Syksyn saapumisen tietää siitä, että kokoukseen lähtiessä voi ottaa herkullisen mehevän omenan omenapuusta matkaevääksi. Huomenna ajattelin kaivaa kuivurin esiin ja laittaa omenakiekkoja kuivumaan. Kuivatut omenaviipaleet ovat perheemme suurta herkkua.

Tänään pidin iltapäivällä yhden naisen pihatalkoot pihallamme. Siistein perennapenkkejä, poistin rikkaruohoja ja leikkasin kesän kukkineita törröttäjiä. Aukkopiakkoihin sijoitin syyskrysanteemeja kukkaruukuissa. Kesäkukat kuten pelargonit ja verenpisaran siirsin kasvihuoneelle siinä toivossa, että ne jaksaisivat siellä vielä kukkia ja ilahduttaa syksyämme. Osan puutarhakalusteista sai mennä jo  kellariin odottamaan seuraavaa kesää. Illat ovat jo niin pimeitä, että kohta saa kaivaa lyhdyt ja valosarjat esiin. Ainakin pihavalot on syytä katsoa kuntoon.

Pihatalkoiden päätteeksi on ihana siirtyä pihan perällä lämpiävän saunan lauteille. Saunaherkuiksi on luvassa Raision Killin markkinoilta ostettuja suolaisia. On kauden satoa sisältäviä  ohra-, lanttu- ja kaalipiirakoita. On turkkilaisia feta-pinaatti-täytteisiä pasteijoita sekä marinoituja oliiveja, tomaatteja ja turkkilaista juustoa. Miten markkinat ovatkin niin ihania! Viimeksihän ostin valkosipuliletin keittiön seinällemme sekä markkinarinkelin. Vaalitelttailu on aika kutkuttavan herkullista ja makoisaa..

Nyt sitä vettä sitten saadaan. Tänään oli jo ihan syksyinen tunnelma, kun lähdin töistä. Satoi vettä ja kellastunut koivunlehti leijaili edestäni maahan. Ilma on kolea ja viileä. Onneksi asensimme varaavan takan pari kesää sitten kotiimme. Pesällinen takassa  kuivattaa mukavasti alkavan syksyn koleuden pois huoneista.

Entä mitä kuuluu puutarhaamme? Siellähän se, oman onnensa nojassa. Tämä on meidän puutarhassa jokavuotinen ilmiö. Keväällä innostun ja kylvän ja möyhin kukkapenkeissä. Vaan kesän loppuessa puutarha saa elellä omalla painollaan.

Ihasteltavaa puutarhasta silti löytyy yllin kyllin. Kauniisti kukkivat syksyiset perennat. Kultapallot, kultapiiskut, lilat syysasterit. Kurtturuusu on aloittanut toisen kierroksensa ja isomaksaruohon kukinnot pullistelevat ja alkavat punoittamaan.

Nythän on ihanteellinen aika tehdä vielä istutuksia, siirrellä kasveja tai perustaa kukkapenkkejä. Vielä ei (ainakaan täällä etelässä) tule yöpakkaset. Öisin on sopivan kosteaa ja lämpöä on sen verran, että kasvit ehtivät juurtua kunnolla selviytyäkseen talven pakkasista.

Kesän jäljiltä voin vain todeta, että en ole kovinkaan tyytyväinen etupihamme perennapenkkiin. Alkukesästä juhannukseen se on kiva ja värikäs, mutta sen jälkeen kesän kuuma aurinko ja paahde kuivattaa ja kellastuttaa sen. Koska en ole kastelu- ja lannoitteluihmisiä, niin nykyisellään homma ei toimi. Olen suunnitellut kuumimmalle paikalle jonkun pienen pensaan. Toisaalta olen kovin ihastunut havuihin. Pieni soma puu taas varjostaisi penkkiä eli vaihtoehtoja on. Ehkä innostun perennapenkkiä vielä muokkaamaan ennen hallaöitä.

Tokihan olen hieman puutarhassa touhunnut. Kuten leikannut nurmikon syyskuntoon. Kesän kuivuuden jälkeen sateiden myötä kovasti kellastunut nurmikko virkistyi ja sen pääsi leikkaamaan. Ehkä se vielä kertaalleen pitää ajaa ennen talven kylmiä. Jotkut fiksut myös syyslannoittaisivat sen. Syyslannoitteethan eivät sisällä niin paljon typpeä, mitä keväisin annettavat lannoitteet, joten syyslannoitteet antavat kasville voimia talvehtimista varten.

Puutarhamyymälöistä en ole voinut olla pois edelleenkään. Olen hankkinut piharuukkuihin kauniita, lämpimän keltaisia ulkokrysanteemeja, jotka kestävät syksyn viimoja. Samalla ostin vaalipöydän itselleni. Näppärä kokoontaitettava ja mukavasti mukana kulkeva puutarhapöytä vain viidenneksen hinnalla alkuperäisestä. Tämäpä vinkiksi kaikille eduskuntavaalikampanjaansa aloitteleville.

Tämän vuoden omituiset sääilmiöt ovat huipentuneet koviin ukkos- ja salamamyrskyihin, jotka ovat tehneet valtavasti tuhoa ympäri maata. On ollut hurjaa lukea, kuinka jopa tuhannet ihmiset ovat olleet pitkiä aikaa ilman sähköä. Yhtä ikävää on ollut lukea, kuinka monet ovat joutuneet heittämään jopa pakastimellisen ruokaa pois sähkökatkosten vuoksi. On hieman vaikeaa keitellä sulavista marjoista hilloa sähkökatkon aikaa.

Yhteiskunnalle loppukesän myrskyt tulevat maksamaan maltaita. Samoin vakuutusyhtiöille ja monille firmoille. Ja myös kotitalouksille.

Tänä vuonna olemme päässeet nauttimaan tai kokemaan sään ääri-ilmiöitä. Muistissa on vieläkin talven kovat pakkaset, jotka jatkuivat aina huhtikuulle asti. Pakkasten väistyttyä saimmekin helleaallon, joka on vain jatkunut ja jatkunut. Alkuun hyvinkin pitkänä, kuivana kautena. Olemme tänä vuonna rikkoneet moneen otteeseen lämpöennätykset kymmenien vuosien ajalta. Ja nyt siis olemme loppukesästä päässeet kokemaan hurjat ukkosmyrskyt syöksyvirtauksineen ja trombeineen.

Myös maailmalla olemme saaneet kokea rajut sääilmiöt. Jopa 20 miljoonaa ihmistä on kodittomina Pakistanin kovien tulvien vuoksi tällä hetkellä. Venäjällä riehuu laajat metsäpalot, jotka ovat aiheuttaneet ilmanlaadun heikentymistä Suomessakin ja tuonut tänne savupilviä. Oma lukunsa on uhkakuvat, kun metsäpalot ovat lähestyneet  Sarovin ydintutkimuslaitoksia tai Tshernobylin ydinvoimala-aluetta. Tutkijat ovat olleet huolissaan, kuinka tulipalot saattavat vapauttaa ilmaan radioaktiivisia aineita, joita Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jäljiltä sitoutuneena luontoon.

Poliittisissa keskusteluissa käydään kiivasta väittelyä viherhumpasta. Pitääkö valtiovallan tai yhteiskunnan rajoittaa ihmisten kulutusta. Miten tuotetaan energiaa. Paljonko yhteiskuntana saamme kuluttaa. Mitkä ovat ilmastoystävällisimmät ja vähäpäästöisimmät tavat liikkua. Asumisesta puhumattakaan.

Selvää on, että ilmastonmuutoksella ja säiden ääriolosuhteilla on suora vaikutus arkeemme. Sekä meillä että maailmalla. Tutkijat ovat povanneet sään ääri-ilmiöiden ja ilmastonmuutoksen olevan suuri haaste, jopa uhka, tulevaisuudessa. Tulvien ja kuivuuden myötä ilmastonmuutos tulee aiheuttamaan suuria pakolaismassoja. Ilmiö tulee aiheuttamaan yhteiskunnallisia levottomuuksia ja jopa sotia. Tulevaisuuden sotia tultaneen käymään myös puhtaasta vedestä.

Ympäristö ja luonto ovat asia, jota emme voi yhteiskuntana sivuuttaa. Se antaa meille rajat, joiden sisällä liikkua. Halusimmepa tai emme.

Eilen illalla huomasin, että elokuu on täällä. Makasin pihan perällä sijaitsevan saunan lauteilla nauttien tulen loimotuksesta kiukaassa, kun huomasin, että ilta on jo yllättävän hämärä ja viileä. Pitkän kuivan hellekauden jälkeen tämä tuli yllättäen. Tunnelma oli ihana, ehkä hieman haikea. Olen kuitenkin valmis heittämään hyvästit hellekesälle, auringonpaahteelle ja kuivuudelle, ja siirtymään reippaana syksyn puuhiin.

Pitkä, kuiva hellekausi on kellastuttanut luonnon. Koivut ovat kellastuneet ja alkaneet varistella lehtiään. Asuinalueellamme paahde on kärventänyt pihassa jos toisessa nurmikon keltaiseksi. Kaikki tuntuu olevan hieman rähjäistä ja ränsistynyttä. Toisaalta se kuuluu tähän vuodenaikaan. Ilmassa on jo hieman tuttu kostea, syksyinen tuoksu. Omenapuissa kohta valmistuvat omenat antavat jo hieman makeaa tuoksua pihapiiriin. Muutama viikko koulun alkamisen jälkeen päästään jälleen herkuttelemaan oman pihan omenoilla.

Vielä ehtii saamaan satoa ja kesän muistoja talteen. Parhaillaan useissa keittiöissä säilötään marjoja ja keitellään mehuja ja hilloja. Meidän pihalta sai tänä vuonna kivasti punaherukoita, mustaherukat jäivät pieniksi. Myös vadelmista sai kohtuullisen sadon kuivuudesta huolimatta. Olemmekin nauttineet marja-smoothieita harvasen ilta iltapalaksi.

Tässä muutamia pikaisia kesäherkkuja, joilla meidän kesäkeittiössä on tänä kesänä herkuteltu.

Lipstikkasuola

Kuivaa lipstikkaa. Hienonna kuivuneet lipstikat ja sekoita merisuolan kanssa. Laita kauniisiin purkkeihin. Herkullista keittoihin ja kiva antaa lahjaksi kavereille.

Kukkaiset jääkuutiot

Poimi syötäviä kukkia mm yrteistä kuten sinisestä kurkkuyrtistä tai keltaisesta kehäkukasta. Laita kukintoja jääpalamuotteihin, kaada vettä päälle ja pakasta. Saat iloisenvärisiä ja kauniita jääkuutioita juhliin.

Kesäinen vihanneskimara

Pilkkoa kesän satoa astiaan mm raakaa paprikaa, kesäkurpitsaa, porkkanaa, kukkakaalia. Valmista mausteseos balsamiviinietikasta, öljystä, persiljasta, pippurista, suolasta ja vaikka valkosipulista. Laita marinadiaineet purkkiin ja sauvasekoita vihreäksi juoksevaksi nesteeksi. Kaada seos kesävihannesten päälle ja anna maustua jääkaapissa. Raikkaan herkullista.

Isoäidin pikakurkut

Suikaloi tai viipaloi kurkkua astiaan tuoreen tillin ja rosepippurin kanssa. Tee mausteliemi vedestä, etikasta, suolasta ja sokerista. Kaada liemi kurkkujen päälle ja anna maustua.

Marjasmoothie

Puutarhan marjoja puna- ja mustaherukoista vadelmiin ja mansikoihin. Sekaan banaania, maitoa tai jogurttia. Vaniljakastike antaa mukavasti makeutta smoothielle. Nämä kaikki saa myös maidottomina versioina, jolloin smoothiet sopivat myös maitoallergisille tai vegaaneille. Aineet sauvasekoitetaan ja nautitaan välittömästi kylmänä. Nam!

Makuvoi

Sekoita silputtua persiljaa, valkosipulia ja huoneenlämpöistä margariinia keskenään. Sopii uusien perunoiden ja grilliherkkujen kyytipojaksi.

Teesekoitus

Vielä ehtii kuivata pihan suosikit teesekoituksiin. Vadelmanlehtiä, mustaherukkaa, piparminttua, sitruunamelissaa, erilaisia basilikoita sitruunaisesta kaneliseen.. Lajeja kannattaa kuivata yksitellenkin, ja makuja voi sekoittaa myöhemmin syksyllä vaikka mustan teen joukkoon piristämään koleaa syyspäivää.

Tiesitkö, että monilla kaupungeilla ja kunnilla on virkistymispaikkoja kaupunkilaisille? Turulla on näitä useitakin. Tänä kesänä  pääsimme vihdoinkin tutustumaan koko perheen voimin Vepsän saareen.

Vepsään pääsee tunnin kestävällä vesibussiajelulla. Matkalla voi vilvoitella merituulessa yläkannella ja ihastella kauniita huviloita ja lumoutua saariston kauneudesta.

Vepsä on ihanteellinen paikka päiväretkelle. Saarelta löytyy kahvio-ravintola, mutta saarelle kannattaa ehdottomasti ottaa omat eväät kylmälaukussa mukaan, sillä saarella on useampi grillauspiste. Tekeminen ei pieneltä, mutta kauniilta saarelta lopu. Siellä voi uida, saunoa, ottaa aurinkoa, pelata rantapalloa, ihastella luontoa ja eläimiä, vuokrata kajakin tai soutuveneen, niin kuin me teimme. Vepsässä voi kiivetä näköalakukkulalle ja kiipeillä rantakalliolla. Vepsässä voi tehdä sitä, mitä kesällä kuuluukin: pitää hauskaa, nauttia olemisen riemusta ja rentoutua.

Vepsästä voi myös vuokrata huokeaan hintaan mökkejä. On mahtavaa, että kaupunki tarjoaa tällaisen saaren palveluineen kaupunkilaisille. Kaikilla ei ole varaa tai muuten mahdollisuuksia omaan mökkiin, mutta Vepsän kaltaisten paikkojen ansiosta jokaisella on suurempi mahdollisuus päästä nauttimaan Turun saaristosta ja sen kauniista luonnosta. Tästä upeasta mahdollisuudesta kuuluu kiitos Turun kaupungille!

Vepsän saareen ja palveluihin voit tutustua täältä.

Ikävä kyllä en saanut otettua kuvia kesäiseltä reissultamme, koska akku oli loppu kännystäni. Sen sijaan laitan kuvia samalta suunnalta, nimittäin reissultamme Ruissalon Kuuvaan eräänä kuumana, mutta erittäin tuulisena päivänä. En ole koskaan uinut yhtä suurissa aalloissa Suomessa, se oli mahtava kokemus.

Vettä ei tule, helle jatkuu. Tänään on tosin lupaavasti pilviä kertynyt taivaalle. Peukut pystyyn, että illalla rytisee ja kunnolla. Ainakin vettä toivoisin kovin, kiitos.

Puutarhanhoitoon kuuluu tällä hetkellä kastelu, kitkentä ja kirvojen suihkuttaminen. Sekä vain oleskelu ja löhöily. Hieman olen myös shoppaillut. Kuolleiden orvokkien tilalle löysin alennusmyynnistä eurolla vaaleanpunaisia pelargoneja. Kukinnot olivat hieman nuukahtaneita, mutta muuten kasvit olivat ihan hyvässä kunnossa ja nuppuja täynnä. Hieman siis tuunausta, istutus uuteen multaan, muutama päivä varjossa ja jo näytti istutus komealta.

Alennusmyynnistä löysin myös kauniin, matalan ruukun, johon sain vihdoin istutettua äitienpäivälahjaksi saamani kivikkokasvit. Kuuden sarjasta vain yksi taimi kuoli, muut sinnittelivät useita viikkoja iloisesti pesuvadissa portaidemme juurella. Vaan nyt kelpaa kivikkoruukkua ihastella.

Alennusmyynneistä ja kohta ovensa sulkevista puutarhamyymälöistä tekee nyt löytöjä. Pihapatsaat, kalusteet ja ruukut ovat monin paikoin alennuksessa. Minäkin löysin pitkään haaveilemani puutarhakalustesarjan erittäin huokeaan hintaan. Myös kasveja kannattaa katsella sillä silmällä. Kuivuneet tai tuhoeläinten vaurioittamat kannattaa toki jättää kaupan tiskiin. Vaikka kasvin maanpäällinen osa onkin hieman reissussa rähjääntynyt, on monivuotisen taimen merkittävin osa juuret. Ne kun saa multaan, ja niitä muistaa kastella hyvin koko loppukesän hyvän juurtumisen ja talvehtimisen takaamiseksi, niin ensi kesänä sinua taatusti odottaa iloinen yllätys.

Minäkin olen harkinnut vielä hankkivani lähipuutarhamyymälän alennuspenkistä joko luumupuun tai kääpiöivän omenapuun pihalle. Niitä jo aiemmin hypistelin, mutta minulla ei ollut paikkaa, mihin niitä istuttaa. Nyt mielessäni on jo sopiva paikkakin. Nämä helteet ovat nimittäin jälleen osoittaneet sen, että puutarhamme tietyt osat ovat todella paahteisia ja kaipaisivat varjostusta. Mikä sen sopivamman varjon antaa kuin pieni puu tai suuri pensas.

Ilokseni voin myös kertoa, että viime vuonna ostamani, ja alkuperäiseen ruukkuunsa unohtaneeni peace – rauhanruusun istutin keväällä maahan talomme seinustalle ja tänä kesänä ruusussa on ollut jo kolme näyttävää, muhkeaa kukintoa. Ihmeen sitkeitä nuo kasvit ovat. Ja varsinkin rauhanruusun on syytäkin olla.

Tutustu rauhanruusu Peaceen wikipediassa.

Läkähdyttävä helleaalto on täällä. Luonnon ääri-ilmiöt, kuten pakahduttava helle, pitkä kuivuus tai toisaalta hurjat rankkasateet ovat erittäin haasteellisia puutarhojen kasveille. Tällä viikolla olemme päässeet nauttimaan molemmista ääripäistä varmasti kaikkialla Suomessa, mutta myös täällä Raunistulassa.

Periaatteeni on, että en tuhlaa kraanavettä kasveille. Niin pitkään kuin mahdollista, käytän sadevesitynnyreistä vettä kasteluun. Minusta on uskomatonta tuhlausta suihkuttaa juomavedeksi sopivaa vettä nurmikolle. (No, onhan se sulaa hulluutta huuhdella vessanpytty samaisella juomavedeksi soveltuvalla vedellä, kun asiaa oikein ajattelee). Poikkeuksena on kasvihuoneemme, jossa lasken säännöllisesti puhdasta kraanavettä suureen tynnyriin. Tällä vedellä kastelen syötävät kasvit kasvihuoneella. Samalla tynnyri kostuttaa ilmaa ja varsinkin keväisin ja syksyisin myös varastoi lämpöä itseensä kylmiä öitä silmällä pitäen.

Talomme, autotallimme ja saunamme rännien alla on sadevesitynnyrit, joihin kerään talteen sadeveden. Yleensä vesi riittää hyvin seuraavaan sateeseen, mutta nyt on takana poikkeuksellisen pitkä kuivajakso. Jopa minä olen harkinnut tarttuvani puutarhaletkun päähän, sillä kasvit huutavat kipeästi virkistystä.

Kasvien kastelussa ja siihen liittyvässä tekniikassa on varmasti useita eri koulukuntia. Tässä muutama kastelu- ja hoitovinkki keskikesän puutarhureille:

Älä kastele paahteella tai auringon porottaessa taivaalta vaan odota iltaan tai aamuun. Läkähtynyt kasvi ei välttämättä pysty nauttimaan sille suomastasi vedestä ja samalla maan pinta voi kovettua auringonpaahteessa ikävästi.

Kastele harvoin, mutta kunnolla, suoraan kasvin juurelle. Kevyt pintakostutus on pahinta kasvin kannalta, sillä tällöin kasvi saattaa kasvattaa juurensa maan pintaan ja se voi koitua kasvin turmioksi.

Muista kastella jo kukkineet, jopa osittain kuihtuneet perennat ja sipulikasvit. Vaikka maanpäällinen osa ränsistyy, on juuri pidettävä hengissä, jos haluaa nauttia kasvista vielä tulevinakin vuosina.

Suurilehtiset perennat kannattaa kastella sateesta huolimatta. Suuret lehdet saattavat estää pääsyn maaperään kasvin juurelle. Sadetynnyrit kannattaa tyhjentää kukkapenkeille ja marjapensaille ennen seuraavaa sadetta.

Pienen kevyen sateen jälkeen kastelu on otollista. Maaperä on jo valmiiksi hieman kosteaa ja silloin on helppo kastella kasvi kunnolla oikein syvältä. Vahva, oikein kasteltu kasvi kasvattaa itselleen syvän ja kunnollisen juuren, joka ottaa vetensä syvältä maasta. Vahvajuuriset kasvit kestävät myös paremmin ääriolosuhteita kuten pitkään jatkunutta hellettä.

Myös veden mukana annettavat lannoitteet kannattaa antaa vasta illan viiletessä tai aamulla varhain. Ruiskutukset, kuten mäntysuoparuiskutus kirvoja vastaan, kannattaa tehdä vasta illemmalla. Muutoin aurinko voi polttaa kasvin lehdet tai ainakin vaurioittaa niitä.

Jos harrastat ruukkukukkia, kannattaa niiden paikkaa pihassa vaihdella. Kasvi kannattaa nostaa välillä lepäämään varjoon. Myös parvekkeella olevat suoraan auringonpaahteeseen päivällä joutuvat kukat voi nostaa sisälle varjoon työpäivän ajaksi tai sitten ne voi suojata esim aurinkovarjolla.

Sadekuurojen sattuessa kannattaa kesäkukkaistutukset nostaa suojaan, ellei halua kukintojen piiskautuvan piloille. Tai valuta ainakin ylimääräinen vesi niistä pois. Jos kasvi jää liian märkään veteen lillumaan, menee kasvin vedenottojärjestelmä sekaisin ja kasvi menehtyy tietyn ajan kuluessa. Tästä minulla onkin omakohtaista kokemusta, kun saatiin kovia kokeneet parvekelaatikon orvokit vihdoin kuolemaan – hukkumalla.

Myös rankkasateen sattuessa kannattaa odotetuimmat perennat ja arimmat ruusut rohkeasti suojata jollain. Minulle on monena kesänä käynyt niin, että juuri kun pionit ovat upeimmassa kukassaan tai harvinainen vaaleanpunainen ruusuihanuus on alkanut kukkia, tulee kaatosade ja piiskaa kukinnot pilalle. Pitkäaikaiselle kolealle kaudelle ja siitä johtuvalle kosteudelle emme taida mahtaa mitään, mutta sadekuuroille kylläkin. Ja saapahan naapuritkin puhumista, että siellä se eukko virittelee sateenvarjoja kukkasilleen..

Nyt lähden lukemaan jäätävän pelottavaa dekkaria helteiseen puutarhaamme ja istuskelemaan uusille puutarhatuoleillemme, jotka alennusmyynnistä löysin. On vihdoin se aika vuodesta, jolloin hyvällä omallatunnolla kannattaa puutarhasta ja olemisen riemusta nauttia!

Meidän perhe vietti juhannusta kotosalla Raunistulassa. Olemme olleet niin paljon reissussa, että oli ihana vain olla, nauttia kauniista puutarhasta ja ihan vain olemisesta. Juhannusaatto alkoi tietenkin pihasaunan lämmityksellä ja pulahduksella poikien vesialtaaseen.

Illalla suuntasimme nokan kohti Naantalin Kuparivuorta. Kallioiselta merenrannalta näkee presidentin kesäasunnon Kultarannan juhannuskokon. Tänä vuonna kokkoa ei oltu kasattu luodolle vaan kokko poltettiin ponttonin päällä. Kultarannan juhannuskokko on useana vuonna herättänyt närää, kun sen on epäilty häiritsevän lintujen pesimärauhaa. Nyt iloksemme oli vihdoin keksitty kompromissi asiaan, niin sitä pitää!

Iltaretkellämme en vain voinut olla ihailematta karun kaunista saaristomaisemaa. On ihan käsittämätöntä, että meitä näin lähellä, vain parinkymmenen kilometrin päässä on niin kaunista saaristolaismaisemaa. Jylhiä kallioita, aaltoilevaa merta, karun kauniita rantakasveja. Otin niistä reissulta muutamia kuvia, niin saatte ympäri Suomea nähdä, miten kaunista täällä etelässä merenrannalla voikaan olla.

Kotimatkalla ihailimme upeaa taivasta ja sen upeita pilviä. Vaikka meidän perhe ei kirkkoon kuulukaan, niin siltikin pilvistä tuli mieleen taivaalliset kertomukset. Jokaisen ihmisen pitäisi kyllä voida nauttia luonnon kauneudesta, sillä mikään ei paremmin mieltä rentouta. Parasta maailmassa on seistä korkealla karulla kalliolla ja antaa raikkaan merituulen viedä ajatukset mennessään.

Aamulla mieheni kertoi, että hän oli eilen löytänyt ensimmäisen puutarhamansikan ja pistellyt suuhunsa. Ja se oli kuulemma maistunut makoisalta. Varmastikin! Nyt aion olla kärppänä paikalla, jotta itse pääsen mutustelemaan seuraavan kypsyvän herkun. Voi tosin olla, että poikamme vetävät pidemmän korren. Se on äidin osa se.

Puutarha tarjoaa jälleen parastaan, vaikka on päässyt aika lailla pahuuden valtaan. Nyt alkavat kukkia eniten odottamani vaaleanpunaiset pionit. Kukassa ovat edelleen myös valkeina juhannusyössä hehkuvat juhannusruusut. Kukintaansa aloittelevat jaloakileijat, jalopähkämöt ja loistosalviat. Eilisellä pihakierroksella tosin huomasin, että nyt on pikaisesti aika kaivaa esiin mäntysuopasumutin. Sen verran kirvoja on kasveissa, erityisesti ruusuissa. Enkä voi myöskään olla ihmettelemättä laajoja nokkosesiintymiä, jotka pihassa rehottaa.

Vaan miten huumaavaa onkaan tulla kotiin, kun rappujen vieressä kukkii voimakkaasti tuoksuva, runsaasti kukkiva Valamonruusu. Ruusun tuoksu täyttää kokonaisvaltaisesti kaikki aistit. Ja mikä pörinä pensaasta kuuluukaan, kun pörriäiset sieltä mettä käyvät juomassa.

Lopuksi haluan tietenkin toivottaa hyvää juhannusta kaikille Punapellava-blogini lukijoille!

linjasi puoluehallitus käsitellessään puolueen tavoiteohjelmaa 5.5.2010. Niin lisääntyvät puutarhojen kasvitkin ja niistä saatu ilo.

Viikonloppuna pidettiin 20-vuotiaan Vasemmistoliiton puoluekokous Jyväskylässä. Yleisilmettä kokouksessa hallitsivat kasvimaailman osalta sekä punaiset että keltaiset gerberat. Olin yksi niistä onnekkaista, jotka saivat kotiin tuomisina gerberoita sisältäneen kukkakimpun. Kukittamisen syynä oli nappaamani puoluevaltuuston varapuheenjohtajuus, mistä haluan lähettää lämpimät kiitokseni puoluekokousväelle. Vaan löytyi kimpusta myös kermanvaaleaa neilikkaa ja sinistä ikikukkaa, josta eräs puoluekokousedustaja vitsailikin. Siitä inspiroituneena aloinkin pohtia, että mitä sinisen sävyjä Vasemmistoliitosta löytyy. Keksitkö Sinä hyviä vastauksia?

Tarjoilu kokouksessa oli erittäin maukasta. Tarjolla oli lämpimien ruokien osalta kasvisruokaa ja kalaa. Saimmekin maistella kasviskaalikääryleitä, kasvismoussakaa, punajuurilasagnea, juurespihvejä, perunamuusia, erilaisia kasvispateita, yrttimaustettuja papuja, hapankaalia, viininlehtikääryleitä ja maukkaita salaatteja. Kasvissyöjänä olin tietenkin erittäin iloinen kokouksen ruokalinjauksista ja ne vastasivat myös puoluekokouksen päätöstä siirtyä kasvispainotteiseen kokoustarjoiluun.

Kotona puutarhasta siitä kokouksessakin mainitusta punaisesta Raunistulasta löytyy muuten tällä hetkellä ruohosipulia ja muita yrttejä, sipulia sekä raparperia. Innolla odotan jo kesän ensimmäisiä vadelmia ja mansikoita. Tarjolla on kohta myös kesän ensimmäiset kurkut ja kesäkurpitsat.

Palatakseni puoluekokoukseen ja jatkaakseni ruoka-teemalla, tein tavoiteohjelmaan lisäesityksen leipäjonojen poistamiseksi. Leipäjonojen piti olla ohimenevä ilmiö 90-luvulla, vaan toisin kävi. Kotikaupungissani Turussa on tällä hetkellä maan pisimmät leipäjonot. Vasemmistoliitto linjasikin tavoiteohjelmassaan perusturvan korottamisen ja yhtenäistämisen askeleena kohti vasemmistolaista perustuloa. Perusturvan uudistamisen myötä haluamme leipäjonoista eroon, jotka mielestäni ovat suomalainen häpeäpilkku.

Paikalliseen luontoon pääsimme tutustumaan lauantai-illalla, kun suuntasimme kokoussalista kansanjuhlaan. Oli ilo kilistellä skumppalaseja pehmeällä kesäisellä nurmella ihanien toverien seurassa.

Palasin edellisyönä kotiin kahden viikon reissulta Ranskasta. Suomessa meitä vastaanotti valoisa suomalainen yö, peltojen yllä leijaili kaunis sumu ja ilma oli ihanan raikas.

Kotona meitä odotti yllätys: puutarha oli muuttunut viidakoksi. Tai siltä ainakin tuntui. Ensimmäisenä ryntäsin haistelemaan portinpielessä kauniin valkoisena hehkunutta juhannusruusua. Mikä ihana tunne oli olla kotona jälleen!

Kukkapenkkimme oli muuttunut täysin. Siroja kukintojaan nosti ylpeästi kohti taivaita jaloakileijat. Useat pionit olivat jo ehtineet kukkia, mutta paras on vielä tulossa: Sarah Bernhard, jonka suuria, vaaleanpunaisia pilviä kannattaa odottaa. Kunhan eivät nyt kukkisi pelkästään ensi viikonloppuna puoluekokouksen aikaan, jolloin olen taas kolme päivää poissa kotoa ja puutarhasta.

Sipulipenkissä on tapahtunut huimaa kasvua, sieltä saa jo satoa pöytään. Mansikkamaa tuntuu räjähtäneen kasvuun ja kaipaa kiireesti perkaamista. Kovin runsaasti mansikantaimet jo kukkii.

Myös kesäkukkaistutukset ovat lähteneet kovaan kasvuun. Yritän saada niistä teille kuvia. Komeat oli kukinnot valkoisissa petunioissa, kesäkynttilöissä, kerrotussa ahkeraliisassa ja pelargoniassa. Vaan arvaapa vaan, kelluivatko kovan onnen orvokkini jälleen vedessä..

Vaikka kesälomaa on vielä viikko jäljellä menee se tiiviisti poliittisissa merkeissä. Heti maanantai-illalla pääsin istumaan valtuustoon. Tänään kahlaan peruspalvelulautakunnan paperit läpi, joka onkin tuhti nippu, ja valmistaudun keskiviikkoiseen kokoukseen. Kovaa vääntöä luvassa mm valtakunnan mediaankin noussut kolmen lastenkodin sulku-uhka. Perjantai-aamulla lähden klo 5.15. kohti Jyväskylää ja puoluekokousta. Kovin on poliittinen viimeinen kesälomaviikko.  Onneksi on olemassa ihana, terapeuttinen puutarha, jossa voi yllin kyllin nauttia väriloistosta ja ihanista tuoksuista. Kyllä siinä mieli rentoutuu!

Niitä lupaamiani Ranskankuvia yritän ennättää laittaa nähtäväksenne vielä ennen puoluekokousta. Sitä ennen ripustan Ranskasta tuomani pöllö-aiheisen tuulikellon pihalle kilkattamaan.