Tällä viikolla viedessäni ekaluokkalaistamme kouluun tarkkailimme punaisiksi ja keltaisiksi muuttuvia puiden lehtiä. Syksy saapuu hiipien. Syksy 2009 on ollut sangen lämmin ja on vaikea uskoa, että olemme kohta jo lokakuulla. Olin yllättynyt, kuinka ekaluokkalaiseni osasi jo kertoa luonnon kiertokulusta: ravinteet vetäytyvät kasvien juuriin, lehdet muuttavat väriään ja putoavat lopulta pois kunnes puut ja pensaat ensi keväänä vihertyvät jälleen.
Puutarhassamme jatkuu syystyöt, jotta saamme puutarhan talviteloille. Nurmikko pitäisi leikata vielä kertaalleen, perennojen kellastuvia oksia pitäisi leikata, loput omenoista pitäisi kerätä talteen ja tehdä hilloksi. Myöhemmin syksyllä kerään sadevesitynnyrit kasvihuoneelle suojaan, jotteivät ne jäädy ja räjähdä talvipakkasella.
Vaan vielä jaksaa puutarha tarjota väriloistoaan. Ihailimme yhdessä naapurin naisen kanssa kasvien väriskaalaa eräänä aamuna. Keväällä siemenestä kylvämäni punakosmoskukat loistavat punaisen eri väreissä, syysasterit loistavat lilan eri sävyissä, isomaksaruoho hehkuu punaisuuttaan. Myös malvan vaaleanpunaiset hempeät kukat sulostuttavat syyskukinnallaan, kuten valkoiset ja vaaleanpunaiset neilikkaruusummekin. Sain vielä jopa maistiaisia saunamme edessä kasvavasta mansikasta.
Lopuksi minun on kerrottava, kuinka eräänä iltana myöhään ihmettelin, miksi liikkeentunnistimella toimiva ulkovalomme oli syttynyt palamaan. Kurkistelin ikkunasta ulos odottaen näkeväni rusakon, joita Raunistulassa vilisee. Vaan innostukseni oli suuri, kun nurmikollamme kipitti pullea suloinen siili.
Ehkä olen kertonutkin, että näin tänä kesänä ensimmäisen kerran siilin pihallamme. Talomme aiemmat asukkaat kertoivat pihan siileistä ja seitsemän pitkää vuotta olen odottanut tapaavani siilin pihallamme. Nyt tapasin tuon suloisen eläimen toistamiseen tänä kesänä ja vihdoin uskon, että sillä on varmasti koti täällä jossain. Pitkä odotukseni palkittiin, miten onnellinen olenkaan!
Hei.
Kirjoittaisitko joskus vaikka suomalaisen naisen asemasta Eu-aikana?
Ystävällisesti, Sari