Hiljaisia miehiä matkalla määränpäähänsä.

Hetket jotka jäivät 14

Hiljaista porukkaa

Kai Hirvasnoro

Viime viikolla esitelty Heat on yksi tapa tehdä elokuva kaikkien aikojen keikasta. Toinen on Jean-Pierre Melvillen vähäeleinen Punainen ympyrä (1970), jossa Corey (Alain Delon) ja Vogel (Gian Maria Volonte) ryöstävät jalokiviliikkeen. Hälytysjärjestelmien lamauttamiseen tarvitaan täydellinen laukaus. Sitä ampumaan palkataan alkoholisoitunut entinen poliisi Jansen (Yves Montand). Kolmikkoa jahtaa äärimmäisen kärsivällinen komisario Mattei (Bourvil).

Elokuvan huipentaa puolituntinen ryöstöjakso, jonka aikana ei sanota sanaakaan.

Ryöstö alkaa. Jansen valaa itse tarvitsemansa luodit.

Corey ja Vogel saapuvat paikalle yön pimeydessä. He kiipeävät viereisen talon katolle ja lähtevät murtautumaan liikkeeseen katon kautta.

Jansen viimeistelee pukeutumisensa ja lähtee liikkeelle. Kivääri on kitarakotelossa. Roistot tulevat sisään wc:n kautta. Vartija kolkataan ja paketoidaan.

Jansen päästetään sisään. Hän kokoaa kiväärin ja kiinnittää sen tukevasti kolmijalkaan. Tähtäin paikalleen.

Sitten Jansen irrottaakin kiväärin ja ampuu täydellisen osuman vapaalla kädellä. Ovet avautuvat, hälyttimet sulkeutuvat. Corey ja Vogel keräävät saaliin pusseihin. Jansen avaa taskumatin, mutta tyytyy vain nuuhkaisuun.

Hiljaista porukkaa, kommentoi komisario Mattei katsoessaan myöhemmin ryöstöä valvontakameran nauhalta.

Keikan jälkeen Jansen kertoo Coreylle, että luoti oli valmistettu lyijystä, antimonista ja tinasta. Kevyt, pehmeä, ei liian tiheä seos, hän selittää.

Corey: Mistä tiesit oikeat suhteet?

Jansen: Luodin lentoajasta. Meidän tapauksessamme 20 metriä viidessä sadasosasekunnissa. Siinä ajassa luoti ehtii osin sulaa ja alkaa jäähtyä siinä määrin, että osuessaan lukkoon se muotoutuu estenastojen mukaiseksi ja aktivoi ne. Ymmärrätkö?

Corey: En. Mutta se on nerokasta.

keskustele aiheesta

Tulosta

jaa

Facebook
Google
del.icio.us
MySpace
Twitter
Lähetä sähköpostina