Scifi- ja toimintajännärissä Inception hahmotetaan uudentyyppistä unien arkkitehtuuria.

Syöksyjä unien labyrintteihin

Harri-Ilmari Moilanen

INCEPTION (USA-Englanti 2010). Ohjaus ja käsikirjoitus: Christopher Nolan. Kuvaus: Wally Pfister. Musiikki: Hans Zimmer. Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Marion Cotillard, Ken Watanabe, Ellen Page.

148-minuuttinen Inception on ylipitkä ja epätasainen elokuva, joka paranee loppua kohti. Viimeisen puolen tunnin aikana kerronta saa kunnon siivet alleen edeten tuolloin lennokkaasti.

Inception (Alku) on tarinan kaaren eli tarkasti ottaen hyvän lopetuksen valossa oivallinen titteli. Kokonaisuutena leffa tarjoaa kiinnostavan ja monia varmasti innostavan (”kulttifilmin ainesta”) katsomiskokemuksen.

Inception on psykologinen scifi- ja toimintajännäri, joka vie uudenlaisen yritysvakoilun maailmaan: tarkoituksena on tunkeutua arvokkaiden tietojen saamiseksi syvälle vastapuolen edustajan alitajuntaan.

Temppu onnistuu parhaiten, kun kyseinen henkilö on unessa. Alansa ”huippuvarasta” esittää pääosan Leonardo DiCaprio.

Näyttelijätyö on sinänsä toissijaista tajunnan eri kerroksissa ja olotiloissa risteilevällä sekä digitekniikalla jyräävässä elokuvassa.

Vaihtuvien unitilojen näyttämöt ovat komean pelkistetyiksi lavastettuja. Visuaalisissa tehosteissa on aiheen mukaista potkua.

Tarinan mysteerin ydin pyörii loppujen lopuksi simppelin hyrrän varassa: bisnes on sotaa.

Elokuva luo Matrixien tavoin pitkälle oman maailmansa ja sanastonsa (”Istuttaminen”, ”Poiminta”, ”Limbo” jne). Osittain samaa harrastetaan Harry Pottereissa.

Inception on Matrixien malliin aito pöntönpyöritysleffa, tosin painotuksiltaan erilainen: siinä ei anneta yhtä pitkiä jäähyväisiä reaalitodellisuudelle. Piirre näkyy myös actionissa.

Matrixien kung fu -akrobatian ja luotien taikaliidon sijasta Inceptionissa panostus on astetta sovinnaisemmassa toiminnallisuudessa.

Yhdistävin tekijä on filosofinen aspekti, joka ei välttämättä vakuuta. Henkilöiden teoreettiset pohdiskelut tuntuvat etenkin alkupuolella rasittavilta. Tylsän sanailun päälle tuleva action vaikuttaa irralliselta.

Hollywoodilaistunut britti Chistopher Nolan on visionäärinä todellinen nykyelokuvan Hannu Hanhi, sen ovat osoittaneet Batman-filmit Yön ritari ja Batman Begins sekä niitä edeltäneet pienimuotoisemmat Insomnia ja Memento.

Viimeksi mainitussa tarina kulkee lopusta alkuun, Al Pacinon ja Hilary Swankin tähdittämässä tyylikkään tunnelmoivassa psykologisessa rikosdraamassa Insomnia nähdään yöttömän yön murha Alaskassa.

Insomnialle sopisi alaotsake ”nyt valvottaa”, joten linkki Inceptioniin on aika veikeä.

Inceptionin labyrintit voisi toki junailla toisinkin, vähemmällä ryminällä ja ovelammin: miten olisi globaaliin suuryritysmaailmaan sijoittuva muunnelma Luis Buñuel -klassikosta Päiväperho (1967)?

keskustele aiheesta

Tulosta

jaa

Facebook
Google
del.icio.us
MySpace
Twitter
Lähetä sähköpostina