Hetket jotka jäivät 12

New York on kova pala natseillekin

Kai Hirvasnoro

Yksi kaikkien aikojen elokuva, Casablanca (1942), on perustaltaan näytelmä, jota ei ole koskaan esitetty. Sen kirjoitti Murray Burnett. Näytelmä Everybody Comes To Rick´s perustui hänen Euroopassa kesällä 1938 kokemaansa. Wien oli jo natsien hallussa. Etelä-Ranskassa Burnett osui yökerhoon, jossa pianoa soitti musta mies. Asiakkaina oli sekalainen seurakunta ranskalaisia, pakolaisia ja natseja.

Murray Burnett sijoitti näytelmänsä Casablancaan, koska oli kuullut Ranskan Marokon olevan eurooppalaisten pakolaisten etappi matkalla Yhdysvaltoihin.

Warner-yhtiö osti näytelmän päivä Pearl Harbourin hyökkäyksen jälkeen joulukuussa 1941. Casablancasta ei ajateltu mitään ”elämää suurempaa”, vaan se annettiin unkarilaissyntyiselle Michael Curtizille, jolta sujui mikä tahansa lajityyppi nopeasti ja ammattitaitoisesti.

Casablancassa kyynikko Rick (Humphrey Bogart) palaa vähitellen juurilleen. Espanjan sisällissodassa hän on taistellut Francoa vastaan.

Välillä illuusiot olivat kadonneet, mutta tulee aika tarttua taas olennaisiin asioihin ja palata kukistamaan fasismia.

Yksi Rickin vastapeluri on saksalainen majuri Strasser (Conrad Veitd).

Strasser: Kuulutteko te niihin ihmisiin, jotka eivät voi kuvitella saksalaisia rakkaassa Pariisissanne?

Rick: Se ei ole erityisemmin rakas Pariisini.

Heinz: Voitteko kuvitella meidät Lontooseen?

Rick: Kysykää sitten, kun olette päässyt sinne.

Kapteeni Renault: Diplomaattinen vastaus.

Strasser: Entä New Yorkissa?

Rick: Majuri. New Yorkissa on alueita, joihin tunkeutumista en suosittelisi edes kolmannelle valtakunnalle.

keskustele aiheesta

Tulosta

jaa

Facebook
Google
del.icio.us
MySpace
Twitter
Lähetä sähköpostina