Kuoleman ja ritarin shakkiottelu on elokuvan historian suuria klassikkokohtauksia.

Hetket jotka jäivät 5

Kallo on kiinnostavampi

Kai Hirvasnoro

Ingmar Bergmanin Seitsemännessä sinetissä (1957) ritari Antonius Block (Max von Sydow) palaa ristiretkeltä ruton riivaamaan kotiinsa. Matkalla hän kohtaa erilaisia ihmisiä sekä erään, Kuoleman (Bengt Ekeroth), joka on tullut liian lähelle. Antonius ei ole valmis kuolemaan, koska hän haluaa etsiä vastauksia mieltään vaivaaviin elämän ja kuoleman, uskon ja epäuskon kysymyksiin. Aikaa hän ostaa pelaamalla shakkia kuoleman kanssa.

Ruumiini on valmis, mutta minä en ole, hän vastaa Kuolemalle ensikohtaamisella.

Ingmar Bergman on kertonut Seitsemännen sinetin kytkeytyvän omaan lapsuuteensa.

Hän kulki mukana isänsä saarnamatkoilla maaseutukirkoissa. Isä saarnasi, mutta pojan huomion vangitsivat freskot, joiden kuvastoa hän lainasi elokuvaansa.

Yksi elokuvan kohtaus sijoittuukin kirkkoon. Antoniuksen aseenkantaja Jöns (Gunnar Björnstrand) tapaa kirkossa maalari Albertus Pictorin (Gunnar Olsson), ja kysyy, miksi tämä maalaa kuvia kuolemasta.

Albertus: Miksi pitäisi aina tehdä ihmiset onnelliseksi. Ehkä on hyvä idea joskus säikytellä heitä.

Jöns: Silloin he sulkevat silmänsä ja kieltäytyvät katsomasta.

Albertus: Kyllä he katsovat. Kallo on kiinnostavampi kuin alaston nainen.

Jöns: Ja jos saat heidät pelkäämään?

Albertus: He ajattelevat.

Jöns: Ja sitten?

Albertus: He pelkäävät vielä enemmän.

Julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 15.2. 2008.

keskustele aiheesta

Tulosta

jaa

Facebook
Google
del.icio.us
MySpace
Twitter
Lähetä sähköpostina