Julie Delpy on ohjaamansa tosipohjaisen historiallisen draaman unkarilainen ”Veri-kreivitär”.

Kaikkien aikojen vampyyri?

Harri-Ilmari Moilanen

KREIVITÄR (The Countess). Ohjaus ja käsikirjoitus: Julie Delpy. Kuvaus: Martin Ruhe. Musiikki: Delpy ja Mark Streitenfeld. Pääosissa: Delpy (kreivitär Erzebet Bathory), Daniel Bruhl (Istvan Thurzo), William Hurt (György Thurzo), Anamaria Marinca (Darvulia).

Ranskalainen Julie Delpy pääsee näyttämään osaamistaan monella tontilla tosipohjaisessa historiallisessa draamassa.

Päähenkilö unkarilainen kreivitär Erzebet Bathory (1560-1614) oli aikansa keskieurooppalainen mahtinainen. Bathoryn suku kunnostautui Unkarin taistelussa ottomaaneja vastaan. Sen seurauksena itse kuningas velkaantui pahoin suvulle.

Historian kirjoihin Bathory on jäänyt ”Verikreivittärenä” (Blood Countess): hänen väitetään surmanneen / surmauttaneen satoja nuoria naisia – legendan mukaan rakkauden tähden.

Jäätyään leskeksi kreivitär hullaantui perusteellisesti itseään paljon nuoremmasta serkkunsa pojasta. Lähipiiri juonitteli suhteen kariuttamiseksi, mutta se ei sittenkään ollut syy kreivittären sekoamiseen sarjamurhaajaksi ja omanlaisekseen vampyyriksi, mikäli elokuvaa on uskominen.

Varsinaiset syyt näyttävät olleen kreivittären julmaksi jo lapsena muotoutuneessa vallanhaluisessa ja narsistisessa persoonassa.

Eli näin: kun kreivitär pelkäsi kauneutensa kuihtuvan, hän alkoi käyttää kasvo- ym. vetenä nuorten naisten ja tyttöjen verta. Kreivittären pyyteiden takia uhrit vuodatettiin kuiviin.

Aihe on julma ja kiehtova, mutta Delpyn rahkeet eivät riitä kuin alkulämmittelyihin.

Koko historiallinen näkökulma alun ja lopun hempeine jorinoineen haudalla on hapuileva, ja muotokuva päähenkilöstä täynnä ristiriitaisuuksia.

Delpy tuntuu lumoutuneen liikaa Verikreivittärestä, tämän joutumisesta ”hullun rakkauden” pauloihin. Tapa nähdä kreivittären osa myös roolikysymyksenä ja siitä seuraava tietty sympatisointi ei vakuuta.

Kelmeän kolhoksi maskeerattu Delpy tekee pääosassa sinänsä kelpo roolisuorituksen aikansa mahtinaisena. Miehet vierellä ovat vaisuja. Myös pukudraamana Kreivitär on ok, mutta englanninkielisyys nakertaa väistämättä syvästi keskieurooppalaisen tarinan aitoutta.

Kreivittärestä puuttuu se tärkein: veret seisauttava häijy goottilaisuus.

keskustele aiheesta

Tulosta

jaa

Facebook
Google
del.icio.us
MySpace
Twitter
Lähetä sähköpostina