Ranskalaisdraamassa Kesähetket koittaa myös huippumuseota kiinnostava perinnönjako.

Mummon mökki kuin antiikkikauppa

Harri-Ilmari Moilanen

KESÄHETKET (L’Heure d’ete, Ranska 2008). Ohjaus ja käsikirjoitus: Olivier Assayas. Kuvaus: Eric Gautier. Pääosissa: Charles Berling, Juliette Binoche, Edith Scob.

Ranskalaisen sivistyneen ja varakkaan keskiluokan jäsenet kokoontuvat kolmessa eri polvessa perinteen velvoittamina isoäidin syntymäpäiville.

Isoäidin kuoleman jälkeen edessä on perinnönjako, jossa riittää selvitettävää. Vainaja on vaalinut pieteetillä tunnetun taiteilijasetänsä elämäntyötä, lisäksi talon jäämistöön kuuluu monia kulttuurihistoriallisesti arvokkaiksi luokiteltuja esineitä.

Kesähetket on korostuneen ranskalainen tapain- ja ajankuvaus, perhedraama ja korkeataiteellisuuden ylistys.

Elokuvan tuotantokustannuksiin osallistui kuuluisa pariisilainen taidemuseo Musee d’Orsay. Kesähetket on yksi niistä elokuvista, joiden puitteissa osaltaan juhlistettiin museon kaksikymmenvuotista taivalta.

Museossa on paljon ranskalaisen impressionismin aarteita (Manet, Monet, Cezanne jne.), ja sillä silmällä on ollut liikenteessä myös kuvaaja Eric Gautier. Kesähetkien kuvastoa hallitseva heleä aistikkuus on ilo silmälle.

Kansallisen kulttuuriperinnön vaaliminen sekä henkilöiden privaattielämän puuhat ja mietteet sulautuvat antoisaksi juhlaelokuvaksi ja ihmissuhdekaruselliksi.

Nuorekkaan ja kulturellin porvarillisen tapakulttuurin hahmottajana oli taituri alkuvuodesta kuollut Eric Rohmer. Hänen lisäkseen Kesähetket tuo mieleen kaikkien aikojen ranskalaisklassikon Jean Renoirin: pelin säännöt ovat eräille nyt tällaiset.

keskustele aiheesta

Tulosta

jaa

Facebook
Google
del.icio.us
MySpace
Twitter
Lähetä sähköpostina