Viime yönä kankaiden kuivumista odotellessa kiipesin vintille etsimään virikkeitä. Sieltä löytyin jonkun vanhan 70-luvun sohvan selkätyynyjä. Heittelin ne alas ja aloitin teurastustyön. Tyynyt sisälsivät vanua, harsoa ja superlonia, jotka oli kiinnitetty toisiinsa niitaten. Yötä vietin niittejä irti repien.

Aamuni aloitin pingottamalla uuden päällisen laveripatjaan, käsityönä kiinnitetty päällinen on irrotettavissa ja siis myös pestävissä. Selkänojan päällystys jäi vielä odottamaan. Laveri tosin olisi tarkoitus maalatakin, mutta ehtiihän tuota.

Seuraava kohteeni oli riipiä entisistä selkätyynyistä vetoketjut irti, olivat käsittämättömän hyvässä kunnossa. Sitten loogisesti ompelin nykyiseen sohva/laverityynyyn päällisen – toinen odottelee vuoroaan.

Työhuoneessa oli 180cm taftia, jonka nykäsin kahteen osaan ja ompelin molempiin teurasjätteeksi jääneet vetoketjut. Suomennettuna tein hirmuisen kokoiset tyynyliianat vetoketjuilla varustettuna.

Sitten taittelin vastakkain kaksi vanulaattaa ja harsin ne yhteen. Sitten oli vuorossa operaatio mattoveitsi. Teurastin superlonin pienehköiksi neliöiksi, jotka syötin vanupussiin, jonka sitten harsin kiinni. Päälle vielä harsittua harsoa ja koko hoito taftin sisään. Oivallinen lattiatyyny syntyi. Syntyi toki toinenkin, mutta niiden välissä syntyi raparperipiirakka.

Tafti on oiva lattia materiaale, se hieman hylkii likaa ja kestää nuhjaamista, eikä kovin helposti näytä hirmuisen törkyiseltä. Vetoketjujen ja harson ansiosta lattiatyynymme ovat myös pestävät ja jo kovasti käytössä. Muutama kuva löytyy täältä.

Iltaa voisi viettää rauhallisen rattoisasti luomalla uutta vaatetusta lankarahille. Ajattelin jotain pinkkiä ja mustaa.

Vähitellen edistyvät erinäiset projektit, ihme kuinka paljon saa aikaan, kun vain sattuu olemaan aikaa.

Olohuonetta päätyivät sivistämään uudet verhot, mustaa ja pinkkiä tietenkin. Vanhaa laveria myös päivitetään samoilla väreillä. Iskin laverin kierrätyskeskukseen päätyneen sohvan tilalle ja nyt se ajaa useampaakin asiaa. Istumisen ja löhöilyn lisäksi, siinä on kätevä yövyttää vieraita, ilman ylimääräisten patjojen esille roudaamista.

Painokuvioiden kanssa ei sinänsä ollut ongelmaa, mutta yhden miehen (pojan) maailmanpelastuspartio oli kiskonut kaikki sähköjohdot seinistä, joten möyrin pimeässä työhuoneessa pöydän alla ja koitin miettiä millä johdolla saisi valoa – ja missä pistorasia luuraa.

Työhuone on muutenkin täynnä viimeisen puolenvuoden aikana hamstrattuja kankaita, joista voisi viimeinkin taikoa uusia vaattehia. Josko jo ensi viikolla.

Kädentaitoja pääsee harjoittamaan myös metsässä, kunhan jättää poimurin hankkimatta. Tosin mustikkaranne ja -selkä ovat hieman ikäviä sivuvaikutuksia. Oivallisia sen sijaan ovat mustikkapiirakat ja täytytyvät pakasterasiat. Samaan syssyyn leivoin pakkasen täyteen leipää.

Tämän yön aikana olisi tarkoitus saada vielä silitettyä viimeiset painokankaat ja huomenna ainakin osittain saada esineistöä niillä peitellyksi. Sitten voisin jopa olla niin aktiivinen, että räppäisin koko hoidosta kuvan tai kaksi, teitäkin ilahduttamaan. Itseäni ilahduttaa voimakkaasti, kun saan asuinympäristöni vuorattua näillä harmonisilla väreillä.