Jokaisessa kodissa pitäisi olla pieni ryytimaa, josta saa tuoreita yrttejä. Ryytimaa voi olla ulkona puutarhassa tai se voi olla ruukussa parvekkeella. Yrttejä voi myös rohkeasti istuttaa kukkapenkkeihin ja –istutuksiin. Varsinkin jos viljelee ilman kemiallisia torjunta-aineita.

Yrtit ovat helppoja kasvattaa, kauniita katsella ja vielä usein ne tuoksuvat taivaalliselle. Meillä yrttejä kasvatetaankin sekä ruokakäyttöön että ihan vain ihailtavaksi ja perhosten ja ampiaisten iloksi.

Helpoimpia yksivuotisia kasvatettavia ovat basilikat. Basilikan siemeniä on kaupoissa myytävinä useita eri vaihtoehtoja: on tavallista, puna-, sitruuna-, kaneli- ja thaibasilikaa. Basilikan lisäksi aloittelijan yrttipenkkiin sopivat perusmausteet oregano, timjami, ruohosipuli, tilli ja persilja. Nämä yrtit ovat myös helposti kylvettävissä siemenistä, tosin ruohosipuli kannattaa ostaa ruukkuna.

Yrttien taimia voi hankkia myös suoraan tuottajilta. Esimerkiksi Turun kauppatorilta saa hyvälaatuisia, kestäviä ja taudittomia yrttientaimia, myös luomulaatuisena. Persilja- tai basilikaruukusta saa napsittua pikkusatoa pitkin kesää.

Monista yrteistä saa myös valmistettua herkullisia teejuomia tai ne sopivat jälkiruokiin. Sitruunamelissan lisäksi monet mintut on erittäin helppoja kasvattaa. Mintut kannattaa hankkia taimena tai pyytää kaverilta pieni alku. Meillä on sitruunamelissan ja piparmintun lisäksi yrttipenkissä ampiaisyrttiä, joka on taivaallisen tuoksuinen. Kokeilla kannattaa myös anisiisoppia. Teesekoituksiin voi sekoitella myös erilaisia basilikoita mm. kanelibasilikaa.

Yrttien viljelyssä pääsääntöinä lienee, että paikka ei saa olla liian paahteinen eikä liian märkä tai kylmä. Yrtit ovat juuristoltaan herkkiä, joten liika vesi hukuttaa kasvipoloiset. Lämpöä yrtit kuitenkin rakastavat ja pitävät tasaisesta kosteudesta. Lannoitteita yrtit eivät kovinkaan kaipaa. Yrtit kerätään pääsääntöisesti ennen kukintaa, poikkeuksena basilika.

Yrteistä on helppo tehdä levitteitä, kylmäkastikkeita tai pestoja. Kokeilemisen arvoinen on esim valkosipuli-persiljavoi uusien perunoiden kanssa tai perinteinen kylmä kermaviilikastike, jonka voit valmistaa lorauttamalla hieman etikkaa, sokeria, suolaa ja hakattua tilliä kermaviiliin tai maustamattomaan soijajogurttiin.

Meillä mieheni valmisti maittavan, ruokaisan couscous-salaatin ja siihen basilikapeston kyytipojaksi. Tässä muutama kuva ja resepti, olkaa hyvä!

Basilikapesto

• Ruukku basilikaa
• 1 dl cashew-pähkinää
• 2 rkl tahinia
• 1 tl suolaa
• 1 dl kylmäpuristettua auringonkukkaöljyä
• 3 murskattua valkosipulinkynttä
• 1 sitruunan mehu

Sekoita kaikki aineet tehosekoittimella tahnaksi. Basilikapesto on herkullista myös pastan ja kirsikkatomaattien kanssa.

Mitäpä olisi kesä ilman mansikoita. Eilen illalla kävin asettamassa etanasyöttejä kukkapenkkiin, niin huomasin suuria punaisia palleroita mansikkapenkissämme. Ensimmäisenä mieleen tuli mansikkakakku!

Kun muutimme taloon seitsemän vuotta sitten, oli marjapensaiden takana pieni mansikkamaa. Mansikatkaan eivät ole ikuisia ja niinpä eräänä keväänä siirsin mansikkamaamme autotallin taakse kasvihuoneen viereen.

Uutta mansikkamaata perustettaessa on syytä kitkeä tulevalta mansikkamaalta kaikki monivuotiset rikkakasvit pois. Jotkut vaihtavat koko penkin alalta mullan, riippuen tietenkin penkin koostakin. Ihan pienen penkin voi tehdä myös kohopenkkiin, jossa pohjalla voi käyttää juurimattoa eristeenä. Kohopenkit ovat myös oiva ratkaisu esimerkiksi kallioisille rantatonteille.

Kesän suurimpia klassikoita lienee mansikkapenkin kitkeminen. Toisaalta rikkakasveja pystyy hillitsemään kasvatusmuovien avulla. Mansikkamuovia myydään puutarhamyymälöistä ja se asennetaan istutusvaiheessa. Pääasia on, että saa pidettyä herkän mansikkapenkin rikkaruohottomana.

Uutta penkkiä perustaessa kannattaa hankkia terveet ja vahvat taimet. Mansikantaimia saa puutarhamyymälöistä. Minä olen tietenkin halunnut kapinoida tässäkin asiassa ja olen istuttanut meidän uuden mansikkapenkin vanhan mansikkamaan rönsyistä. Kivaa ja helppoa, tosin lajikkeita on monenmoisia. Kun hankkii kaupasta taimet, voi valita lajikkeen mukaan, tuleeko mansikat heti syötäviksi vai haluaako niitä ihan pakastettavaksi asti. No, meillä mansikat syödään heti suoraan penkistä.

Lopuksi vinkki. Varsinkin alkukesällä, kun mansikka kukkii, saattaa tulla hallaöitä. Tällöin mansikantaimet on syytä suojata harsolla kukintojen paleltumisen estämiseksi. Toisaalta myöhemmin kesällä marjojen punertaessa saattaa mansikoilla herkuttelevista linnuista tulla riesa. Meillä ongelma on ratkaistu seuraavasti: mansikkapenkin ylle olen virittänyt sähköputkesta kaaret, joiden avulla saa harsosta muodostettua harsotunnelin mansikoiden ylle. Harsot eivät kuitenkaan saa olla taimien päällä koko aikaa mansikoiden kukkiessa, jottei niiden pölytys häiriinny.

Sateisen sään vuoksi en saanut otettua tänään kuvia mansikkapenkistämme. Laitan näytille muutaman kuvan viime kesältä.

****

Piipahdin kulttuurireissulla Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja Aino-Kaisa Pekosen luona kesällä. Aino-Kaisa oli tehnyt herkullisen mansikkakakun, jonka ohjeen pyysin tietenkin heti itselleni. Ohje on helppo ja helposti muutettavissa myös vegaaneille  tai maito- ja muna-allergisille sopivaksi.

3 dl vehnäjauhoja
3 dl kaurahiutaleita
3/4 tl leivinjauhoja
2,25 dl sokeria
3/4 dl siirappia
3/4 dl (kaura- tai soija-) maitoa

225 g sulaa voita tai maidotonta margariinia

Lisäksi
2 dl kermaa tai vaahtoutuvaa vaniljakastiketta. Maidottomaan kakkuun vaahtoutuvaa kauravaniljakastiketta, kaurakermaa tai vaikka vaniljavanukasta.
2 l mansikoita

Sekoita ensin kaikki kuiva-aineet. Lisää joukkoon ensin siirappi, sitten maito ja lopuksi voi tai margariini. Sekoita tasaiseksi massaksi.

Jaa taikina kolmelle pellille ja taputtele kolme isoa kaurakakkua. Paista kutakin noin 10 min 175 asteessa.

Anna kakkujen jäähtyä. Lado kakkulevyt päällekkäin, väliin kermavaahtoa ja viipaloituja mansikoita.

Heinäkuun alussa pihallamme kukkivat pensaat ja perennat. Ylläolevassa kuvassa ruusuangervo aloittelee kukintaansa. Ruusuangervon taimia olen poikkeuksellisesti hankkinut kukkakaupasta aidannetta varten.

Vaaleanpunainen ruusu on omajuurinen, kotimainen ja olen saanut juurakonpalan anopiltani Loviisasta. Ruusu on hempeä, kaunis ja tuoksuu taivaalliselle. Sateisina kesinä ruusu ei ikävä kyllä ehdi avata nuppujaan vaan ruusunkukat mätänevät helposti sateessa. Ikävä kyllä en tiedä ruusun nimeä.

Akileijan olen muutama vuosi sitten kylvänyt kukkapenkkiin siemenistä, joita olen saanut enoltani. Ensimmäisinä vuosina akileijat näyttivät surullisen pieniltä, kunnes ne nyt pari vuotta on vallannut tilaa kukkapenkissä.

Malvan olen kylvänyt ihan kaupan siemenistä. Yöksi kukinto kääriytyy tötterölle. Malvat minulla menee helposti sekaisin, olisikohan tässä kyseessä ruusumalva. Tämä on matala, vain noin 30-50 cm korkea.

Punapajuangervo aloittelee myös kukintaansa. Sitä olen siirtänyt pihallemme tuttaviemme pihalta täältä Raunistulasta. Punapajuangervo on helppo ja kiitettävä perinekasvi. Se kasvaa nopeasti ja antaa hyvän näkö- tai tuulisuojan, tosin haittapuolena on liiankin runsas ja raju leviäminen. Meillä punapajuangervoa on puutarhan kahdella laidalla aidanteena.

Kun muutimme taloomme, jalopähkämö oli minulle aivan uusi tutavuus. Kasvi on kuitenkin viehättänyt minua ensimmäisestä kukinnastaan lähtien: kukinto muistuttaa mielestäni hieman hyasinttia, tosin ei tuoksu niin voimakkaasti. Jalopähkämöllä on lisäksi erittäin kauniit lehdet ja kasvi viihtyy savisessakin maassa. Näin ainakin meillä.

Köynnöksiä olen ostanut puutarhakaupoista alehintaan, kuten tämänkin ihanan kärhön. Kukkaostoksilla on syytä muistaa, että tärkeintä kasvissa ovat kunnolliset juuret, jotka jaksavat nostaa kasvin pintaan seuraava kesänä. Siitä se sitten lähtee!

Lupiinia on meidän pihalla sekä sinisenä että vaaleanpunaisena. Lupiini on kaunis kasvi, joka parhaillaan värittää teidemme varsia laajoina kasvustoina. Lupiinista tulee helposti rikkakasvi laajalla leviämisvietillään, joten sen kanssa kannattaa olla varuillaan. Liikaa leviämistä voi ehkäistä leikkaamalla siemenkodat irti ennen kuin kasvi ehtii heittämään siemenet ympäristöönsä.

Tämän kauniin pionin juurakkoa pihistin äidiltäni. Kesti useamman vuoden odottaa ensimmäistä kunnollista, jättimäistä kukintoa, mutta se kannatti! Ensi kesänä minun on muistettava tukea kasvi kunnolla, sillä sen suuret, raskaat kukinnot painuvat helposti maantasolle. Pioni viihtyy pitkään samalla paikallaan eikä tykkää siirtelemisestä.

Kuvasarjan päättää valamonruusu, jonka jo viimeksi teille esittelin. Se on myös omajuurinen, kotimainen ruusu.

Meidän pihalla kasvaa pelastettuja kasveja. On nimittäin olemassa hylättyjä taloja ja unohdettuja puutarhoja, joissa heinä ottaa vallan ja tukahduttaa pikkuhiljaa pihapiiriin aikoinaan istutetut kasvit. Toisaalta näistä pihoista saattaa löytyä myös viljeltyjä kasveja, jotka leviävät villinä ympäriinsä. On purku-uhan alaisia taloja, joiden pihoilla kasvaa kauniita kukkia, mutta jotka tulevat jyrätyksi kaivinkoneiden ansiosta.

Toisten pihoilta, ei edes hylätyiltä, ei ole lupaa mennä kaivamaan kasveja omalle pihalleen. Minusta olisi kuitenkin suunnaton sääli ja järjenvastaista jättää nämä kukat kuolemaan tai antaa raivauskoneiden tappaa ne. Tämän vuoksi tunnustan uhmanneeni tietoisesti muutaman kerran lakia ja harjoittanut kansalaistottelemattomuutta –pelastaakseni näitä kauniita ihastuttavia yksilöitä.

Olen pelastanut pionin juurakon korkeasta heinikosta. Heinikosta, jossa kyseinen yksilö ei enää jaksanut työntää juurakostaan esille kuin pari vaivaista lehteä eikä varmasti ollut enää vuosiin kukkinut. Olen pelastanut jalosireeniä ja Valamonruusua pihasta, jonne seuraavalla viikolla saapui puskutraktori tuhoten kaiken kauniin ja vehreän pihapiiristä.

Nyt nuo kasvit kukoistavat meidän pihassa ja saamme nauttia niiden viehättävästä olemuksesta. Kun ne vielä hieman kasvavat, aion jakaa kasvien kauneutta ja hyvää energiaa muille viherpeukaloille lahjoittamalla pieniä alkuja ja juurakonpalasia uusiin koteihin.

Tänä kesänä kukki ensimmäisen kerran toinen pelastamistani pioninjuurakoista. Oli sykähdyttävä tunne nähdä, millaisen kukinnon se sai aikaiseksi. Valamonruusu kohoaa kohti taivasta talon nurkalla levittäen keskikesällä huumaavaa tuoksuaan sisälle keittiöömme. Jalosireeni kukki makuuhuoneemme ikkunan alla sulostuttaen kevätpäiviämme.

Haluan samalla todeta, että luonnonvaraisten suojeltujen kasvien siirtäminen luonnosta kotipuutarhoihin ei ole luvallista, eikä suotavaa.

Muutama sananen puutarhastamme näin alkuun. Perheemme muutti Raunistulassa sijaitsevaan puutaloon seitsemän vuotta sitten juhannuksen jälkeen. Puinen talomme on rakennettu 20-luvulla ja alunperin se on oletettavasti rakennettu alueella sijaitsevan tehtaan työläisten kodiksi. Alunperin pari hellahuonetta sisältänyt talo on vuosikymmenten saatossa muuttunut pienen kaupunkilaisperheen kodiksi.

Taloamme ympäröi hassunmallinen puutarha, joka koostuu erilaisista osioista. Puutarhamme läpi on aikoinaan kulkenut julkinen hiekkatie, mutta joku aiemmista talon asukkaista on hankkinut sen taloon ja nyt alueella sijaitsee etupihamme. Kun seitsemän vuotta sitten muutimme taloon, kasvoi puutarhassamme kaikkialla perunoita. Etupihalla, takapihalla, autotallin takana. Jokainen neliö tuntui olevan hyötykäytössä perunalle, jopa omanapuun ja marjapensaiden aluset. Puutarhamme on muuttunut siitä paljon, sillä enää ei pihallamme kasva peruna. Maaperä on aika köyhää ja savista ja siten aika haastava viljelyalusta.

Olen vuosien saatossa istuttanut monivuotisia perennoja, luumupuita, marjapensaita, vadelmia, siirtänyt mansikkapenkkiämme, pystyttänyt kasvihuoneen, perustanut yrttipenkkejä, sipuli- ja juurespenkkejä ja kylvänyt kesäkukkia. Puutarhamme näyttää muuttavan ilmettään joka vuosi eikä se taida koskaan tulla valmiiksi.  Vaan siinä sen viehkeys piileekin.

Puutarhurina ja alan innokkaana harrastelijana olen luonnollisesti kahlannut läpi lukemattomia alan kirjoja ja teoriassa tiedän, missä mikäkin laji viihtyy ja miten sitä pitäisi hoitaa. Vuosien saatossa olen saanut huomata, että käytäntö ei taina toteuta teoriaa. Toiset kasvit rehottavat ja valtaavat tilaa heikoimmiltaan, kun taas toiset kuihtuvat ja kuolevat pois. Puutarhassamme ei noudateta tiukkaa kuria, vaikka vuosittain pyrin ohjailmeaan kasveja haluamilleni paikoille. Vaan mikäpä minä olen niille sanomaan. Antaa kaikkien kukkien rehottaa ja elää omaa elämäänsä!

“Henkilökohtainen on poliittista. Niin on puutarhakin.”

Tervetuloa lukemaan Punapellava-nimistä puutarhablogia. Tässä blogissa voit seurata vasemmistolaisen naisen puuhastelua ja kokeiluja puutarhassa. Kevään 2009 ihastuttava ja inspiroiva alkuvehreys meni jo, mutta onneksi edessämme on vielä juhannuksen jälkeinen kiivas ja rehevä kasvukausi. Tämä on myös se vuodenaika, jolloin tasan seitsemän vuotta sitten muutimme taloomme, joten siinäkin mielessä mielenkiintoinen ajankohta aloittaa puutarhablogi.

Aluksi esittäydyn muutamalla sanalla. Olen 33 vuotias perheenäiti Raunistulasta. Juureni ovat kansalaisjärjestötoiminnassa, mutta nykyään toimin aktiivisesti puoluepolitiikassakin: olen Turun kaupunginvaltuutettu ja peruspalvelulautakunnan jäsen, Turun Vasemmistoliiton puheenjohtaja ja Vasemmistoliiton puoluehallituksen jäsen. Koulutukseltani olen viljelypuolen puutarhuri, vaikka työskentelen kahvilantyöntekjänä tällä hetkellä. Vielä joskus minusta olisi kiva työllistyä puutarha-alalle. Toistaiseksi minua ei kuitenkaan ole onnistanut päästä vaikka kaupungin kesätyöntekijäksi puistopuolelle eikä tosin hautausmaallekaan. Turussa kun haustausmaalle otetaan ensisijaisesti töihin oman seurakunnan jäseniä eikä minulla kirkkoon kuulumattomana moista ole.

Tämän blogin kautta voit siis seurata kesän etenemistä Turun Raunistulassa ja tutustua puutarhamme kasveihin. Voit myös laittaa kuulumisia muualta Suomesta tai kertoa omia kokemuksiasi puutarhan hoidosta. Toivottavasti saamme aikaiseksi myös vilkasta keskustelua. Otan mielelläni vastaan uusia vinkkejä puutarhanhoidosta, joten kommentoi rohkeasti vaan!

“Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito. Eikä sekään ole niin tärkeää.”

Terveisin, Mirka Muukkonen