Viime viikolla tehdyistä kylvöksistä basilika vihertää kunnolla. Sen sijaan muut kylvöastiat ovat pysyneet mustina. Kävin äsken ropsuttamassa tomaattikylvöstä ja kyllä sieltä mullan alta tomaatit lähtevät itämään. Ilmeisesti olen kylvänyt siemenet liian syvään tai laittanut liikaa multaa päälle. Taidan tehdä varmuudeksi pikauusintakylvöjä tänään.

Ikkunalaudalla kyllä vihertää muutoin, sillä olen päässyt käymään taimikaupoissa. Olen käynyt Helle oy:llä ja Kauppilassa, ja olen tehnyt ihania löytöjä. Olen ostanut muutaman vanhanajan pelargonian taimen sekä petunian ja siniviuhkan taimia. Olisin ostanut myös kerrottua vaaleanpunaista ahkeraliisaa, mutta niitä ei enää ollut saatavissa.

Eteisessä odottaa myös säkillinen sipuleita: on kelta-, puna ja salottisipulia sekä muutama pussi liljojen sipuleita. Ja kun kerran alan liikkeisiin päästiin, niin tokihan ostin muutaman pussin siemeniä. Kotiin on viikon aikana kulkeutunut myös useampi kukka- ja suojaruukku.

Pihatöihin olen jo päässyt, sillä lumet ovat sulaneet hurjaa vauhtia pihaltamme. Vasta viime viikolla hakkasin jäitä pihaltamme, kun nyt etupihamme on jo lähes täysin lumetonta aluetta. Viikonlopun aikana sain etupihan kukkapenkin puhdistettua talven törröttäjistä ja haravoitua nurmea. Sipulikukat työntävät jo kovaa vauhtia versojaan esiin maasta ja kohta näitä kohtia ei enää voisikaan haravoida. Myös kukkapenkkien puhdistus rikkakasveista on vielä nyt helppoa ennen kuin ne juurtuvat kunnolla maahan kiinni.

Kevään tulosta kertovat liilat krookukset, jotka avasivat kukkansa talon seinustalla tällä viikolla. Ensimmäiset perhoset olen myös päässyt bongaamaan. Ja mikäs sen parempi tapa viettää sunnuntaiaamua kuin rauhallisessa tunnelmassa aamuauringossa pihaa haravoiden lintujen laulusta nautiskellen.

Tänään sai ohrasta kasvatetut ylipitkiksi venähtäneet rairuohot kyytiä muiden viljelysten alta. Tein nimittäin vihdoin kevään ensimmäiset kylvöt: tomaattia, rucolaa ja basilikaa. Tarkoituksena oli kylvää myös viime kesän suosikkipaprikaa, mutta pussi olikin yllättäen aivan tyhjä. Täytynee hakea uusi pussi ensi viikolla.

Kevät on jo pitkällä ja tomaatinsiemenet olisi pitänyt laittaa multaan jo ajat sitten. Mutta toki vielä ehtii saada hyvät ja napakat taimet kesäkuun alkuun mennessä, kunhan taimia muistaa hoitaa säännöllisesti –huolella ja hellyydellä. Meillä siemenet sujahtivat Biolanin luonnonmukaiseen kylvömultaan. Kylvöastian laitoin pieneen minikasvihuoneeseen ikkunalaudalle. Jos ei omista minikasvihuonetta, niin kylvöksen voi peittää aluksi vaikka läpinäkyvällä hedelmäpussilla. Pääasia on, että kylvös pysyy kosteana eikä pääse kuivumaan.

Olen kuluneen kahdeksan vuoden aikana kokeillut erilaisia tomaattilajikkeita. Koska viljelen niitä pienessä, aika matalassa kasvihuoneessa, jossa tukimahdollisuudet ovat heikot, niin olen päätynyt suhteellisen mataliin lajikkeisiin. Tänä vuonna multaan sujahtivat viime kesältä tuttujen lajikkeiden siemeniä.

Tiny Tim – kirsikkatomaatti, joka sopii erinomaisesti ruukkuviljelyyn. Tämä on viime kesän suosikkini. Satoisa, matala tomaatti, joka ei sinänsä kaipaa tuentaa. Pensaasta kasvaa punaisia, pieniä, erittäin makoisia palleroita sellaisenaan popsittavaksi. Suosittelen kokeilemaan myös parvekeviljelyssä!

Yellow pearshaped – päärynätomaatti. Tämä tomaatti on korkea runkotomaatti eikä oikeastaan sovellu lainkaan meidän kasvihuoneelle. Tästä keltaisesta, hauskanmuotoisesta tomaatista on kuitenkin kehkeytynyt klassikko meidän kasvihuoneelle. Koska pussin pohjalla oli vielä siemeniä, laitoin niitä multaan. Kyllä yksi runkotomaatti on sekaan pakko mahtua..

ACE 55 VF – pensastomaatti, luomulaatuinen. Tämä tomaatti on matala, mutta tekee suuria, maukkaita tomaatteja. Tai niin luvataan pussin kyljessä. Olen kerran aiemmin yrittänyt tätä lajiketta kasvattaa, mutta erittäin huonoin tuloksin. Ensin tomaatti ei suostunut itämään ja kun vihdoin iti, niin taimet olivat heikkoja ja huonokasvuisia. Kyseisenä vuotena kevät oli huono: valoton ja kylmä. Pakkohan tätä lajiketta on uudelleen kokeilla.

Olen viljellyt jo monta vuotta kasvihuoneellani tomaatteja ja nyt haluaisin jo pikku hiljaa kokeilla erikoisuuksia. Kotimaista, herkullista perustomaattia saa kesällä halvalla. Nyt olisikin kiinnostusta kokeilla siis erikoisia lajikkeita. On kuitenkin turhauttavaa ostaa koko pussillista siemeniä yhden tai kahden taimen vuoksi. Niinpä luotan siihen, että torimyyjillä on tarjota jotain erityistä minulle kevään lämmetessä. Toinen vaihtoehto on tietenkin ostaa tuttavan kanssa puoliksi erikoispussi.

Mielelläni kuulisin vinkkejä myös teiltä lukijoilta, että mitä lajikkeita olette kokeilleet. Mitkä ovat suosikkejanne ja mitä kannattaisi ehdottomasti kokeilla.

Pitkän, kylmän ja lumisen talven jälkeen on vaikea uskoa, että kevät saapuisi koskaan enää. Mutta niin se vaan saapuu! Eilen töistä palatessani kevätaurinko oli sulattanut tehokkaasti jäätä pihalta ja pääsin ihailemaan kiemurtelevia kevätpuroja pihallamme. Miten sykähdyttävä tunne onkaan äästä seuraamaan noita kauniita puroja. Ihan tuntee, kuinka energiat lähtevät pitkän pysähtyneen kauden jälkeen jälleen liikkeelle.

Kevätaurinkojen myötä herää Punapellava puutarhablogi jälleen eloon. Seuraamme yhdessä kevään tuloa, kylvämme tomaattien ja yrttien siemeniä ja nautimme puutarhan väriloistosta. Vaikka hieman epätoivoiselta välillä vaikuttaa, niin haluan rohkaista teitä kaikkia. Jo vappuna ovat koivut hiirenkorvilla ainakin meillä täällä etelässä. Eilen töistä palatessani ihailin tienpientareilta paistavia lumien alta paljastuvia ruskeita heinäpälviä. Ehkä jo kohta pääsemme bongaamaan ensimmäisiä kirkkaankeltaisia leskenlehtiä. Kyllä se kesä sieltä tulee!

Kuuntelin töissä radiota ja siellä talvirenkaita vaihdosta muistuttava mies kertoi, että talvi alkaa nollasta. Niin alkaa puutarhan talvikin. Tai ehkä jo hieman ennen sitä. Ensimmäinen nolla tai hallayö nimittäin tappaa laakista kaikki puutarhan kesäkukkaset. Aamulla jäiset kasvit kuten ahkeraliisat voivat vielä näyttää hehkeiltä, mutta auringon alkaessa lämmittää päivällä nuupahtavat kukat ja muuttuvat mustiksi möykyiksi.

Turussa ensimmäiset hallayöt tulivat jo pari viikkoa sitten, siksi on aika viimeisen blogikirjoitukseni tältä kesältä.

Kuten aiemmin kerroin, onnistuin nappaamaan pitkän, mutta uuvuttavan köhän tänä syksynä. Onneksi kellari oli pullollaan puna- ja mustaherukkamehua, jotka lievensivät oireita. Ilokseni parannuin köhästäni niin, että pääsin kauan odottamalle matkalle Pietariin. Syksyinen Pietari olikin kaunis, mutta kylmä. Tässä muutama muisto Pietarista:

Pietarilaiset naiset tuntuvat käyttävän korkokenkiä tilanteessa kuin tilanteessa. Näin korkokenkiä niin miliiseillä, kukkapenkkejä pöyhivillä rouvilla kuin metrossa lastensa kanssa kiiruhtavilla äideillä.
Kauniit mosaiikkikuvioidut betoniruukut julkisilla aukioilla. Myös Suomen betonisia suurkaupunkeja voisi ilahduttaa värikkäillä mosaiikkikuvioiduilla betoniruukuilla.
En ollut tajunnutkaan, miten soista ja vetistä maasto on välillä Viipuri-Pietari. Pietarihan on tunnettu Pohjoisen Venetsiana kauniiden vesistöjensä ja niiden rannalla olevien loistokkaiden rakennusten ansiosta.
Sunnuntai-aamuna ennen bussin lähtöä piipahdin aamukävelyllä pakkasenpureman ortodoksikirkon ja luostarin pihapiirissä. Miten kauniitä olivatkaan huurteiset ruusut vaaleanpunaista luostarirakennusta vasten. Vaikka en itse kuulukaan kirkkoon niin ortodoksikirkon loistokas pihapiiri kauniine kukkaistutuksineen oli paikka, jossa mieli lepäsi. Ehkä vielä joskus voin palata Pietariin nauttimaan suurkaupungin puistoista, loistokkaiden palatsien puutarhoista, mielenkiintoisista ja kiehtovista hautausmaista sekä kukkaloistosta.

Lopuksi voin kertoa ilouutisen: perheeseemme on saapunut kaksi marsutyttöä. Tytöt villiintyvät aivan täysin omenapuunoksista. Meillä on jo ulkohäkki odottamassa ensi kesää, joten myös marsutytöt pääsevät nauttimaan puutarhastamme. Tämän vuoden viljelykset olivat ja menivät. Ensi keväänä heti joulun jälkeen, alan suunnitella ensi kesän kasvimaata. Veikkaan, että ensi vuonna viljelemme myös paljon sellaista, josta marsutyttömme nauttivat: punajuurenlehtiä, porkkanaa, salaattia kurkkua.

Kiitos kuluneesta kesästä kaikille blogini lukijoille! Toivottavasti saitte kerättyä paljon kauniita ja aurinkoisia muistoja kesästä, joita voi muistella talven tuiskatessa sohvan nurkassa lämpimän peiton alla.

Tällä viikolla viedessäni ekaluokkalaistamme kouluun tarkkailimme punaisiksi ja keltaisiksi muuttuvia puiden lehtiä. Syksy saapuu hiipien. Syksy 2009 on ollut sangen lämmin ja on vaikea uskoa, että olemme kohta jo lokakuulla. Olin yllättynyt, kuinka ekaluokkalaiseni osasi jo kertoa luonnon kiertokulusta: ravinteet vetäytyvät kasvien juuriin, lehdet muuttavat väriään ja putoavat lopulta pois kunnes puut ja pensaat ensi keväänä vihertyvät jälleen.

Puutarhassamme jatkuu syystyöt, jotta saamme puutarhan talviteloille. Nurmikko pitäisi leikata vielä kertaalleen, perennojen kellastuvia oksia pitäisi leikata, loput omenoista pitäisi kerätä talteen ja tehdä hilloksi. Myöhemmin syksyllä kerään sadevesitynnyrit kasvihuoneelle suojaan, jotteivät ne jäädy ja räjähdä talvipakkasella.

Vaan vielä jaksaa puutarha tarjota väriloistoaan. Ihailimme yhdessä naapurin naisen kanssa kasvien väriskaalaa eräänä aamuna. Keväällä siemenestä kylvämäni punakosmoskukat loistavat punaisen eri väreissä, syysasterit loistavat lilan eri sävyissä, isomaksaruoho hehkuu punaisuuttaan. Myös malvan vaaleanpunaiset hempeät kukat sulostuttavat syyskukinnallaan, kuten valkoiset ja vaaleanpunaiset neilikkaruusummekin. Sain vielä jopa maistiaisia saunamme edessä kasvavasta mansikasta.

Lopuksi minun on kerrottava, kuinka eräänä iltana myöhään ihmettelin, miksi liikkeentunnistimella toimiva ulkovalomme oli syttynyt palamaan. Kurkistelin ikkunasta ulos odottaen näkeväni rusakon, joita Raunistulassa vilisee. Vaan innostukseni oli suuri, kun nurmikollamme kipitti pullea suloinen siili.

Ehkä olen kertonutkin, että näin tänä kesänä ensimmäisen kerran siilin pihallamme. Talomme aiemmat asukkaat kertoivat pihan siileistä ja seitsemän pitkää vuotta olen odottanut tapaavani siilin pihallamme. Nyt tapasin tuon suloisen eläimen toistamiseen tänä kesänä ja vihdoin uskon, että sillä on varmasti koti täällä jossain. Pitkä odotukseni palkittiin, miten onnellinen olenkaan!

Olen ollut pari viikkoa pahassa yskässä, joten poliittinen aktiivisuuteni on hieman kärsinyt. Tämän vuoksi viimeviikkoinen kirjoitukseni jäi Punapellavassa väliin.

Eilen illalla otin käteeni Tulva-lehden ja innostuin suunnattomasti otsikosta Politiikkaa ja puutarhanhoitoa – sukupolvet kohtaavat feministileirillä. Pettymykseni oli kuitenkin kova luettuani sangen pintapuolisen ja sisällöllisestikin aika tyhjäksi jääneen jutun nuoren naisen matkasta Ruotsiin feministileirille. Päivät kuluivat puutarhaa hoidellessa, mutta otsikossa luvattua politiikkaa tai yhteiskunnallisesti kantaaottavuutta ei jutussa ilmennyt. Ilmeisesti leiri oli kova pettymys myös jutun kirjoittajalle.

Poliittisena toimijana, innokkaana puutarhurina ja naisena asia jäi kaihertamaan mieltäni. Mitä on feministinen puutarhanhoito? Voiko puutarhanhoito olla feminististä? Yritin perehtyä aiheeseen internetin avulla, laitoin jopa pikakyselyä aiheesta ystäväpiirilleni.

Pohdin omaa toimintaani puutarhurina. Olen kiivennyt joka kevät seitsemän vuoden ajan omenapuuhun leikkaamaan sen oksia. Olen luonut lunta talvisin, ajanut nurmea kesäisin. Olen kaivanut kuoppia, kärrännyt painavia multakuormia ja nostellut painavia säkkejä. Toisaalta huomaan jättäneeni trampoliinin kasaamisen miehelleni, samoin kuin poikien leikkimajan rakentamisen, ruohonleikkaajan korjaamisen olen jättänyt isäni vastuulle. Olenko toiminut feministisesti? Entä onko tätä edes syytä pohtia? Feministinen liikehdintä on perinteisesti keskittynyt enemmän kotitöiden jakamiseen mm tiskaukseen, pyykkäämiseen, lattioiden luuttuamiseen. Äitinä voin kuitenkin todeta pystyneeni puutarhaharrastuksen avulla opettamaan lapsille luonnon ja eläinten kunnioitusta, ympäristöpolitiikkaa ja jopa globaalia ruuantuotantoa.

Entä voiko puutarhanhoidon avulla edistää feminismiä ja sukupuolten välistä tasa-arvoa? Ystäväni vinkistä googletin ekofeminismin. Minä en ole akateemisesti koulutettu ja siten en kykene kovin syvällisesti paneutumaan filosofiseen pohdintaan. Löytämäni tiedon pohjalta ekofeminismi pyrkii pääsemään eroon kaikista vallassa olevista alistavista suhteista on kyseessä sitten rasismi, fasismi, seksismi tai vaikka rikkaiden länsimaiden suhde köyhiin kolmansiin maihin. Siinä missä feminismi pyrkii lopettamaan naisten välineellistämisen, laajentaa ekofeminismi kamppailun koskemaan myös eläinten ja muun luonnon oikeuksia.

Tulen lopputulokseen, että puutarhanhoito on erittäin hieno, hyödyllinen ja antoisa harrastus, jossa ihminen voi toteuttaa itseään haluamallaan tavalla. Puutarhanhoito ei myöskään tunnu olevan kovinkaan sukupuoliroolittunut. Puutarhanhoito yhdistää ihmisiä eri yhteiskuntaluokista, sekä mahdollistaa miesten ja naisten tasavertaisen työskentelyn yhdessä. Puutarhanhoito karistaa myös ennakkoluuloja, olenhan itsekin löytänyt uusia, jopa yllättäviä tuttavuuksia itseäni vanhemmista miehistä puutarhanhoidon myötä. Parhaimmillaan puutarhanhoito saa ihmiset tiedostamaan ja ajattelemaan myös yhteiskunnallisia vallitsevia valtarakenteita. Johtopäätöksenä uskallan todeta, että puutarhanhoito on feministinen harrastus.

Tänään alkaa syksyn poliittinen sadonkorjuu kolmessa kunnassa nimittäin kuntavaalien ennakkoäänestys Karkkilassa, Vihdissä ja Kauniaisissa. Varsinainen äänestyspäivä on sunnuntaina 6.9. Näissä kunnissa käytiin muiden lailla kuntavaalit syksyllä 2008, mutta sittemmin korkein hallinto-oikeus kumosi toimitetut vaalit sähköisessä äänestyksessä ilmenneiden ongelmien vuoksi.

Osallistuin kuntavaalitalkoisiin kirjoittamalla kepeän sadonkorjuuaiheisen kolumnin Karkkilan vaalilehteen. Tässä se teille luettavaksi. Onnea ja intoa vaalityöhön kaikille kolmelle paikkakunnalle!

*****

Syksy on sadonkorjuun aikaa

Rakastan syksyn moni-ilmeisyyttä. Elokuussa saamme nauttia pimenevistä, mutta lämpimistä syysilloista. Syyskuussa sateiden ropistessa ikkunaan on ihana käpertyä sisälle lämpimään nauttimaan kynttilän tuikkeesta. Aurinkoisina syyspäivinä ruska saa luonnon väriloiston hehkumaan ja kutsuu retkelle metsän siimekseen. Ihanaa on seistä meren rannalla ja antaa syystuulen viedä murheet ja ajatukset pois. Syksy on toisaalta rauhoittumisen ja sisään hengityksen aikaa, mutta toisaalta lupaus uudesta: pienen ekaluokkalaisen jännittävä koulunalku tai uusi harrastus.

Loppukesästä ja alkusyksystä pääsemme korjaamaan satoa niin luonnosta kuin puutarhasta ja se kannattaa: puutarhan sato tekee hetkessä arjesta juhlan. Raikas vadelmamehu saa auringonsäteet jälleen tuntumaan kasvoilla. Makoisa mansikkahillo kruunaa riehakkaat lettukestit. Villi irrottelija levittää aamuisin  pihlajanmarmeladia paahtoleivälle.

Sadepäivän osuessa kohdalle pisaroiden valuessa pitkin ikkunaruutua on ihana käpertyä sohvalle peiton alle juomaan kuumaa mustaherukkamehua ja lukemaan rentouttavaa romaania. (Tai luultavasti lautakunnan kokouspapereita, jos satut olemaan kunnallisvaikuttaja..) Syksyllä saamme voimia työnalkuun uunijuureksista, tulisesta sipulikeitosta tai täyteläisestä kaalipadasta. Koululaisen reppuun  sujahtavat punaposkiset omenat evääksi. Omenoita riittää usein myös kuivattavaksi asti ja mikäs sen ihanampaa kuin napostella terveellisiä, kuivattuja omenarenkaita paperipussista.

Syksyn myötä kannattaa kukkapenkkiin kätkeä erikokoisia sipuleita: tulppaaneja, narsisseja, helmililjoja. Näin varmistat, että talven taittuessa auringonsäteiden löytäessä jälleen pimeän pohjolan vastassasi on värikäs ja henkeäsalpaavan kaunis kukkaloisto.

Karkkilalaisilla on edessään poikkeuksellinen syksy, sillä perinteisen sadonkorjuun lisäksi luvassa on poliittisen sadonkorjuun aika: kuntavaalit ’09. Ei ole ihan sama, millaista satoa näistä vaaleista kerätään. Olemalla aktiivinen ja osallistumalla vaalityöhön tai ainakin käymällä äänestämässä varmistat parhaimman sadon, joka muuttaa arjen juhlaksi.

Mirka Muukkonen
Vasemmistoliitto
Puoluehallituksen jäsen

Tällä viikolla alkoi koulut Turussa. Tiistai-aamulla puutarhassamme räpsittiin siis kuvia koululaisista komeissa kouluvaatteissaan. Koulun alkamispäivä on aina hieman jännittävä ja tunnelmallinen. Tänä vuonna se oli perheellemme erittäin jännittävä, sillä nuorempi poikamme aloitti ensimmäisen luokan. Vanhempi poikamme kaipasi jo kesällä koulukavereitaan ja meni siten innokkaana konkarina viidennelle luokalle. Vielä kun kuluu pari viikkoa, niin pojat saavat herkullisia omenoita evääksi koulutielle. Niitä on jo kaveritkin käyneet kysymässä.

Loppukesä on yleensä sadonkorjuun aikaa. Samalla puutarhaa aletaan pikkuhiljaa valmistelemaan syksyn tuloon. Meilläkin pakattiin jo uima-allas ja rantavehkeet odottamaan seuraavaa kesää. Kesän kukkijoiden kukkavarsia on saanut leikkailla ja pikku hiljaa saa kesäkukkien tilalle ruukkuihin ostaa syyskukkivia. Syyskukat kestävät paremmin syksyn sateita ja öisin hiipivää kylmyyttä. Suosituimpia syyskukkia lienevät eriväriset pallokrysanteemit, joita myyvät lähes kaikki kaupat.

Vaikka elokuu on ollut todella sateinen, niin onneksi luonto suo meille yhä kauniita aurinkoisia päiviä yhä. Tänään söimme sunnuntai-lounaan omenapuun alla auringonpaisteessa: kotimaista maissia ja rosamunda-perunaa sekä kotimaassa valmistettua tofua pihveinä. Maittavaa ja herkullista.

Vaikka elokuun sateet ja ukkoset ovat kohdelleet kaltoin puutarhan kukkia saaden nämä vallan ränsistymään, niin onneksi muutamat lajit vasta aloittelevat kukintaansa. Meidän pihalla alkavat kukkia punakosmoskukka, kultapallo, syysasterit ja kultapiiskut. Valtavan isomaksaruohon punainen kukinta on vasta edessä. Kukkaa pukkaa myös kärhöissä, suopayrteissä (joiden juurista kuulemma ennen vanhaan tehtiin saippuaa), balsameissa, leimuissa, kehäkukissa, ruusuissa.

Maailma on täynnä kemikaaleja ja synteettisiä aineita. Miksi siis kyllästäisi oman puutarhansa niillä? Luomuviljely on hauskaa ja antoisaa. Ja samalla tietää syövänsä puhdasta ruokaa.

Luonnonmukaisessa viljelyssä ei lähdetä tehoviljelyn tapaan vain kasvien ravitsemisesta vaan maanparannuksesta. Hyvässä humuspitoisessa maassa kasvit viihtyvät ja tuottavat satoa. Jo pienessä puutarhassa voi harrastaa kiertoviljelyä, mikä tarkoittaa, ettei vuosikausia viljellä samaa kasvia samassa paikassa kuluttaen yksipuolisesti kasvin tarvitsemia ravinteita vaan vaihdellaan vuosittain kasvien paikkaa.

Puutarhamyymälät ovat onneksi pullollaan luomuvaihtoehtoja. Jo multaa ostaessa voi ostaa Biolanin kanankakalla höystetyn multasäkin tai turve-multaseoksen. Vanhaa kukkapenkkiä tai nurmikkoa voi myös ravita kanankakkarakeilla. Keväiset lannoitteet ovat kasvua vauhdittavia typpipitoisia, kun syksylannoitteissa on enemmän kasvintalvehtimista tukevia ravinteita.

Monilla kotitarveviljelijöillä on puutarhansa nurkassa komposti, josta saa vuosittain hyvää mehevää multaa. Kalkituksen jälkeen se sopii mainiosti kasvualustaksi lähes kaikille kasveille.

Kanankakan lisäksi puutarhamyymälöissä on erilaisia leväuutteita ja muitakin nestemäisiä luonnonmukaisia lisäravinteita tarjolla. Niitä voi hyvällä omallatunnolla lorautella kasvien juurille. Ja onhan se kieltämättä niin, että omassa ruukussa tai kasvihuoneen multapenkissä kasvatettu tomaatti on kesän paras tomaatti!

Jos olet innostunut luomuviljelystä, niin kirjaston hyllyiltä löytyy runsaasti lukemistoa. Myös netistä googlettamalla löytyy runsaasti tietoa aiheesta. Kevättalvella auringon jälleen paistaessa on sopiva aika suunnitella tulevan kevään ja kesän kylvöksiä ja istutuksia ja mahdollista omaan puutarhaan sopivaa viljelykiertoa.

Siitä saakka, kun muutimme seitsemän vuotta sitten Raunistulaan, on meidän pihalla ollut kasvihuone. Ensin alkuun meillä oli metallikaarinen, muovipeitteinen kasvihuone, joka muutama kesä sitten vaihtui ihan oikeaan kasvihuoneeseen, jossa on liukuovi ja kattoikkuna.

Meidän kasvihuonetta ei lämmitetä keväällä eikä syksyllä. Asumme kuitenkin niin etelässä, että kylmäkin kasvihuone pidentää mukavasti kasvukautta. Tarvittaessa peitämme taimet ja kasvit harsolla yöpakkasten tai hallan uhatessa.

Kasvihuoneellamme kasvaa tänä vuonna tomaattia ja paprikaa. Kasvatan myös chiliä ja basilikaa ruukussa sekä pikkaisen kesäporkkanaa laudasta tehdyssä penkissä. Aiempina vuosina olen kasvattanut lähinnä runkotomaattia, mutta nyt olen siirtynyt enimmäkseen pensastomaatteihin. Pienissä vihreissä puskissa onkin parhaillaan kymmeniä, ellei jopa satoja, pieniä palluraisia odottamassa punastumista.

Tomaatit olen ensimmäisestä kesästä lähtien kasvattanut itse siemenestä. Huhtikuun alussa olen siemenet kylvänyt laakeaan kylvöastiaan, josta parin viikon jälkeen koulin ne pieniin ruukkuihin. Toukokuulla olen siirtänyt terhakat taimet kasvihuoneelle. Tomaatteja on mielestäni helppo kasvattaa ja siksi niitä voi suositella vasta viherpeukaloaan etsivällekin. Taimet tarvitsevat päivittäin melko paljon vettä. Myös lannoitetta nuo kaipaavat, meillä ne saavat kanankakkarakeita juurellensa.

Ohessa eräs aiemman vuoden hauskanmallinen tomaatti kasvihuoneeltamme. Sellainen on tomaatti kuin kasvattajansa.