Ihan hauskannäköinen jonkin säilytysastia syntyi.

Sormet liimassa on sinun purnukkasi kasattavan.

Suikaleet muodostavat kulhon.

Iski tuossa jonkintasoinen kierrätysinto päälle ja kävin kaikki kaapit ja vintin läpi. Torstaina pitäisi saapua kierrätyskeskuksen lähetystö noutamaan omansa pois. Pois lähtevää tavaraa on useampi jätesäkillinen, sekä joitakin huonekaluja. Tuleepa kiitettävästi tilaa uudelleen täytettäväksi. Ajattelin tosin hankkiä lähinnä kangasta ja tekstiilivärejä ja muuntaa olohuoneen kokonaisvaltaiseksi ratkaisuksi. Kankaita tarvitaan mustana ja pinkkinä (kauhia yllätys) ja tekstiiliväriä näiden lisäksi vielä valkoisenakin. Yllätyksiä piisaa.

Piti muutama viikko sitten toimituksen kanssa askarrella paperikulhoja, mutta nihkeilevien jäsenten vuoksi asia jäi vain hautumis- tai hautautumisasteelle. Perjantaina päätin sitten kokeilla tekniikkaa ihan vain kotona itsekseni. On muuten aikamoisen yksinkertainen ja miellyttävä tapa päästä eroon aikakaus- ja mainoslehdistä.

Alkuperäisohje lienee jostakin hesarista, mutta pienellä muokkaamiselle siitä sai vielä oivallisemman. Lehtien sivuista siis leikataan suhteellisen ohuita liuskoja 3-5cm leveydeltään ja ainakin itse totesin, että pituutta niille voi laittaa juuri sen verran kuin lehden sivu antaa myöten. Lisäksi tarvitaan liimaa, vettä, sivellin ja rutkasti kärsivällisyyttä.

Liiman sekaan heitellään hippasen vettä ja litkua sivellään paperiliuskan pintaan. Liuskoja liimataan kaksi päälletysten ja sitten ne taitellaan vielä kaksin kerroin. Jossei paperi ole jo valmiiksi umpiliimaista voi pintaan vielä hötläyttää yhden kerroksen lisää. Ensimmäinen suikale käännetään tiiviiksi rullaksi ja sen ympärille kierretään seuraavat paperit, taitepuoli kannattaa pistää ylöspäin niin sisäpinnasta tulee kaunis. Kiertelyä jatketaan kunnes pohja on sopivan kokoinen, sitten papereiden yläreunaa asetellaan vähitellen korkeammalle, jotta alkaa syntyä seinämiä. Prototyypissäni kokeilin erilaisia jyrkennyksiä. Loivan kulhon tekeminen vienee tunti, ellei päivätolkulla aikaa ja valmista astiaa saa kuivatella minimissäänkin vuorokauden. Sisäpinnasta tulee kylläkin aivan loistavan näköinen, ulkopuolen maalasin mustaksi – automaalilla toki. Seuraavan aion kyllä vain spreijata…

En ihan vielä ole päättänyt mitä tuossa tullaan säilyttämään, mutta sehän olikin vain proto. Samalla tekniikalla voisi kyllä synnyttää vaikkapa noppa- ja korukuppeja.

Haastavin kohta seuraa, kun kuppi itsessään on valmis ja kaikki se liima pitäisi saada irti kynsistä. Toki omaa nautintoaan tarjoaa se liiman ihosta nyppiminenkin.