Rosvot matkalla töihin. Juomarahoja periaatteesta vastustava Mr. Pink (Steve Buscemi) äärimmäisenä oikealla.

Hetket jotka jäivät 6

Minä en tippaa

Kai Hirvasnoro

Quentin Tarantinon sensaatiomaisen hyvä esikoiselokuva Reservoir Dogs (1992) käynnistyy kahvilassa, missä konnajoukko istuu aamiaisella analysoimassa Madonnan kappaletta Like A Virgin.

Aamupalan päätteeksi Nice Guy Eddie pyytää jokaiselta taalan tarjoilijan juomarahoihin, tippeihin.

Mr. Pink ei anna. Hän perustelee, ettei periaatteessa usko juomarahoihin.

Muu seurue pitää Mr. Pinkin asennetta röyhkeänä ja suorastaan kiukuttavana:

Mr. Blue: Etkö tiedä, mitä tarjoilijat tienaavat? Eivät paskaakaan.

Mr. Pink: Ainahan se voi ottaa loparit.

Nice Guy Eddie: Edes juutalaiset eivät sano noin. Etkö siis ikinä anna tippiä?

Mr. Pink: En vain siksi, että yhteiskunta käskee tehdä niin. Jos he todella näkevät vaivaa, jos joku todella ansaitsee sen, voin antaa jotain ylimääräistä. Mutta automaattinen tippaaminen… Sehän tekee työtään.

Mr. Blue: Mutta tämä oli mukava tyttö.

Mr. Pink. Hän oli okei, mutta ei mitenkään erikoinen. – – Eivät ne nälkään kuole, ne saavat minimipalkkaa. Minäkin olen saanut minimipalkkaa enkä saanut mitään tippejä.

Mr. Blue: Etkö välitä siitä, että he ovat riippuvaisia tipeistään?

Seuraa lisää hälinää ja hämmennystä Mr. Pinkin käsittämättömän asenteen takia.

Mr. White: Et tajua yhtään, mistä puhut. Tämä on raskasta työtä. – – Tämä ala on kouluttamattomien naisten suurin työnantaja. Melkein ainoa työ, jonka voi saada ja elättää itsensä. Tippien ansiosta.

Mr. Pink: Paskat siitä.

keskustele aiheesta

Tulosta

jaa

Facebook
Google
del.icio.us
MySpace
Twitter
Lähetä sähköpostina