Meidän perhe vietti juhannusta kotosalla Raunistulassa. Olemme olleet niin paljon reissussa, että oli ihana vain olla, nauttia kauniista puutarhasta ja ihan vain olemisesta. Juhannusaatto alkoi tietenkin pihasaunan lämmityksellä ja pulahduksella poikien vesialtaaseen.

Illalla suuntasimme nokan kohti Naantalin Kuparivuorta. Kallioiselta merenrannalta näkee presidentin kesäasunnon Kultarannan juhannuskokon. Tänä vuonna kokkoa ei oltu kasattu luodolle vaan kokko poltettiin ponttonin päällä. Kultarannan juhannuskokko on useana vuonna herättänyt närää, kun sen on epäilty häiritsevän lintujen pesimärauhaa. Nyt iloksemme oli vihdoin keksitty kompromissi asiaan, niin sitä pitää!

Iltaretkellämme en vain voinut olla ihailematta karun kaunista saaristomaisemaa. On ihan käsittämätöntä, että meitä näin lähellä, vain parinkymmenen kilometrin päässä on niin kaunista saaristolaismaisemaa. Jylhiä kallioita, aaltoilevaa merta, karun kauniita rantakasveja. Otin niistä reissulta muutamia kuvia, niin saatte ympäri Suomea nähdä, miten kaunista täällä etelässä merenrannalla voikaan olla.

Kotimatkalla ihailimme upeaa taivasta ja sen upeita pilviä. Vaikka meidän perhe ei kirkkoon kuulukaan, niin siltikin pilvistä tuli mieleen taivaalliset kertomukset. Jokaisen ihmisen pitäisi kyllä voida nauttia luonnon kauneudesta, sillä mikään ei paremmin mieltä rentouta. Parasta maailmassa on seistä korkealla karulla kalliolla ja antaa raikkaan merituulen viedä ajatukset mennessään.

Aamulla mieheni kertoi, että hän oli eilen löytänyt ensimmäisen puutarhamansikan ja pistellyt suuhunsa. Ja se oli kuulemma maistunut makoisalta. Varmastikin! Nyt aion olla kärppänä paikalla, jotta itse pääsen mutustelemaan seuraavan kypsyvän herkun. Voi tosin olla, että poikamme vetävät pidemmän korren. Se on äidin osa se.

Puutarha tarjoaa jälleen parastaan, vaikka on päässyt aika lailla pahuuden valtaan. Nyt alkavat kukkia eniten odottamani vaaleanpunaiset pionit. Kukassa ovat edelleen myös valkeina juhannusyössä hehkuvat juhannusruusut. Kukintaansa aloittelevat jaloakileijat, jalopähkämöt ja loistosalviat. Eilisellä pihakierroksella tosin huomasin, että nyt on pikaisesti aika kaivaa esiin mäntysuopasumutin. Sen verran kirvoja on kasveissa, erityisesti ruusuissa. Enkä voi myöskään olla ihmettelemättä laajoja nokkosesiintymiä, jotka pihassa rehottaa.

Vaan miten huumaavaa onkaan tulla kotiin, kun rappujen vieressä kukkii voimakkaasti tuoksuva, runsaasti kukkiva Valamonruusu. Ruusun tuoksu täyttää kokonaisvaltaisesti kaikki aistit. Ja mikä pörinä pensaasta kuuluukaan, kun pörriäiset sieltä mettä käyvät juomassa.

Lopuksi haluan tietenkin toivottaa hyvää juhannusta kaikille Punapellava-blogini lukijoille!

linjasi puoluehallitus käsitellessään puolueen tavoiteohjelmaa 5.5.2010. Niin lisääntyvät puutarhojen kasvitkin ja niistä saatu ilo.

Viikonloppuna pidettiin 20-vuotiaan Vasemmistoliiton puoluekokous Jyväskylässä. Yleisilmettä kokouksessa hallitsivat kasvimaailman osalta sekä punaiset että keltaiset gerberat. Olin yksi niistä onnekkaista, jotka saivat kotiin tuomisina gerberoita sisältäneen kukkakimpun. Kukittamisen syynä oli nappaamani puoluevaltuuston varapuheenjohtajuus, mistä haluan lähettää lämpimät kiitokseni puoluekokousväelle. Vaan löytyi kimpusta myös kermanvaaleaa neilikkaa ja sinistä ikikukkaa, josta eräs puoluekokousedustaja vitsailikin. Siitä inspiroituneena aloinkin pohtia, että mitä sinisen sävyjä Vasemmistoliitosta löytyy. Keksitkö Sinä hyviä vastauksia?

Tarjoilu kokouksessa oli erittäin maukasta. Tarjolla oli lämpimien ruokien osalta kasvisruokaa ja kalaa. Saimmekin maistella kasviskaalikääryleitä, kasvismoussakaa, punajuurilasagnea, juurespihvejä, perunamuusia, erilaisia kasvispateita, yrttimaustettuja papuja, hapankaalia, viininlehtikääryleitä ja maukkaita salaatteja. Kasvissyöjänä olin tietenkin erittäin iloinen kokouksen ruokalinjauksista ja ne vastasivat myös puoluekokouksen päätöstä siirtyä kasvispainotteiseen kokoustarjoiluun.

Kotona puutarhasta siitä kokouksessakin mainitusta punaisesta Raunistulasta löytyy muuten tällä hetkellä ruohosipulia ja muita yrttejä, sipulia sekä raparperia. Innolla odotan jo kesän ensimmäisiä vadelmia ja mansikoita. Tarjolla on kohta myös kesän ensimmäiset kurkut ja kesäkurpitsat.

Palatakseni puoluekokoukseen ja jatkaakseni ruoka-teemalla, tein tavoiteohjelmaan lisäesityksen leipäjonojen poistamiseksi. Leipäjonojen piti olla ohimenevä ilmiö 90-luvulla, vaan toisin kävi. Kotikaupungissani Turussa on tällä hetkellä maan pisimmät leipäjonot. Vasemmistoliitto linjasikin tavoiteohjelmassaan perusturvan korottamisen ja yhtenäistämisen askeleena kohti vasemmistolaista perustuloa. Perusturvan uudistamisen myötä haluamme leipäjonoista eroon, jotka mielestäni ovat suomalainen häpeäpilkku.

Paikalliseen luontoon pääsimme tutustumaan lauantai-illalla, kun suuntasimme kokoussalista kansanjuhlaan. Oli ilo kilistellä skumppalaseja pehmeällä kesäisellä nurmella ihanien toverien seurassa.

Palasin edellisyönä kotiin kahden viikon reissulta Ranskasta. Suomessa meitä vastaanotti valoisa suomalainen yö, peltojen yllä leijaili kaunis sumu ja ilma oli ihanan raikas.

Kotona meitä odotti yllätys: puutarha oli muuttunut viidakoksi. Tai siltä ainakin tuntui. Ensimmäisenä ryntäsin haistelemaan portinpielessä kauniin valkoisena hehkunutta juhannusruusua. Mikä ihana tunne oli olla kotona jälleen!

Kukkapenkkimme oli muuttunut täysin. Siroja kukintojaan nosti ylpeästi kohti taivaita jaloakileijat. Useat pionit olivat jo ehtineet kukkia, mutta paras on vielä tulossa: Sarah Bernhard, jonka suuria, vaaleanpunaisia pilviä kannattaa odottaa. Kunhan eivät nyt kukkisi pelkästään ensi viikonloppuna puoluekokouksen aikaan, jolloin olen taas kolme päivää poissa kotoa ja puutarhasta.

Sipulipenkissä on tapahtunut huimaa kasvua, sieltä saa jo satoa pöytään. Mansikkamaa tuntuu räjähtäneen kasvuun ja kaipaa kiireesti perkaamista. Kovin runsaasti mansikantaimet jo kukkii.

Myös kesäkukkaistutukset ovat lähteneet kovaan kasvuun. Yritän saada niistä teille kuvia. Komeat oli kukinnot valkoisissa petunioissa, kesäkynttilöissä, kerrotussa ahkeraliisassa ja pelargoniassa. Vaan arvaapa vaan, kelluivatko kovan onnen orvokkini jälleen vedessä..

Vaikka kesälomaa on vielä viikko jäljellä menee se tiiviisti poliittisissa merkeissä. Heti maanantai-illalla pääsin istumaan valtuustoon. Tänään kahlaan peruspalvelulautakunnan paperit läpi, joka onkin tuhti nippu, ja valmistaudun keskiviikkoiseen kokoukseen. Kovaa vääntöä luvassa mm valtakunnan mediaankin noussut kolmen lastenkodin sulku-uhka. Perjantai-aamulla lähden klo 5.15. kohti Jyväskylää ja puoluekokousta. Kovin on poliittinen viimeinen kesälomaviikko.  Onneksi on olemassa ihana, terapeuttinen puutarha, jossa voi yllin kyllin nauttia väriloistosta ja ihanista tuoksuista. Kyllä siinä mieli rentoutuu!

Niitä lupaamiani Ranskankuvia yritän ennättää laittaa nähtäväksenne vielä ennen puoluekokousta. Sitä ennen ripustan Ranskasta tuomani pöllö-aiheisen tuulikellon pihalle kilkattamaan.

Bonjour! Terveisiä Ranskasta! Tällä kertaa ei ole luvassa kuvia, mutta niitä kannattaa odottaa :)

Vierailumme Ranskassa ei ole rantaloma, vaikka lähellä Ranskan Rivieraa olemmekin. Asuntomme sijaitsee korkealla vuoristossa, josta on huikeat näkymät. Ja pelottavat, pienet vuoristotiet. Vastaavaa tunnelmaa voinee hakea Ruissalon pieniltä hiekkateiltä, tosin sillä erotuksella, että tiet ovat täällä todella jyrkkiä ja niitä reunustavat joko vuorenjyrkänteet tai hurjat pudotukset ja rotkot. Myös paikallisten teidän kurvit eli noin 180 asteen käännökset, usein vieläpä jyrkästi ylä- tai alamäkeen, ovat antaneet uuden merkityksen sanalle haastava. Nyt tosin jo näihin kiemurteleviin, kapeisiin teihin alkaa pikkuhiljaa tottumaan eikä jokaisen ajoreissun jälkeen tunnu siltä, että olisi paketillisen rauhoittavaa tarpeessa.

Alueen tunnuskasvit ovat selvästi oliivi ja laventeli. Menee sitten vuoristokylien pikku kauppoihin, suuriin rantakaupunkeihin, kauppahalleihin tai markkinoille, niin oliivi ja laventeli ovat vahvasti esillä. Niitä on eri muodoissa aina saippuoista erilaisiin tuoksuihin ja pyyhkeiden kuviointeihin. On hajuvettä, suihkusaippuaa, kasvovettä, tuoksupusseja, vaatekomeroiden raikastajia.. Laventeli ei vielä näin alkukesästä kuki, mutta laventelipensaat ovat valtavia ja niissä on jo runsaasti nuppuja. Oliivipuita täällä on kaikkialla, ja viehättäviä oliivitarhoja voi ihastella, jos uskaltaa liikkuvasta autosta ulos katsella.

Siestaa täällä vietetään keskellä päivää noin klo 12-14. Tänään kävimme juuri ennen siestaa hakemassa paikallisen kylän leipomosta eli brasseriesta patonkia, yrteillä ryyditettyä tomaattipitsaa sekä suussa sulavia mansikka- ja suklaaleivoksia ja menimme nauttimaan ne paikalliseen puistoon. Sen lisäksi, että eväät olivat taivaallisen herkullisia, oli myös ympäristö silmiä hivelevän kaunis. En ole varmaan koskaan aiemmin nähnyt yhtä suuria ja värikkäitä ruusuja. Ruusuja oli oliivipuiden, palmujen ja sypressien alla ja vieressä. Keskellä puistoa oli hauska pieni kivetty lammikko, jossa oli pieni suihkulähde.

Meitä lähellä sijaitsee myös kaupunki Grasse, joka on tunnettu hajuvesitehtaista ja hajuvesistään. Kun ostaa ranskalaista hajuvettä, ja vaikka sitä mainostettaisiin Pariisin tuotteeksi, on hajuvesi kuulemma oletettavasti tältä alueelta kotoisin. Täällä onkin useita hajuvesitehtaiden myymälöitä mm Fragonard ja Molinard. Monet tuoksut ja myytävät saippuat ovat oliivipohjaisia ja suihkusaippuat etc ovat bio-merkittyjä eli puhtaita luonnontuotteita. Minulla onkin jo laaja valikoima tuoksuja ja saippuoita kotiin vietäväksi.

Olen himoinnut Ranskan reissullamme kaikkia näkemiäni kauniita patsaita, ruukkuja sekä viehättäviä suihkulähteitä, joita täällä on kaikkialla. Suomessa ei ymmärrettävästi voi vastaavia pitää, sillä talven lumi ja routa tekisivät nopeasti niistä selvää jälkeä. Olen kuitenkin päättänyt Suomeen palattuani perustaa Ranskalaisen ruukun, johon istutan laventelia, rosmariinia ja ehkä pelargoniaa. Sisälle aion ottaa komean kiinanruusun, joita täällä usein näkee. Tämä Ranskan ruukku tarvitsee vain huolellisen talvettamisen, sillä talven pakkasia nämä kasvit eivät ikävä kyllä kestä. Täältä löytää samoja kesäkukkia kuin Suomesta mm pelargoniaa, olkikukkaa, samettikukkaa, ahkeraliisaa ja uuden-guinean liisaa, timanttikukkaa, salviaa.. villinä metsissä kasvavat muratit ja kaikenlaiset kiipelevät köynnökset, teiden varsia koristaa parhaillaan pienet punaiset unikot sekä komeavartiset liilat kukkaset, joiden nimeä en tiedä. Minun suosikkini ovat korkeat, komeat, vihreät sypressit, jotka maisemaa myös hallitsevat. Paikallisista puutarhoista löytää hedelmäpuita mm appelsiini- sitruuna-, aprikoosi- ja kirsikkapuita sekä tietenkin viiniköynnöksiä. Monilla näyttää olevan myös pieniä vihannestarhoja, joissa kasvaa yrttejä, salaattia, tomaattia ja paprikaa.

Tässä esimakua Ranskasta, laitan vielä loppuviikosta kuulumisia Ranskasta. Kuvia seuraa myöhemmin, kun palaamme kotiin.

PS: Lopuksi voin vielä kertoa ensikokemuksemme merestä. Meri Antibes’n rannalta on kaunis, kuin postikortista, mutta uimassa ei ollut aamusesta kukaan. Sen sijaan isät ja äidit keräsivät haaveihinsa meduusoja rannan aallokosta. Mekin saimme kosketuksen meduusoihin, kun vanhempi poikamme seisoi rantahiekalla, jonne meri heitti aallon ja sen mukana meduusan. Meduusa osui tietenkin poikamme jalkaan ja poltti ikävästi. Rannan kioskin pitäjä oli onneksi ystävällinen nainen, ja antoi viinietikkaa poltteeseen. Tämän tapauksen jälkeen olemmekin kutsuneet vanhempaa poikaamme meduusamieheksi. Merelle aiomme uudelleen ehkä jo huomenna. Kerron myöhemmin, miten sitten kävi.

Minulle on lähetetty viestejä ja kyselty, että millaisia epäonnistumisia olen kokenut puutarhassa. No vaikka minkälaisia! Kylvökset menevät mönkään, siemenet ei idä, unohdan kastella taimet, muurahaiset möyrivät perennapenkin laitamat, hiiret valtaavat kompostin.. Erityisen taitava olen tappamaan kaikki ne ihanat kukat, joita mieheni on minulle vuosien saatossa antanut. Heti ensimmäisillä treffeillä sain keltaisen auringonkukan ruukussa ja kun palasin viikonlopun jälkeen opiskelija-asunnolleni, niin siellä kukkani oli pystyyn kuivuneena ruukussaan.

Parhain kommentti lienee tullut aikanaan nuoremmalta pojaltani. ”Äiti, miksi ukin kukat ovat niin erilaisia vaikka ne ovat niin samanlaisia”, hän kyseli, kun katseli ”hieman” nuupahtaneita viherkasvejani. Höm, erinomaista ympäristöhavainnointia, vai mitä?

Ja vaikka valokuviin saa kasvien ja istutusten kauneimmat piirteet esiin, niin todellisuudessa rikkaruohot, varsinkin vuohenputki, valtaa puutarhamme. Sitä on kaikkialla ja käyn ikuista taistoa niitä vastaan.

Toinen vihollinen puutarhassamme on etanat. Viime kesänä asetin kalja-ansoja etanoille siinä toivossa, että kävisivät maistelemassa ilolientä ja hukkuisivat sitten iloisina asettamiini ansoihin. Vaan mitä vielä. Ainoa sato, jota keräsin, oli naapurien hassuttelevat heitot facebookissa teineistä, jotka saattaisivat tulla puutarhamaistiaisille. Onneksi näin ei käynyt. Ainakaan tietääkseni..

Onneksi puutarhassa voi ottaa löysin rantein. Ja onneksi on Turun kauppatori, josta saa aina hyvät taimet kuolleiden tilalle. Kuten vanha sananlasku sanoo: Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito. Eikä sekään ole kovin tärkeää.

Laitan mukaan kuvan, miten kävi parsakaaleilleni ikkunalaudalla. Todella satoisa ja vihertävä kylvös, vai mitä ;)

Kevät lähti kohisten käyntiin helleaallon myötä ja luonto on puhjennut jälleen kukkaan. Kukassa ovat niin kirsikka-, luumu- kuin omenapuut. Perennapenkissä kukkii jo särkynytsydän, iiris, pikkusydän ja kurjenpolvi.  Pensaista kukintaa aloittelee syreeni. Pioneissa ja juhannusruusuissa on jo pulleat nuput. Keväämmällä ostamiin ruukkuihin olen tehnyt ostoksia: kesäkynttilää, valkoista petuniaa, vaaleanpunaista kerrottua ahkeraliisaa ja pelargonia. Myös kovia kokeneet siniset orvokkini kukoistavat kauniisti parvekelaatikossaan.

Puutarhassa sipuleissa on jo komeat vihreät varret, punajuuri on itänyt hyvin. Raparperi ja lipstikka ovat reheviä kuin mitkä. Kasvihuoneella kukkii jo kurpitsa ja avomaankurkku. Myös tomaatintaimet ovat lähteneet terhakkaasti kasvuun, samoin kuin paprikan pienet taimet. Vielä kun saataisiin niitä aurinkoisia kesäpäiviä.

Raparperin alla, sammakolla koti oli kultainen..

Viime viikolla sain vihdoin laitettua kasvuhuoneen kesäkuntoon. Sitä ennen laitoin tosin toisen sipulipenkin kuntoon ja käytin sipulipenkin parantamiseen kasvihuoneen vanhoja multia sekä uutta kompostimultaa. Vielä sipulipenkkiin tulee parsakaalia, isosamettikukkaa sekä hernettä.

Kasvihuoneen puureunaiseen kohopenkkiin laitoin uudet ostomullat. Biolanin luonnonmukaista multaa, mikä on ravittu kanankakalla eikä kemiallisilla lannoitteilla. Kohopenkkiin istutin tänä vuonna kurkkua, avomaankurkkua sekä yhden runkotomaatin, joka tekee keltaisia päärynänmuotoisia tomaatteja. Kohopenkkiin istutin myös torilta ostamani tulisen chilin taimen ja ympäröin sen matalilla samettikukilla. Vielä on tarkoituksena istuttaa pinaattia ruukkuun kohopenkkiin, sekä basilikaa ja salaatteja.

Olen muutenkin saanut kunnostettua puutarhaa, sillä viime keskiviikkona meillä oli peruspalvelulautakunnan kokous. Kokous oli lyhyt ja ytimekäs, mutta sai minut raivon valtaan. Tulin kiukkua kihisten kotiin ja huhkittuani pari tuntia pihalla, niin oloa kummasti helpotti. Sain naapurin rouvan kanssa levitettyä puuhaketta pihojemme välissä olevan aidan alle ehkäisemään vuohenputken kasvamista. Sain levitettyä puuhaketta myös ruusupensaidemme alle.

Lauantai oli viikon suloisin päivä. Aurinkoinen aamu alkoi jo kahdeksalta pyöräilyllä Turun kauppatorille. Ostin sieltä sammalleimua kukkapenkkiin, chilin alun ja rakuunan taimen. Vielä ei löytynyt kaikkia kesäkukantaimia, joista olen haaveillut mm kerrottu ahkeraliisaa tai tsinniaa. Olin jälleen niin haltioissani torin monipuolisesta vihannestarjonnasta ja värikkäästä kukkaloistosta. Nämä lämpimät kesäpäivät kantavat taas yli pimeiden talvi-iltojen.

Ostin torilta tietenkin myös kotimaisia herkullisia tomaatteja sekä vesimelonia, mansikoita ja parsaa. Päivällä lainasin isältäni kaasukeittimen ja paistoimme lettuja nuoremman poikamme synttärien kunniaksi pihalla. Iloinen poikalauma kirmasikin koko päivän pihallamme milloin hyppien trampoliinilla milloin kiiveten omenapuihin  ja omenapuun katveessa olevaan majaan.

Nyt on muuten kesämyrskyt saavuttaneet Turun ja Raunistulan. Kunnon ukkosen pauketta ja räimettä ja vesikuuroja kuin saavista kaadettaisiin taivaalta. Sääliksi vain käy kovia kokeneita orvokkejani: ensin tuli istutusten jälkeen hallayöt ja lunta niskaan. Nyt orvokit uivat multineen vedessä istutusastiassaan. Noinkohan ne säilyy hengissä loppukesään?

Äitienpäivää voi viettää monella tapaa. Meillä sitä vietetään leppoisissa tunnelmissa.

Äitienpäivälahjaksi sain uudet Fiskarsin oksasakset sekä kassillisen kauniita kivikkokasveja. Nuorempi poikani oli koulussa kylvänyt ruusupavun, johon lapset olivat askarrelleet itse ruukut. Hieman paineita kyseinen kukka nostattaa, etten vain vahingossakaan mene tappamaan tai muuten vahingoittamaan sitä. Hankin myös itse itselleni tai oikeastaan koko perheelle lahjan, nimittäin dyykkasin eilen aivan upean messinkisen jalkalampun omakotitaloyhdistyksen roskalavalta. Varjostin siihen pitää hankkia, mutta muuten olen todella tyytyväinen löytööni, sillä nykyisin ei edes kaupasta tunnu löytyvän koristeellisia lampunjalkoja.

Turussa äitienpäivää vietetään hieman sumuisessa ja kosteassa tunnelmassa eli sisätiloissa oleskelua tiedossa. Minua on jo pitkään mietityttänyt kaikki ne puutarha-, naisten- ja kodinsisustuslehdet, joita olen nurkkiini muutamien hauskojen artikkeleiden tai kuvien vuoksi koonnut, mutta joita ei sitten kuitenkaan tule koskaan luettua. Tänään otin nipun lehtiä, leikkelin niistä kauneimmat puutarhakuvat irti ja loput lehdestä tungin kierrätykseen. Irti leikkaamani kuvat liimasin sitten kovakantiseen piirustuslehtiöön. Touhu oli oikein rentouttavaa ja mieltä virkistävää, kun sai niitä ihania kuvia selailla. Kun seuraavan kerran stressi pukkaa päälle tai muuten ahdistaa, aion kaivaa lehtiöni esiin muistuttamaan kauniista aurinkoisista kesäpäivistä.

Samalla tein suunnitelmia kesää varten, että mitä kesäkukkia mihinkin ruukkuihin istuttaisin ja millaisia kasviyhdistelmiä kasvihuoneelle ja kasvimaan viljelylaatikkoihin tekisin. Kun kahdeksan vuotta sitten muutimme taloon, päätin hankkia vain vanhanajan perennoja pihaamme. Sittemmin ajatus on jalostunut. Olen erittäin viehättynyt englantilaisesta puutarhasta, cottage-tyylistä ja muutenkin romanttisesta ja ruosteisen rustiikkisesta maailmasta. Leikekirjan avulla saan ylös vinkkejä kivoista kasviyhdistelmistä, sommitelmista sekä suomalaiseen pihaan sopivista perinnekasveista, jotka kuitenkin edustavat minun mieltymystäni ja värimaailmaa.

Muutamia kesäkasveja luetellakseni aion hankkia vaaleanpunaisia ja valkoisia pelargoneja, kerrottua vaaleanpunaista ahkeraliisaa, siniviuhkoa, kesäkynttilää, tsinniaa. Perennoista pihalla tulevat kukkimaan pionit, jaloritarinkannukset, aitoukonhatut, leimut, asterit, akileijat. Sekaan laitan liljoja sekä tänään kylvämiäni malvikkia, kosmoskukkaa ja kermanvalkoista krassia sekä isosamettikukkaa. Pihallamme kasvaa kotimaisia omajuurisia ruusuja mm juhannusruusua sekä valamonruusua, mutta ruusuvalikoimaa olen laajentanut kauniilla neilikkaruusulla sekä maanpeiteruusulla Fairylla. Jopa pieneen pihaan mahtuu paljon, kun suunnittelee kukkapenkit ja kasvimaat ensin hyvin.

Seuraavaksi suuntaan ulos, sillä vielä on muutamat vaaleanpunaisen ja valkoisen liljan kukkasipulit istuttamatta. Illemmalla on suunnitelmissa kaivaa esiin kerä metallilankaa ja lasihelmiä. Metallilangasta olisi tarkoitus vääntää kiemuraiset tuet aitoelämänlangan aluille, jotka nyt kiipeilevät tuen puutteessa muissa taimissa. Metallikiehkuroihin voi ripustaa muutaman lasihelmen koristeeksi. Samalla voisi taiteilla myös uuden kranssin ovelle. Saa nyt nähdä, mitä kaikkea ihanaa ja rentouttavaa sitä vielä keksiikään.

On ollut ihania, aurinkoisia päiviä, ja sitten on näitä tylsiä sadepäiviä. Pieni sumu ja tihku ei ole kuitenkaan menoa haitannut, vaan sinnikkäästi olen kumpparit jalassa ulos ängennyt. Tänään sain vihdoin perattua yhden kukkapenkin, joka on ollut mielessä jo jonkin aikaa. Perkasin samalla talon päädyssä olevan kukkapenkin, jossa vuohenputki on ottanut ylivallan. Pelastin kukkapenkistä pieniä valkoisia sipuleita, joista kasvaa oransseja kauniita liljoja. Liljat istutin toiseen kukkapenkkiin. Jännä nähdä, miten ne innostuvat tänä vuonna kukkimaan.

Viikolla pyysin miehen apuun puutarhahommiin. Hän sai koota Kekkilän viljelylaatikon, kun minä tein pohjan sille. Ensin piti siirtää karviaispensas pois tieltä, ja sen jälkeen poistin alueelta kaikki monivuotiset rikkakasvit. Maa viljelylaatikon alla on aika savista, joten siinä ei ole rehottanut mitään kovin runsasta heinikkoa. Viljelylaatikon pohjalle laitoin varmuudeksi pari sanomalehteä estämään monivuotisten rikkakasvien läpipuskemista.

Mullan viljelylaatikkoon tein vanhoista aineksista: otin osan kasvihuoneen tomaattipenkistä ja osan kompostista. Aika hyvänoloista kasvualustaa siitä sai. Viljelylaatikkoon istutin sipuleita (ryvässipulia, kelta- ja punasipulia), jotka viihtyvät aika savisessakin maassa eikä tarvitse kovin lannoitettua maata. Uskon sipuleiden viihtyvän uudessa kasvupaikassaan.

Viikolla oli myös aurinkoisia päiviä. Saimme vihdoin vietyä marsuhäkin ja marsutytöt ulos. Tässä kuva Hillevistä, Onnista ja Zorbasta. Laitan myös ihanista ja herkistä  Skilloista eli Idän-sinililjoista kuvan sekä uudesta viljelylaatikosta.

On ihana huomata, miten se kevät aina saapuu ajallaan. On toukokuun alku ja niin ne koivut ja angervot jälleen vihertävät viehkeästi. Perjantaina ihastelin myös työpaikan lähimetsää, jossa maa oli valkoisenaan valkovuokoista. Äitienpäiväähän se tietää!

PS. Nyt on oikein sopiva aika kalkita maa. Öisin on vielä niin paljon kosteutta, että kalkki sulaa mukavasti maahan.

Nyt on sitten se aika keväästä, kun ikkunalaudalla alkaa olemaan tungosta. Taimet alkavat olla kookkaita, tarvitsevat yhä isompia purkkeja, lajimäärä lisääntyy ja tila vain loppuu kesken. Kunnes parin viikon päästä, jahka yöpakkaset hieman hellittävät, siirrän kasvit kasvihuoneelle.

Meidän kasvihuone on ns. kylmäkasvihuone. Se tarkoittaa, ettei siellä ole mitään lämmitystä. Alkukevättä ja loppusyksyä se toki kivasti pidentää. Eikä leutoina hallaöinä pieni pakkanen pääse sisään. Varmuuden vuoksi levitän toki taimien yli tarvittaessa harsoa.

Palatakseni ikkunalaudalle, niin sieltä löytyy terhakoita taimia. On tomaattia, kurkkua, kesäkurpitsaa, basilikaa, kesäkukkia kuten samettikukkaa, aitoelämänlankaa, petuniaa.. tänään kylvin vielä parsakaalinsiemeniä, jotka ovat meidän perheen suosikkeja. Vielä pitäisi pinaatti laittaa tulemaan.

Ulkona olen ihastellut vihertyvää luontoa. Olen nähnyt jo ensimmäiset leskenlehdet ja köynnöskuusamassa on isot lehdet. Marjapensaiden ja sireenien silmut pullistelevat komeasti ja raparperi työntyy ylös maasta. Ruohosipuliakin olen jo päässyt maistelemaan. Vaikka vielä kuukausi sitten huhtikuun alussa tuntui, ettei se kesä koskaan tule, niin kyllä se tulee. Vaikka vappu oli suhteellisen kylmä ja paikoittain sateinen, niin perinteisesti vappuna on ilmassa jo varmat kevään merkit. Meilläkin päästiin viikonloppuna avaamaan puutarhakausi, kun nautimme herkullisen vappulounaan pihalla ystäviemme kera.

Ostoksillakin olen ehtinyt käydä. Ostin alennusmyynnistä kolme kaunista piharuukkua, linnunjuottoaltaan sekä Kekkilän viljelylaatikon. Ensi viikolla kokoan sen paikoilleen ja valmistan siihen hyvän multapedin. Kelta- ja punasipulit on jo aika laittaa maahan. Ja kyllä ne siellä harson alla hyvin pärjäävät, vaikka öisin pakkanen vielä kipristelee. Kasvihuone ja puutarhan kasvimaat kannattaakin nyt laittaa kuntoon, jotta heti kun ilmat sallivat, pääsee kylvö- ja istutushommiin.

Kotipuutarhurilla on lupa olla ihan pihalla. Ja ihan pihalla sitä haluaakin olla, kun kevätaurinko alkaa suloisesti lämmittämään. Minäkin olen viettänyt jälleen yhden ihana keväisen päivän puutarhassamme. Olen jatkanut haravointia, talventörröttäjien poistamista ja pensaiden leikkuuta.

Omenapuut sain leikattua jo maalishuhtikuun taitteessa, mutta nyt olen siirtynyt pensaisiin. Olen leikannut vadelmapensaista kuolleita ja vaurioituneita oksia pois ja muutenkin pyrkinyt saamaan hurjasti leviävät ja rehottavat puskat kuriin.

Kulunut talvi oli poikkeuksellisen kovaluminen täällä eteläisessä Suomessakin. Raskas lumi on painanut pensaita kumoon ja vinoon. Olen leikellyt pahoin vääntyneitä oksia ja pyrkinyt hieman korjailemaan niitä. Käsittelyyn ovat joutuneet niin angervot, punapajuangervo, sireeni, marjapensaat kuin ruusutkin. Talon seinustalla rehottava ruusupensas sai kyytiä, kun talvella se esti pääsyni tikapuita pitkin katolle lunta pois luomaan.

Turussa jätekeskukset ovat jälleen alkaneet ottamaan puutarhajätettä vastaan, mikä on todella hienoa! Puutarhajätettä, haravointituotoksia ja risuja saa viedä kuukauden ajan Topinojan jätekeskukselle sen aukioloaikana. Myös Isosuon ja Rauhalan jätekeskuksille voi puutarhajätettä kuskata. Tsekkaa oman kotikaupunkisi kotisivuilta, minne voit viedä omat puutarhajätteesi. Ainakaan meillä kompostiin ei kaikki kerätty massa mahda.

Myös lapsilla on ollut tänään ilon päivä, sillä kaivoimme trampoliinin esiin autotallin  kätköistä.

****

Sisällä olen myös ehtinyt touhuta. Viikolla sain koulittua tomaatin, kurkun ja kurpitsan taimet. Kouliminenhan tarkoittaa, että itäneet taimenalut istutetaan omiin isompiin ruukkuihin. Lisäksi tein kylvöksiä kesäkukista (samettikukka, hämähäkkikukka, aitoelämänlanka) ja vesimelonista. Samettikukkaa aion istuttaa kasvihuoneelle ja sitä olen kasvattanut siemenestä aiemminkin. Muut ovat minulle uutuuksia.

Facebookin kautta jo kuulutinkin, että minulta jäi muutama taimi yli. Kylväessä siemeniä tulee aina heiteltyä runsaasti multaan. Kun nuo sitten vihdoin itävät, niin taimenalkuja ei millään raskisi heittää menemään. Usein vahvimmat ylijäämätaimet ovatkin päätyneet ystävien ja naapurien hellään huomaan. Monesti olen myös saanut muutamia vaihdokkeja siinä samalla.

Tässä vielä kuva orvokkilaatikostani. Vaikka öisin on vielä paikoitellen hallaa, niin orvokit onneksi kestävät pientä pakkasta. Myös narsissit ja sinililjat sopivat malttamattomimpien kevätistutuksiin.