Luen parhaillaan toista kertaa Anu Hakalan Housukaartilaiset, Maarian punakaartin naiskomppania Suomen sisällissodassa. Kirja on Liken pystykorvatuotantoa.
On mielenkiintoista lukea, miksi sadat naiset vaihtoivat hameensa housuihin, solmivat punaisen nauhan käsivarteensa ja tarttuivat aseisiin vuoden 1918 sisällissodassa. 2000-luvun vasemmistolaisena naisena minua kiehtoo suunnattomasti, miksi he näin toimivat. Yhteiskunnallinen tilanne, elintaso, yleiset arvot ja normit olivat tuolloin tyystin erilaiset, joten sukellus tuon ajan yhteiskuntaan on haastavaa. Aate näillä naisilla lienee kuitenkin ollut sama, vaikka itsestäni aseisiin tarttuminen tuntuu sangen kaukaiselta ja vieraalta ajatukselta.
Entä miten tämä kaikki liittyy Raunistulaan ja puutarhablogiini? Ehkäpä siten, että Raunistula oli 1900-luvun alussa sangen punainen ja erityisesti Raunistulasta lähti naisia eturintaman taisteluihin. Nuo työläisnaiset ovat eläneet täällä näillä samoilla teillä, samoissa torpissa ja käyneet yhteiskunnallisia keskusteluja niin työväentalolla, julkisissa saunoissa kuin kaivoilla. Ehkäpä he ovat käyneet poliittisia keskustelujaan puutarhassamme aivan kuten minäkin teen nyt 2000-luvulla minun tuttavapiirini kanssa.
Tänäkin kesänä puutarhassamme on vieraillut niin politiikkoja, toimittajia, talonvaltaajia, kulttuurituottajia, ympäristö-, eläinoikeus- ja rauhanaktiiveja. Olemme käyneet vaihtelevasti kiivaita, haastavia ja mielenkiintoisia keskusteluja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, leipäjonoista, sulku-uhan alla olevista terveysasemista, Raunistulan viljasiiloista, mutta myös ympäristöasioista, ydinvoimasta, kulutuksen kasvusta, Venäjän ihmisoikeustilanteesta, asevarustelun kiihtymisestä. On ihana istua rauhassa omenapuun varjossa vaihtamassa mielipiteitä, löytää uusia näkökulmia, saada tuloksia aikaiseksi. On myös ihana puhua puhelimessa poliittisia puheluita ja popsia vattuja samalla suuhun tai kastella sipulipenkkiä.
Tänään kukassa sateisessa puutarhassamme on mm. Kärhöt. leimut, neilikkaruusut, kesämalvikit, liljat, kuunliljat..
