Keskiviikkona 16.5.2012

Arkisto ‘Aiheeton’ -aihealueelle

Silirimpsis

25. syyskuuta 2011, kello 19.09 - Anni-Helena Leppälä

Terveisiä kuumeiden maasta. Olipa melkoinen paikka, mutta sen ansiosta tiedän nyt ainakin sen, että Leninillä oli kuollessaan kolme aivan tervettä hammasta suussaan.

Vähitellen koitan punkea itseäni jälleen elävien kirjoihin (koska minulla on useita terveitä hampaita, yksi suullinen). Tämän päivän sain viettää armollisesti pyykkivuoren seurassa. Minua ei sinänsä stressaa pesemättömien kasa, joka toisinaan pääsee syntymään kylpyhuoneen nurkkaan, mutta se pestyjen kasa. Pydzilla – hirviö joka odottaa silittämistä. Ja vaatteitahan ei voi jättää silittämättä, en sentään alushousuja ja sukkia silitä, mutta suunnilleen kaiken muun. Lapsena halusin silittää mielelläni pyyhkeitä ja tyynyliinoja, kun ne olivat niin helppoja, nykyisen ne tuntuvat olevan sitä pahinta pakkopullaa. Olen kuitenkin kehittänyt erilaisia järjestelmiä joiden mukaan silittelen vaatteita. Tänään harrastin suhteellisen yksinkertaisen kaavan noudattamista, lapsen vaatteet ensin ja sitten omat aakkosjärjestyksessä ja lopuksi ne tylsimmät – liinavaatteet.

Silittämisen tarpeellisuuden olen oppinut äidiltäni, muistaakseni suurimpana perusteena hänellä oli se, että vaatteet näyttävät asiallisilta ja kestävät käytössä pidempään. Itse olen lisännyt listaan uusia osia, kuten: silitetty vaate hylkii jonkin verran likaa – niitä voi siis pitää hetken pidempään, oikealla lämmöllä silittäminen tekee myös useimmille kuiduille hyvää, lisäksi silittäminen “polttaa” mahdolliset pesuainejäämät vaatteista pois… Voisin pitää aiheesta luennon tarvittaessa, onneksi ei tarvetta ole. Täytyy todeta, että minulle silittäminen on myös mielenterveyskysymys. Olen joskus yrittänyt laittaa silittämätöntä kaappiin, enkä pystynyt nukkumaan, ennen kuin poistin moiset rytväkkeet kaapista ja silitin. Ja kaiksesta tästä huolimatta: inhoan silittämistä. Ei ole elämä helppoa.

Tuossa ennen kuumeiluani onnistuin ompelemaan sen puhutun kynähameen ja piirtelin monta iltaa kaavoja. Lisäksi opetin äitini leipomaan karjalanpiirakoita, palaan näihin aiheisiin kuvien kera tässä viikolla. Siihen saakka silittelemisiin.

Taftia ja teurastusta

9. elokuuta 2011, kello 19.08 - Anni-Helena Leppälä

Viime yönä kankaiden kuivumista odotellessa kiipesin vintille etsimään virikkeitä. Sieltä löytyin jonkun vanhan 70-luvun sohvan selkätyynyjä. Heittelin ne alas ja aloitin teurastustyön. Tyynyt sisälsivät vanua, harsoa ja superlonia, jotka oli kiinnitetty toisiinsa niitaten. Yötä vietin niittejä irti repien.

Aamuni aloitin pingottamalla uuden päällisen laveripatjaan, käsityönä kiinnitetty päällinen on irrotettavissa ja siis myös pestävissä. Selkänojan päällystys jäi vielä odottamaan. Laveri tosin olisi tarkoitus maalatakin, mutta ehtiihän tuota.

Seuraava kohteeni oli riipiä entisistä selkätyynyistä vetoketjut irti, olivat käsittämättömän hyvässä kunnossa. Sitten loogisesti ompelin nykyiseen sohva/laverityynyyn päällisen – toinen odottelee vuoroaan.

Työhuoneessa oli 180cm taftia, jonka nykäsin kahteen osaan ja ompelin molempiin teurasjätteeksi jääneet vetoketjut. Suomennettuna tein hirmuisen kokoiset tyynyliianat vetoketjuilla varustettuna.

Sitten taittelin vastakkain kaksi vanulaattaa ja harsin ne yhteen. Sitten oli vuorossa operaatio mattoveitsi. Teurastin superlonin pienehköiksi neliöiksi, jotka syötin vanupussiin, jonka sitten harsin kiinni. Päälle vielä harsittua harsoa ja koko hoito taftin sisään. Oivallinen lattiatyyny syntyi. Syntyi toki toinenkin, mutta niiden välissä syntyi raparperipiirakka.

Tafti on oiva lattia materiaale, se hieman hylkii likaa ja kestää nuhjaamista, eikä kovin helposti näytä hirmuisen törkyiseltä. Vetoketjujen ja harson ansiosta lattiatyynymme ovat myös pestävät ja jo kovasti käytössä. Muutama kuva löytyy täältä.

Iltaa voisi viettää rauhallisen rattoisasti luomalla uutta vaatetusta lankarahille. Ajattelin jotain pinkkiä ja mustaa.

Verhoja, päällisiä ja mustikoita

8. elokuuta 2011, kello 22.08 - Anni-Helena Leppälä

Vähitellen edistyvät erinäiset projektit, ihme kuinka paljon saa aikaan, kun vain sattuu olemaan aikaa.

Olohuonetta päätyivät sivistämään uudet verhot, mustaa ja pinkkiä tietenkin. Vanhaa laveria myös päivitetään samoilla väreillä. Iskin laverin kierrätyskeskukseen päätyneen sohvan tilalle ja nyt se ajaa useampaakin asiaa. Istumisen ja löhöilyn lisäksi, siinä on kätevä yövyttää vieraita, ilman ylimääräisten patjojen esille roudaamista.

Painokuvioiden kanssa ei sinänsä ollut ongelmaa, mutta yhden miehen (pojan) maailmanpelastuspartio oli kiskonut kaikki sähköjohdot seinistä, joten möyrin pimeässä työhuoneessa pöydän alla ja koitin miettiä millä johdolla saisi valoa – ja missä pistorasia luuraa.

Työhuone on muutenkin täynnä viimeisen puolenvuoden aikana hamstrattuja kankaita, joista voisi viimeinkin taikoa uusia vaattehia. Josko jo ensi viikolla.

Kädentaitoja pääsee harjoittamaan myös metsässä, kunhan jättää poimurin hankkimatta. Tosin mustikkaranne ja -selkä ovat hieman ikäviä sivuvaikutuksia. Oivallisia sen sijaan ovat mustikkapiirakat ja täytytyvät pakasterasiat. Samaan syssyyn leivoin pakkasen täyteen leipää.

Tämän yön aikana olisi tarkoitus saada vielä silitettyä viimeiset painokankaat ja huomenna ainakin osittain saada esineistöä niillä peitellyksi. Sitten voisin jopa olla niin aktiivinen, että räppäisin koko hoidosta kuvan tai kaksi, teitäkin ilahduttamaan. Itseäni ilahduttaa voimakkaasti, kun saan asuinympäristöni vuorattua näillä harmonisilla väreillä.

Ajatuksesta se lähti

3. toukokuuta 2010, kello 08.05 - Anni-Helena Leppälä

Heipä,
tästä käynnistyy blogi, jossa leikitään käsitöillä ja itse tekemisellä aika laajasti.

Kaikenlaiset käsityöt ovat juttuni -  aika monen muun jutun ohella. Tapauksessani ja tässä blogissa käsitöihin voidaan luetella kaikenlaiden puuhastelu, josta syntyy sellaista tulosta, jolla on jonkinlainen käyttöarvo. Vaatteet, korut, asusteet, magneetit, hyllyt… Ihan mitä nyt sattuu visiona päähän putkahtamaan.

Itse olen tällaiseen hulluuteen ajautunut yhdeksänvanhana, kun aloin olla väärän kokoinen lapseksi. Lisäpontta antoi asuminen pienellä ja ahdasmielisellä paikkakunnalla.  Mikäpä se rattoisampaa kuin ärsyttää ihmisiä erikoisella pukeutumisella. Esimerkiksi verhoista sai hienoja ja todella leveälahkeisia housuja.

(lisää…)

Kansan Uutiset Oy | Sähköposti: ku@kansanuutiset.fi | Puhelin (09) 759 601 | Fax (09) 7596 0319