Toimitus askartelee « Verkaa, sarkaa ja nauloja

Arkisto ‘Toimitus askartelee’ -aihealueelle

Paskarrus

3. joulukuuta 2010, kello 15.12 - Anni-Helena Leppälä

Jäsen T ahertaa.

Nyt on kyllä sellainen päivä, ettei todellakaan tarvitsisi olla.

Ei lainkaan.

Onnistumisaste on jossain tuolla hyvin alhaalla…

Päivän saldo, mahtavaa eikö?

Askartelimme siis, tai pääasiassa revin kaiken mitä olin edes yrittämässä. Ihan ärsytysten ärsytys, ei vaan tunnu lainkaan siltä, että voisi mitään saattaa valmiiksi asti, joten kuvana jäsen T:n teos. Tämä tietysti tarjoaa hänelle iloa, onnea ja autuutta. Rullatun paperin sydämiä. Lystikästä.

Voipi olla ihan pikkuisen tuollainen angstin tapainen olotila, joka varmasti kasvattaa minua ihmisenä, en tosin ole ihan varma mihin suuntaan.

Olen sentään yrittänen sanallisesti selittää miten tehdään palmikkoneuletta, siitä varmaankin saa lisää angstipisteitä. Tahi jotakin.

Eilen illalla oli parempi vauhti päällä ja sain muutaman tuotteen lahjapakettia varten valmiiksi. Tänään olisi tarkoitus pyrkiä samaan. Ehkä askartelukin maistuu ensi viikolla, ehkäpä ei. Lisäksi lupasin lapselle, että sunnuntaina tehdään joulukortit, taidanpa ottaa statistin roolin. Maanantaina sitten piparoidaan. Katsellaanpa kuinka pitkäikäinen angsti se tämä on.

Asiasanat: näpertelyä
Aihealue: Toimitus askartelee | Ei kommentteja »

Silkinkevyesti

15. marraskuuta 2010, kello 15.11 - Anni-Helena Leppälä

Arvaa kumpainen on mun?

Ensin nipsitään ympyröitä.

Sitten hiletetään.

Sitten odotellaan kuivumista.

Tungetaan karvarautalankaa läpi.

Sitten mutoillaan vinhasti.

Sitten kuuluu plop, ja kirjasta nousee valmis kukka.

Toimitus pääsi vihdoinkin viime perjantaina taas askartelun makuun. Vaikka jäsen U protestoi tiukasti tyhmiä silkkikukkia vastaan, pysyimme teemassa. Lähinnä kaiketikin, koska minä tahdoin pysyä teemassa, mutta aivan sama. Lopputulos ratkaisee.

Otimme mallia Tyttöjen Ihanasta Askartelukirjasta ja teimme Jääkukkia. Niihin tarvittiin silkkipaperia, liimaa, teippiä, hilettä ja askartelupunosta – jota kyllä sanottiin piippurassiksi, kun minä olin lapsi. Jos uudelleen nimeäminen on niin kauheen tarpeellista, niin miksei sitä sitten kutsuta vain karvaiseksi rautalangaksi? Missä on logiikka hyvät markkinavoimat? Emmää taho mitään askartelupunosta, mää tahon karvasta rautalankaa (ei maun puolesta).

Silkkipaperista piti tehdä ympyröitä, joiden reunat hiletettiin kiiltäviksi. Koska en löytänyt mustaa silkkipaperia, täytyi valkoinen silkkipaperi ensin tussata mustaksi. Rasittavaa, mutta muuten ei voi saada kunnollisia mustapinkkejä kukkasia. Kaiken keskelle tungettiin sitä karvarautalankaa ja muotoiltiin.

Ihan kivan näköisiä tuli, kun laittoi tarpeeksi niitä ympyröitä päälletysten ja asetteli yhteen varpuun monta kukkaa. Tosin se varpu olisi saattanut tarvita hieman lisärautalankaa, jotta jaksaa kunnolla kannatella kukkia.

Sen verran hauskoja niistä tuli, että taidan jossain välissä kotona järjestellä itselleni aiheesta työpajan. Hilehän on siitä kivaa, että se tarttuu ihmiseen eikä lähde millään irti. Kotiin lähtiessä oli sellainen olo, että ei tämä ole hilsettä vaan hilettä.

Jos tahtoisi joskus nähdä vaivaa, vaikkapa jonkin paketin vuoksi, niin tuollaisesta silkkikukasta tulisi hieno lisäkoriste.

Aihealue: Toimitus askartelee | Ei kommentteja »

Vakuumipakattu neule

4. marraskuuta 2010, kello 12.11 - Anni-Helena Leppälä

Eipäs muuten askaroida huomennakaan, vaikka syrjintää onkin pyritty täällä lieventämään. Syy ei ole myöskään siinä, että eilinen rokottelu teki toisesta puolestani jälleen lähes toimintakyvyttömän. Illalla se tosin vähän söi, kun ei saanut kunnolla neulottua.

Toisaalta kyllä toimitus voi puolestani askarrella, en vain ole paikalla sitä katselemassa/kaitsemassa/ohjaamassa. Vien ruumiini elvytettäväksi, joten viikon päästä voimme askarrella jotain hyvinkin valovoimaista.

Tuohon pöydänkulmalle asettui kököttämään muutama kirjakin taas. Tai muutama askarteluun liittyvä kirja, muutenhan siinä kököttelee muutamakin kirjakasa. Nimeltään ovat nuo kirjan Poikien paras puuhakirja ja Tyttöjen ihana askartelukirja. Ihan pakko kyllä kysäistä asian vierestä, mutta eikö pojat voi tehdä ihania askarteluja tai tytöt puuhailla? Nuin, selvisimme siitä miniärtymyksestä.

Kirjat siis sisältävät erinäisiä askarteluohjeita, vanhoja tuttuja ja ihan (minulle) uusia juttuja. Olen aktiiviselaillut niitä ja merkannut sivuja, joiden tekeleitä täytyy yritellä. Joten se saattaa olla lähitulevaisuuden ohjelmistossa, samoin kuin nuo edelleen odottavat huoneentaulut… Ihan vertailun vuoksi, poikien puuhakirjassa oli selkeesti enemmän hauskoja juttuja, kuin tyttöjen ihanassa askartelukirjassa. Ehkä en ole vain tarpeeksi prinsessoihin menevä.

Niiden pariin siis kaiketikin käymmä viikon kuluttua, jos muut askartelijat ovat kiltisti.

Eilen illalla huomioin voimakkaasti ongelmaa, jota nämä jatkuvasti syntyvät neuleet aiheuttavat. Kaappitila alkaa olla todella ahtaalla. Neuleet vievät hyllyillä aivan tuhottomasti tilaa. Varsin suuri osa näistä tekeleistä vieläpä on sellaisia, etteivät ne ole henkareiden kanssa yhteensopivia, joten hyllyjen täyttöä ei voi keskeyttää. Totesin, että hyllyillä on kyllä aika reippaasti ilmaa, mutta millä sen saa sieltä pois? Toki voin viikata paidat nätisti ja tiiviisti hyllylle, mutta ei liene suurikaan arvoitus mitä tapahtuu, kun sieltä yrittää saada keskimmäisen tai alimman paidan pois? *PUUSH*

Joten nyt olisi selkeästi paikka tv-shop -tuotteelle. Mikä sen semmosen muovipussin nimi oli? X-Box? Z-Sheeter? Max Hoover? No se semmonen, johon tupattiin kamala määrä vaatteita (tai tyynyjä) ja sitten imuroitiin ilma pois ja kas kummaa, tilaa tuli lisää! Eikä tässä vielä kaikki, vaatteet eivät myöskään rypistyneet! Kätevästi muuten mahtuu sängyn allekin. Vaan sellaiseen kun iskisi neuleensa, ei tarvitsisi miettiä kaappien laajennusta. Neulomistahan ei saata lopettaa, tai vaatteista luopua. Minulla on vain viitisenkymmentä hametta ja joku päivä voin vaikka tarvita sitä, mitä olen käyttänyt kerran. Kesällä -98.

Mitäköhän kaikkea muuta kotoa voisi vakumoida? Tulisi hirveesti tilaa tehdä kaikkea uutta. Hienoa olisi kyllä se.

Asiasanat: käsityöt, näpertelyä, neule
Aihealue: Langoittelua, Toimitus askartelee, Visioita ja höpinää | Ei kommentteja »

Tehosyrjintää

29. lokakuuta 2010, kello 18.10 - Anni-Helena Leppälä

Hirveen on epäreiluu semmonen, että työyhteisössä syrjitään sellaista henkilöä, joka sattuu olemaan jostain oikusta nopea käsitöinen. Että huomautellaan tällaisista asioista ja kaikkea, sellainen saattaa vahingoittaa käsitöisen sielua. Että ei se mun vika oo jos teillä menee vetoketjun kiinnittämiseen saman verran aikaa, kun mulla pariin mattoon. Syytön minä ripeyteeni olen. Nih.

Eikä sitten muistella siellä syyttävällä puolella lainkaan, että henkilöllä on ollut sadetakkiprojekti kesken muutaman vuoden verran, ihan vaan irvistellään tällaisia muistelematta. Kyllä nyt vääntää sydäntä.

Tällaisesta voimakkaasta epäluottamuksesta johtuu, ettei toimitus tänäänkään askarrellut (se ei siis johtunut siitä, etten ollut paikalla vaan syömässä, kuitenkin yrittävät panetella). Kuitenkin ehdin iltapäivällä vähän purkaa jonkun verhon häntää, josta kaiketikin on tulossa yhteen huoneeseen muutama taulu. Ehkäpä jo ensi viikolla.

Tuo villapaitani on nyt päättelyä vaille valmis ja kuvaa siitä saatte varmaankin alkuviikosta, mahdollisesti täytyy tänään aloittaa lapselle uusi paita – henkilön kädet tuntuvat venyvän kaksi senttiä kuussa. Se lienee täysin normaalia. Pää vilisee jo joululahjaideoita, mutta niitähän en teille voi kertoa. Kenties en kuitenkaan tee turkoosia marmeladia isälle tänä vuonna. Kenties teenkin.

Toin työpöydältä kieppumasta kotiin tullaisen Erika Knightin kirjan kuin Yksinkertaisesti neuloen. En varmaankaan jaksa taas kauheasti itse neuleohjeisiin tarttua, kun on niin vaivalloista se ohjeiden seuraaminen, mutta siellä on mallineulekirjasto, jossa on kaikkea mielenkiintoista. Kunhan saan aikaiseksi niin vilauttelen tuloksia.

Hitsinen, juuri kävi sellainen ajatus päässä, että katsoisin neuleohjetta joululahjoja ajatellen, täytynee nyt mahdollisimman nopeasti lakata ajattelemasta. Sairasta olisi sellainen mallin tuojottelu. Paras hoito tähän lienee tuo oman villapaidan päättely.

Asiasanat: käsityöt, neule, projekti, visiot
Aihealue: Kirja, Langoittelua, Toimitus askartelee | 2 kommenttia »

Terveisiä käsityönopettajalle

12. lokakuuta 2010, kello 09.10 - Anni-Helena Leppälä

Paita alkaa olla huppuvaiheessa, varmaankin pääsen sitä väsäilemään tänään lapsen judoamisen aikana. Hihat saakin sitten mukavasti tehdä taas pyörönä, mikäpä sen lystimpää.

Hiukkasen olen tässä ilakoinut pääni sisällä, kun toimin työpaikan käsityöneuvontapisteenä. Kude kuin kude, sauma kuin sauma, aina löytyy sopiva ohjeistus ja apu. Mikä tästä sitten tekee niin iloa synnyttyvää? Käsityönopettaja. Käsi ylös jokainen, jolla on käsityöopettajatrauma. Sukulaisten ei tarvitse, tiedän että teillä kaikilla on.

Minun käsityönopettajani nosti itsetuntoa ja innostusta neulomiseen kertomalla, etten voi sitä millään oppia. Vuonna 1988 lausutut sanat olivat “älä edes yritä, kun et kuitenkaan opi”. Näitä sanoja olen hiljaa tutkiskellut sydämessäni ja katso niin olen oppinut olemaan pyytämättä apua.

Mitä siis tulee käsityötohtorinivirkaan, mieluusti jaan tästä oppimattomuudestani muillekin, jotenkin olisi hyvin mukavaa, jos käsityönopettajani näkisi tämän kaiken. En tosin mistään hinnasta haluaisi tavata häntä.

Vaan jos emme muuta tästä opi, niin ainakin sen, ettei ole opettajaan luottaminen.

Siispä kaikki käsityönopettajien murtamat ja sortamat yhtykää, te osaatte varmasti ja taatuisti paremmin kuin se kaavoihin (sananmukaisesti) kangistunut käsityönopettaja.

Asiasanat: käsityöt, neule
Aihealue: Langoittelua, Toimitus askartelee, Visioita ja höpinää | Ei kommentteja »

Hirveen tarttuvaa tai ainakin jääkaapin oveen

15. syyskuuta 2010, kello 12.09 - Anni-Helena Leppälä

Niittejä nappeihin liimailemalla syntyy moderni magneetti.

Nopeimmat syntyvät valmiista kuvista.

Nappeja, paljetteja, lankaa ja liimaa. Oivallinen ufo.

Tässä niitä syntyy.

Kas niin, askartelukerho kyllä askarteli perjantaina, mutta erinäisistä syistä tarina tulee vasta nyt.

Teimme siis magneetteja, hankin sekä liimapintaista magneettilevyä (jota on helppo leikata) että magneettinappeja. Annoin liimapintaiset magneetit kerhomme muiden jäsenten käyttöön, keskittyen itse nappeihin – useammallakin tavalla.

Magneettilevystä saa hyvin yksinkertaisesti, nopeasti ja kivuttomasti magneetteja. Meillä materiaalina olivat kiilto- ja printtikuvat. Kuvat päällystettiin aluksi kontaktimuovilla, jotta pinnasta tulee vedenkestävä. Näin ollen nuo magneetit kestävät sekä imeskelyä, että pyyhintää. Päällystetyt kuvat aseteltiin magneettilevyn liimapinnan päälle ja reunat leikattiin kuvien mukaisesti. Tällä tavalla olisi helppo tuottaa magneetteja vaikkapa koulun myyjäisiin nopeasti, helposti ja suhteellisen edullisestikin. Magneettilevyn hinta riippuu aika pitkälti siitä, kuinka vahva sen magnetismi on, mutta ei se nyt kuitenkaan mitenkään erityisen kallista ole.

Magneettinapit ovat levyä edullisempia, mutta vaativat työstössä hieman muuta kuin kiiltokuvia. Itse ilmoitin muulle ryhmällemme tekeväni napeista (siis ihan tavallisista napeista) magneetteja. Ilmoitukseeni vastattiin hieman epäilevillä äänillä ja katseilla, mutta lopputulos oli varsin oiva. Materiaaleina käytin vanhoja nappeja, vaateniittejä, paljetteja ja korvakoruja. Kaikkea mitä oli jo valmiiksi olemassa siis. Liitin osia toisiinsa niin neulaa ja lankaa käyttäen kuin liimankin avulla. Varsinaiset magneetit kiinnitin kuumaliimalla. Varsin vekkuleita ovat nuo valmiit magneetit ja vähintäänkin persoonallisia. Olen edelleen sitä mieltä, että oivallisimmat työt syntyvät jo olemassa olevista materiaaleista.

—

Muistanette kun viimeksi huutelin niiden kangaspuiden perään. Löysin palvelun, jonka kautta voin moiset vuokrata. Noin kuukauden päästä sellaiset pääsevät asettumaan olohuoneeseemme ja paukutan muutaman maton – luonnollisesti parhaista väreistä.

Neulominenkin on ollut vähän vähissä. Hienosti hajotettu yläkroppa on estänyt kyseistä toimintaa, mutta lapsen paidasta puuttuu enää reilu hiha.

Tänä aamuna totesin, että haluan Jack-paidan (The Nightmare Before Christmas). Sellaisen jossa olisi Jackit hihoissa ja ehkä selässä. Tuollainen pitää toteuttaa levyneuleena, kun tulee vain yksittäiset kuvat, mutta ehkäpä jaksan sellaiseen ruveta. Ja pitäisi jo alkaa miettiä sitäkin, minkälaisia joululahjoja sitä tänä vuonna loisi, jännästi tuli Jackista mieleen.

Asiasanat: helmi, liima, napit, tilpehööri, visiot
Aihealue: Toimitus askartelee, Visioita ja höpinää | Ei kommentteja »

Mustaa, pinkkiä ja pinkkiä ja mustaa

6. syyskuuta 2010, kello 11.09 - Anni-Helena Leppälä

Siitä se yrittää ohjeen mukaisesti syntyä.

Työhuone oli jälleen asumiskäytössä puolitoista viikkoa, joten mitään erityistä ei ole syntynyt. Lisäksi onnistuin saamaan ylävartalon lihakset niin oivaan kuntoon, ettei oikein mikään onnistunut.

Neulontaa toki olen harjoittanut kaikenmoista. Lapseni ilmoitti tarkkaan millaisen paidan itselleen haluaa ja koitan nyt kiltisti toimia hänen ohjeidensa mukaan. Helppoa se ei ole, sillä oma pääni pulputtaa jatkuvasti työn edetessä hienoja visioita siitä, miten paidasta tulisi toooodella hieno. Yritän kuitenkin pitäytyä suunnilleen ohjeissa. Muutaman paidan kuluttua saa poika neuloa itse omansa. Viime talvena hän neuloi huilupussin ja kyllä siitä lopulta ihan kelvollinen tulikin.

Hankin myös itselleni lisää lankoja. Värit olivat shokeeraavia: mustaa ja pinkkiä. Niistä syntyy ainakin paita, katsotaanpa mitä muuta. Lisäksi pitäisi vuokrata jostain kangaspuut. Huomasin viime yönä, että olohuone kaipaa ehdottomasti kahta mattoa, joissa on mustaa ja pinkkiä. Pitää seuraavaksi selvitellä mistä moiset voisi vuokrata ja sitten voisi selvitellä mistä siihen kutomiseen repisi aikaa. Mutta eiköhän sekin taas sutvaannu. Jos joku tietää mistä moiset voi varata tai vuokrata, mieluiten Helsingin alueelta, niin voisi ilmoitella. Kovasti paljon olisin kiitollinen ja ilomielinen.

Perjantaina leikimme pitkästä aikaa toimituksen askartelukerhoa, mutta aika laihaksi se tällä erää jäi. Yritin opettaa niiden kirjanmerkkien tekoa, muttei oppiminen sitten tainnutkaan ihan niin helppoa olla. Joka tapauksessa aika moni täällä sai itselleen kirjanmerkin, kun opetustarkoituksessa suolsin niitä minkä ehdin. Opetin myös hyppivän sammakon tekoa ja se tuntui olevan helpommin opittavissa. Aikani kuluksi näpertelin vielä paperi-ilmapalloja, joille en ole keksinyt mitään funktiota.

Itse asiassa opetuksen uhri olisi alkujaan halunnut tehdä tällaisen, mutta onnekseni ehdin upottaa ajatuksen. Vähemmän taitelleelle tuossa menisi hermot. Voisi mennä itseltänikin, jos ei saisi ensin vähän pähkäillä. Täytyyhän tuota kuitenkin kokeilla tässä lähitulevaisuudessa.

Asiasanat: käsityöt, neule, Origami, vaatteet, visiot
Aihealue: Langoittelua, Origami, Toimitus askartelee, Visioita ja höpinää | 2 kommenttia »

Yksinäinen kommunisti

25. heinäkuuta 2010, kello 18.07 - Anni-Helena Leppälä

Näin se tapahtui.

Whee!

Ihan totta, nyt ne mosaiikkityöt on todellakin saumattu. Maanantaina vielä pitänee kiillotella niitä laattojen pintoja, mutta muuten ovat valmiita. Luultavasti joudun vielä maalaamaan tuon oman työni reunat valkoisiksi ja jonkinlainen kiinnityssysteemikin pitäisi luoda, jotta sen voi seinälle ripustaa.

Työllä oli joku hieno nimikin, jossa esiintyi fasisteja ja kaikkea muuta. mutta koska se on unohtunut, kulkee se tästä eteenpäin nimellä Yksinäinen kommunisti. Pitäkää nimi ja taiteilija muistissa, sen voi huutaa itsellensä sottapýtýýn taidehuutokaupasta parinkymmenen vuoden päästä muutamalla sadallatuhannella. Ja kukapa ei moista ihanuutta seinälleen haluaisi.

Tuon saumauslaastin tekeminen oli aikamoista möntsäämistä, kun ei mitään erityisempiä välineitä ollut. En suosittele moista kenellekään. Kertakäyttöveitsi soveltuu taatusti paremmin johonkin muuhun hommaan. Kuten vaikka seinään heittelyyn.

Koskapa yksi askartelijoista väittää, että toistuvasti dissaan hänen töitään niin mainitaan nyt sitten erikseen. Pieni ruukku, hyvä ruukku. Ei ollenkaan kitsiä. Hienoa on se. Vallan mainiota ja erinomaista. Sävyssäni ei ole mitään sarkasmiin viittaavaa, vaan kaikki sanat tulvivat ulos jalosta ja lämpimästä sydämestäni.

Että silleen. Ensi viikolla sitten taas housujen parissa.

Asiasanat: möntsä, projekti
Aihealue: Toimitus askartelee | Ei kommentteja »

Tilkettä

20. heinäkuuta 2010, kello 11.07 - Anni-Helena Leppälä

Ei se pöllömpi ole.

Se on kauheeta, kun on jatkuvasti huono omatunto siitäkin, ettei ehdi tätä blogia ylläpitää ihan sillä tahdilla kuin tahtoisi, mutta lukekaa ihmiset Viikkolehteä.

Tähän voisi toki heitelle sellaisen söpömmän puoleisin selittelyosuuden, mutta taidanpa jättää väliin – tulisi vain hiki jo pelkästä ajattelemisesta.

Siispä palatkaamme ajassa taaksepäin, aina tuonne viime perjantaihin asti, jolloin koitimme harrastaa toimituksen kesken mosaiikkitöiden tilkintää. Mössöä tietysti tuli vain sen verran, että sitä riitti yhteen ruukkuun, mutta alku se on sekin. Eikä tuosta ruukusta tullut lainkaan hullumman näköinen. Omituisin piirre tuossa saumaamisessa oli se, että tuntui kuin ruukku olisi keventynyt sen myötä, mutta harhaa täytyy olla senkin.

Nyt on yrityksenä löytää jostain lisää laastia ja koittaa tänä perjantaina saattaa tämä projekti loppuun. Tuosta omasta pitkulaisesta yksiköstäni on kuulemma tulossa taulu, jonkinlainen sijoituskohdekin on olemassa. En ole kuitenkaan tämän taideteoksen myötä keräämässä vaalirahaa, joten pelko pois. Käytännössä tarvitsen isomman kodin tai sitten todella täytyy luovuttaa näitä maailmankaikkeuden upeimpia töitä pois.

Iloisena uutisena voin kertoa, että olen hankkinut kankaan housujeni persausta ajatellen. Vankkaa ja mustaa on se, täytyy hieman tuumata, että voiko sitä todella käyttää kaksinkertaisena vai seuraako siitä ns. peltiperseilmiö.

Jos saan tänä iltana luettua yhden pahasti koukuttavan kirjan loppuun, voi hyvinkin olla, että palaan housujeni kimppuun jo huomenna. Jos vain keksin missäpäin housuja tuo kimppu sijaitsee.

Yritän siis jälleen ryhdistäytyä ja täyttää elämänne näillä käsittämättömyyksillä.

Asiasanat: kangas, käsityöt, projekti, vanhasta uutta
Aihealue: Toimitus askartelee, Visioita ja höpinää | Ei kommentteja »

Vasaraterapiaa

11. heinäkuuta 2010, kello 22.07 - Anni-Helena Leppälä

Tästä tulee jotain hyvin taiteellista ja monisyistä.

Perjantaina(kaan) ei satanut, joten uhrauduimme ulkoilmalle ja leikimme mosaiikkileikkiä. Materiaaleina oli vanhoja kaakelilaattoja, lautasia ja kippo, kukkaruukkuja, vanerilevyä, muovimattoliimaa ja valesimpukoita.

Paloittelua, valikointia, liimaamista ja hattu.

Tuo liima, jolla siis valeltiin pinnat joita haluttiin mosaikoida, oli varsin miellyttävä yllätys, sillä se oli tuoksultaan sangen mieto (erään raatilaisen mukaan myös maku oli mieto). Liima oli myös hyvin liimaisaa, sillä kun hieman pohjusti käsiä ennen laattojen vasarointia niin ei lainkaan tarvinnut pelätä vasaran lipeävän otteesta. Tosin työkalun irrottaminen kädestä vaati jo hieman viitseliäisyyttä. Liimaa nuoleskeleva osallistuja tuntui löytävän itsensä näiden töiden parista, eikä tavanomaista kitinää ollut havaittavissa.

Syntyi siis jokunen kukkaruukku, jokunen tilataideteos ja tekotaiteellista paskaa, mutta kaikilla näillä toki on sijansa tässä maailmassa. Sen verran vaiheessa nämä työt ovat edelleen, että ensi perjantaina leikitään saumauslaastin kanssa.

Toisten töistä on paha mennä sanomaan mitään syvällisempää, mutta ainaisjäsentemme ruukunkaltaiset esineet vaikuttivat varsin päteviltä. Etenkin pidin hienona ajatuksena tuota tohtorin hatun tekemistä. Tällä viikolla mukana seilasi myös yksi kahdeksanvuotias, joka ainakin sai suunnatonta iloa liiman kanssa läträämisestä. En tosin tiedä minne kotona voisimme hänen tuottamansa kaakelit sijoitella, mutta varmasti hän itse osaa vaatia niitä mahdollisimman näkyvälle paikalle.

Mutta itse siis tyydyin tuollaiseen mustavalkoiseen (ylläri!) maailmaan, jossa heittelin eri muotoisia kappaleita pitkin lautaa. Olin toki leikkinyt myös hieman laattaleikkurilla ja koitin ensin sommitella tuollaisista samankaltaisista kappaleista jotain kivaa, mutta se järjestelmällisyys ei vain ole minun juttuni. Lisäksi voittaako mikään holtitonta vasaran kanssa heilumista?

En edelleenkään tiedä mikä tuosta työstäni on tulossa, mutta onhan siinä hirvesti sanomaa. On sitä mustaa ja sitten on sitä valkoista, ja sitten sen kaiken keskellä on yksi punainen pala, joka tietysti kuvaa sortoa, riistoa ja epäoikeudenmukaisuutta. Luultavasti keksin ensi viikkoon mennessä jonkin oikein hienon luennon aiheesta. Sitä odotellessa voisi vaikka koittaa jatkaa housujen ratkomista.

Asiasanat: liima, vanhasta uutta, vasara
Aihealue: Toimitus askartelee | Ei kommentteja »