Läkähdyttävä helleaalto on täällä. Luonnon ääri-ilmiöt, kuten pakahduttava helle, pitkä kuivuus tai toisaalta hurjat rankkasateet ovat erittäin haasteellisia puutarhojen kasveille. Tällä viikolla olemme päässeet nauttimaan molemmista ääripäistä varmasti kaikkialla Suomessa, mutta myös täällä Raunistulassa.
Periaatteeni on, että en tuhlaa kraanavettä kasveille. Niin pitkään kuin mahdollista, käytän sadevesitynnyreistä vettä kasteluun. Minusta on uskomatonta tuhlausta suihkuttaa juomavedeksi sopivaa vettä nurmikolle. (No, onhan se sulaa hulluutta huuhdella vessanpytty samaisella juomavedeksi soveltuvalla vedellä, kun asiaa oikein ajattelee). Poikkeuksena on kasvihuoneemme, jossa lasken säännöllisesti puhdasta kraanavettä suureen tynnyriin. Tällä vedellä kastelen syötävät kasvit kasvihuoneella. Samalla tynnyri kostuttaa ilmaa ja varsinkin keväisin ja syksyisin myös varastoi lämpöä itseensä kylmiä öitä silmällä pitäen.
Talomme, autotallimme ja saunamme rännien alla on sadevesitynnyrit, joihin kerään talteen sadeveden. Yleensä vesi riittää hyvin seuraavaan sateeseen, mutta nyt on takana poikkeuksellisen pitkä kuivajakso. Jopa minä olen harkinnut tarttuvani puutarhaletkun päähän, sillä kasvit huutavat kipeästi virkistystä.
Kasvien kastelussa ja siihen liittyvässä tekniikassa on varmasti useita eri koulukuntia. Tässä muutama kastelu- ja hoitovinkki keskikesän puutarhureille:
Älä kastele paahteella tai auringon porottaessa taivaalta vaan odota iltaan tai aamuun. Läkähtynyt kasvi ei välttämättä pysty nauttimaan sille suomastasi vedestä ja samalla maan pinta voi kovettua auringonpaahteessa ikävästi.
Kastele harvoin, mutta kunnolla, suoraan kasvin juurelle. Kevyt pintakostutus on pahinta kasvin kannalta, sillä tällöin kasvi saattaa kasvattaa juurensa maan pintaan ja se voi koitua kasvin turmioksi.
Muista kastella jo kukkineet, jopa osittain kuihtuneet perennat ja sipulikasvit. Vaikka maanpäällinen osa ränsistyy, on juuri pidettävä hengissä, jos haluaa nauttia kasvista vielä tulevinakin vuosina.
Suurilehtiset perennat kannattaa kastella sateesta huolimatta. Suuret lehdet saattavat estää pääsyn maaperään kasvin juurelle. Sadetynnyrit kannattaa tyhjentää kukkapenkeille ja marjapensaille ennen seuraavaa sadetta.
Pienen kevyen sateen jälkeen kastelu on otollista. Maaperä on jo valmiiksi hieman kosteaa ja silloin on helppo kastella kasvi kunnolla oikein syvältä. Vahva, oikein kasteltu kasvi kasvattaa itselleen syvän ja kunnollisen juuren, joka ottaa vetensä syvältä maasta. Vahvajuuriset kasvit kestävät myös paremmin ääriolosuhteita kuten pitkään jatkunutta hellettä.
Myös veden mukana annettavat lannoitteet kannattaa antaa vasta illan viiletessä tai aamulla varhain. Ruiskutukset, kuten mäntysuoparuiskutus kirvoja vastaan, kannattaa tehdä vasta illemmalla. Muutoin aurinko voi polttaa kasvin lehdet tai ainakin vaurioittaa niitä.
Jos harrastat ruukkukukkia, kannattaa niiden paikkaa pihassa vaihdella. Kasvi kannattaa nostaa välillä lepäämään varjoon. Myös parvekkeella olevat suoraan auringonpaahteeseen päivällä joutuvat kukat voi nostaa sisälle varjoon työpäivän ajaksi tai sitten ne voi suojata esim aurinkovarjolla.
Sadekuurojen sattuessa kannattaa kesäkukkaistutukset nostaa suojaan, ellei halua kukintojen piiskautuvan piloille. Tai valuta ainakin ylimääräinen vesi niistä pois. Jos kasvi jää liian märkään veteen lillumaan, menee kasvin vedenottojärjestelmä sekaisin ja kasvi menehtyy tietyn ajan kuluessa. Tästä minulla onkin omakohtaista kokemusta, kun saatiin kovia kokeneet parvekelaatikon orvokit vihdoin kuolemaan – hukkumalla.
Myös rankkasateen sattuessa kannattaa odotetuimmat perennat ja arimmat ruusut rohkeasti suojata jollain. Minulle on monena kesänä käynyt niin, että juuri kun pionit ovat upeimmassa kukassaan tai harvinainen vaaleanpunainen ruusuihanuus on alkanut kukkia, tulee kaatosade ja piiskaa kukinnot pilalle. Pitkäaikaiselle kolealle kaudelle ja siitä johtuvalle kosteudelle emme taida mahtaa mitään, mutta sadekuuroille kylläkin. Ja saapahan naapuritkin puhumista, että siellä se eukko virittelee sateenvarjoja kukkasilleen..
Nyt lähden lukemaan jäätävän pelottavaa dekkaria helteiseen puutarhaamme ja istuskelemaan uusille puutarhatuoleillemme, jotka alennusmyynnistä löysin. On vihdoin se aika vuodesta, jolloin hyvällä omallatunnolla kannattaa puutarhasta ja olemisen riemusta nauttia!
