Meidän perhe vietti juhannusta kotosalla Raunistulassa. Olemme olleet niin paljon reissussa, että oli ihana vain olla, nauttia kauniista puutarhasta ja ihan vain olemisesta. Juhannusaatto alkoi tietenkin pihasaunan lämmityksellä ja pulahduksella poikien vesialtaaseen.

Illalla suuntasimme nokan kohti Naantalin Kuparivuorta. Kallioiselta merenrannalta näkee presidentin kesäasunnon Kultarannan juhannuskokon. Tänä vuonna kokkoa ei oltu kasattu luodolle vaan kokko poltettiin ponttonin päällä. Kultarannan juhannuskokko on useana vuonna herättänyt närää, kun sen on epäilty häiritsevän lintujen pesimärauhaa. Nyt iloksemme oli vihdoin keksitty kompromissi asiaan, niin sitä pitää!

Iltaretkellämme en vain voinut olla ihailematta karun kaunista saaristomaisemaa. On ihan käsittämätöntä, että meitä näin lähellä, vain parinkymmenen kilometrin päässä on niin kaunista saaristolaismaisemaa. Jylhiä kallioita, aaltoilevaa merta, karun kauniita rantakasveja. Otin niistä reissulta muutamia kuvia, niin saatte ympäri Suomea nähdä, miten kaunista täällä etelässä merenrannalla voikaan olla.

Kotimatkalla ihailimme upeaa taivasta ja sen upeita pilviä. Vaikka meidän perhe ei kirkkoon kuulukaan, niin siltikin pilvistä tuli mieleen taivaalliset kertomukset. Jokaisen ihmisen pitäisi kyllä voida nauttia luonnon kauneudesta, sillä mikään ei paremmin mieltä rentouta. Parasta maailmassa on seistä korkealla karulla kalliolla ja antaa raikkaan merituulen viedä ajatukset mennessään.

Aamulla mieheni kertoi, että hän oli eilen löytänyt ensimmäisen puutarhamansikan ja pistellyt suuhunsa. Ja se oli kuulemma maistunut makoisalta. Varmastikin! Nyt aion olla kärppänä paikalla, jotta itse pääsen mutustelemaan seuraavan kypsyvän herkun. Voi tosin olla, että poikamme vetävät pidemmän korren. Se on äidin osa se.

Puutarha tarjoaa jälleen parastaan, vaikka on päässyt aika lailla pahuuden valtaan. Nyt alkavat kukkia eniten odottamani vaaleanpunaiset pionit. Kukassa ovat edelleen myös valkeina juhannusyössä hehkuvat juhannusruusut. Kukintaansa aloittelevat jaloakileijat, jalopähkämöt ja loistosalviat. Eilisellä pihakierroksella tosin huomasin, että nyt on pikaisesti aika kaivaa esiin mäntysuopasumutin. Sen verran kirvoja on kasveissa, erityisesti ruusuissa. Enkä voi myöskään olla ihmettelemättä laajoja nokkosesiintymiä, jotka pihassa rehottaa.

Vaan miten huumaavaa onkaan tulla kotiin, kun rappujen vieressä kukkii voimakkaasti tuoksuva, runsaasti kukkiva Valamonruusu. Ruusun tuoksu täyttää kokonaisvaltaisesti kaikki aistit. Ja mikä pörinä pensaasta kuuluukaan, kun pörriäiset sieltä mettä käyvät juomassa.

Lopuksi haluan tietenkin toivottaa hyvää juhannusta kaikille Punapellava-blogini lukijoille!

linjasi puoluehallitus käsitellessään puolueen tavoiteohjelmaa 5.5.2010. Niin lisääntyvät puutarhojen kasvitkin ja niistä saatu ilo.

Viikonloppuna pidettiin 20-vuotiaan Vasemmistoliiton puoluekokous Jyväskylässä. Yleisilmettä kokouksessa hallitsivat kasvimaailman osalta sekä punaiset että keltaiset gerberat. Olin yksi niistä onnekkaista, jotka saivat kotiin tuomisina gerberoita sisältäneen kukkakimpun. Kukittamisen syynä oli nappaamani puoluevaltuuston varapuheenjohtajuus, mistä haluan lähettää lämpimät kiitokseni puoluekokousväelle. Vaan löytyi kimpusta myös kermanvaaleaa neilikkaa ja sinistä ikikukkaa, josta eräs puoluekokousedustaja vitsailikin. Siitä inspiroituneena aloinkin pohtia, että mitä sinisen sävyjä Vasemmistoliitosta löytyy. Keksitkö Sinä hyviä vastauksia?

Tarjoilu kokouksessa oli erittäin maukasta. Tarjolla oli lämpimien ruokien osalta kasvisruokaa ja kalaa. Saimmekin maistella kasviskaalikääryleitä, kasvismoussakaa, punajuurilasagnea, juurespihvejä, perunamuusia, erilaisia kasvispateita, yrttimaustettuja papuja, hapankaalia, viininlehtikääryleitä ja maukkaita salaatteja. Kasvissyöjänä olin tietenkin erittäin iloinen kokouksen ruokalinjauksista ja ne vastasivat myös puoluekokouksen päätöstä siirtyä kasvispainotteiseen kokoustarjoiluun.

Kotona puutarhasta siitä kokouksessakin mainitusta punaisesta Raunistulasta löytyy muuten tällä hetkellä ruohosipulia ja muita yrttejä, sipulia sekä raparperia. Innolla odotan jo kesän ensimmäisiä vadelmia ja mansikoita. Tarjolla on kohta myös kesän ensimmäiset kurkut ja kesäkurpitsat.

Palatakseni puoluekokoukseen ja jatkaakseni ruoka-teemalla, tein tavoiteohjelmaan lisäesityksen leipäjonojen poistamiseksi. Leipäjonojen piti olla ohimenevä ilmiö 90-luvulla, vaan toisin kävi. Kotikaupungissani Turussa on tällä hetkellä maan pisimmät leipäjonot. Vasemmistoliitto linjasikin tavoiteohjelmassaan perusturvan korottamisen ja yhtenäistämisen askeleena kohti vasemmistolaista perustuloa. Perusturvan uudistamisen myötä haluamme leipäjonoista eroon, jotka mielestäni ovat suomalainen häpeäpilkku.

Paikalliseen luontoon pääsimme tutustumaan lauantai-illalla, kun suuntasimme kokoussalista kansanjuhlaan. Oli ilo kilistellä skumppalaseja pehmeällä kesäisellä nurmella ihanien toverien seurassa.

Palasin edellisyönä kotiin kahden viikon reissulta Ranskasta. Suomessa meitä vastaanotti valoisa suomalainen yö, peltojen yllä leijaili kaunis sumu ja ilma oli ihanan raikas.

Kotona meitä odotti yllätys: puutarha oli muuttunut viidakoksi. Tai siltä ainakin tuntui. Ensimmäisenä ryntäsin haistelemaan portinpielessä kauniin valkoisena hehkunutta juhannusruusua. Mikä ihana tunne oli olla kotona jälleen!

Kukkapenkkimme oli muuttunut täysin. Siroja kukintojaan nosti ylpeästi kohti taivaita jaloakileijat. Useat pionit olivat jo ehtineet kukkia, mutta paras on vielä tulossa: Sarah Bernhard, jonka suuria, vaaleanpunaisia pilviä kannattaa odottaa. Kunhan eivät nyt kukkisi pelkästään ensi viikonloppuna puoluekokouksen aikaan, jolloin olen taas kolme päivää poissa kotoa ja puutarhasta.

Sipulipenkissä on tapahtunut huimaa kasvua, sieltä saa jo satoa pöytään. Mansikkamaa tuntuu räjähtäneen kasvuun ja kaipaa kiireesti perkaamista. Kovin runsaasti mansikantaimet jo kukkii.

Myös kesäkukkaistutukset ovat lähteneet kovaan kasvuun. Yritän saada niistä teille kuvia. Komeat oli kukinnot valkoisissa petunioissa, kesäkynttilöissä, kerrotussa ahkeraliisassa ja pelargoniassa. Vaan arvaapa vaan, kelluivatko kovan onnen orvokkini jälleen vedessä..

Vaikka kesälomaa on vielä viikko jäljellä menee se tiiviisti poliittisissa merkeissä. Heti maanantai-illalla pääsin istumaan valtuustoon. Tänään kahlaan peruspalvelulautakunnan paperit läpi, joka onkin tuhti nippu, ja valmistaudun keskiviikkoiseen kokoukseen. Kovaa vääntöä luvassa mm valtakunnan mediaankin noussut kolmen lastenkodin sulku-uhka. Perjantai-aamulla lähden klo 5.15. kohti Jyväskylää ja puoluekokousta. Kovin on poliittinen viimeinen kesälomaviikko.  Onneksi on olemassa ihana, terapeuttinen puutarha, jossa voi yllin kyllin nauttia väriloistosta ja ihanista tuoksuista. Kyllä siinä mieli rentoutuu!

Niitä lupaamiani Ranskankuvia yritän ennättää laittaa nähtäväksenne vielä ennen puoluekokousta. Sitä ennen ripustan Ranskasta tuomani pöllö-aiheisen tuulikellon pihalle kilkattamaan.

Bonjour! Terveisiä Ranskasta! Tällä kertaa ei ole luvassa kuvia, mutta niitä kannattaa odottaa :)

Vierailumme Ranskassa ei ole rantaloma, vaikka lähellä Ranskan Rivieraa olemmekin. Asuntomme sijaitsee korkealla vuoristossa, josta on huikeat näkymät. Ja pelottavat, pienet vuoristotiet. Vastaavaa tunnelmaa voinee hakea Ruissalon pieniltä hiekkateiltä, tosin sillä erotuksella, että tiet ovat täällä todella jyrkkiä ja niitä reunustavat joko vuorenjyrkänteet tai hurjat pudotukset ja rotkot. Myös paikallisten teidän kurvit eli noin 180 asteen käännökset, usein vieläpä jyrkästi ylä- tai alamäkeen, ovat antaneet uuden merkityksen sanalle haastava. Nyt tosin jo näihin kiemurteleviin, kapeisiin teihin alkaa pikkuhiljaa tottumaan eikä jokaisen ajoreissun jälkeen tunnu siltä, että olisi paketillisen rauhoittavaa tarpeessa.

Alueen tunnuskasvit ovat selvästi oliivi ja laventeli. Menee sitten vuoristokylien pikku kauppoihin, suuriin rantakaupunkeihin, kauppahalleihin tai markkinoille, niin oliivi ja laventeli ovat vahvasti esillä. Niitä on eri muodoissa aina saippuoista erilaisiin tuoksuihin ja pyyhkeiden kuviointeihin. On hajuvettä, suihkusaippuaa, kasvovettä, tuoksupusseja, vaatekomeroiden raikastajia.. Laventeli ei vielä näin alkukesästä kuki, mutta laventelipensaat ovat valtavia ja niissä on jo runsaasti nuppuja. Oliivipuita täällä on kaikkialla, ja viehättäviä oliivitarhoja voi ihastella, jos uskaltaa liikkuvasta autosta ulos katsella.

Siestaa täällä vietetään keskellä päivää noin klo 12-14. Tänään kävimme juuri ennen siestaa hakemassa paikallisen kylän leipomosta eli brasseriesta patonkia, yrteillä ryyditettyä tomaattipitsaa sekä suussa sulavia mansikka- ja suklaaleivoksia ja menimme nauttimaan ne paikalliseen puistoon. Sen lisäksi, että eväät olivat taivaallisen herkullisia, oli myös ympäristö silmiä hivelevän kaunis. En ole varmaan koskaan aiemmin nähnyt yhtä suuria ja värikkäitä ruusuja. Ruusuja oli oliivipuiden, palmujen ja sypressien alla ja vieressä. Keskellä puistoa oli hauska pieni kivetty lammikko, jossa oli pieni suihkulähde.

Meitä lähellä sijaitsee myös kaupunki Grasse, joka on tunnettu hajuvesitehtaista ja hajuvesistään. Kun ostaa ranskalaista hajuvettä, ja vaikka sitä mainostettaisiin Pariisin tuotteeksi, on hajuvesi kuulemma oletettavasti tältä alueelta kotoisin. Täällä onkin useita hajuvesitehtaiden myymälöitä mm Fragonard ja Molinard. Monet tuoksut ja myytävät saippuat ovat oliivipohjaisia ja suihkusaippuat etc ovat bio-merkittyjä eli puhtaita luonnontuotteita. Minulla onkin jo laaja valikoima tuoksuja ja saippuoita kotiin vietäväksi.

Olen himoinnut Ranskan reissullamme kaikkia näkemiäni kauniita patsaita, ruukkuja sekä viehättäviä suihkulähteitä, joita täällä on kaikkialla. Suomessa ei ymmärrettävästi voi vastaavia pitää, sillä talven lumi ja routa tekisivät nopeasti niistä selvää jälkeä. Olen kuitenkin päättänyt Suomeen palattuani perustaa Ranskalaisen ruukun, johon istutan laventelia, rosmariinia ja ehkä pelargoniaa. Sisälle aion ottaa komean kiinanruusun, joita täällä usein näkee. Tämä Ranskan ruukku tarvitsee vain huolellisen talvettamisen, sillä talven pakkasia nämä kasvit eivät ikävä kyllä kestä. Täältä löytää samoja kesäkukkia kuin Suomesta mm pelargoniaa, olkikukkaa, samettikukkaa, ahkeraliisaa ja uuden-guinean liisaa, timanttikukkaa, salviaa.. villinä metsissä kasvavat muratit ja kaikenlaiset kiipelevät köynnökset, teiden varsia koristaa parhaillaan pienet punaiset unikot sekä komeavartiset liilat kukkaset, joiden nimeä en tiedä. Minun suosikkini ovat korkeat, komeat, vihreät sypressit, jotka maisemaa myös hallitsevat. Paikallisista puutarhoista löytää hedelmäpuita mm appelsiini- sitruuna-, aprikoosi- ja kirsikkapuita sekä tietenkin viiniköynnöksiä. Monilla näyttää olevan myös pieniä vihannestarhoja, joissa kasvaa yrttejä, salaattia, tomaattia ja paprikaa.

Tässä esimakua Ranskasta, laitan vielä loppuviikosta kuulumisia Ranskasta. Kuvia seuraa myöhemmin, kun palaamme kotiin.

PS: Lopuksi voin vielä kertoa ensikokemuksemme merestä. Meri Antibes’n rannalta on kaunis, kuin postikortista, mutta uimassa ei ollut aamusesta kukaan. Sen sijaan isät ja äidit keräsivät haaveihinsa meduusoja rannan aallokosta. Mekin saimme kosketuksen meduusoihin, kun vanhempi poikamme seisoi rantahiekalla, jonne meri heitti aallon ja sen mukana meduusan. Meduusa osui tietenkin poikamme jalkaan ja poltti ikävästi. Rannan kioskin pitäjä oli onneksi ystävällinen nainen, ja antoi viinietikkaa poltteeseen. Tämän tapauksen jälkeen olemmekin kutsuneet vanhempaa poikaamme meduusamieheksi. Merelle aiomme uudelleen ehkä jo huomenna. Kerron myöhemmin, miten sitten kävi.