Heinäkuun alussa pihallamme kukkivat pensaat ja perennat. Ylläolevassa kuvassa ruusuangervo aloittelee kukintaansa. Ruusuangervon taimia olen poikkeuksellisesti hankkinut kukkakaupasta aidannetta varten.
Vaaleanpunainen ruusu on omajuurinen, kotimainen ja olen saanut juurakonpalan anopiltani Loviisasta. Ruusu on hempeä, kaunis ja tuoksuu taivaalliselle. Sateisina kesinä ruusu ei ikävä kyllä ehdi avata nuppujaan vaan ruusunkukat mätänevät helposti sateessa. Ikävä kyllä en tiedä ruusun nimeä.
Akileijan olen muutama vuosi sitten kylvänyt kukkapenkkiin siemenistä, joita olen saanut enoltani. Ensimmäisinä vuosina akileijat näyttivät surullisen pieniltä, kunnes ne nyt pari vuotta on vallannut tilaa kukkapenkissä.
Malvan olen kylvänyt ihan kaupan siemenistä. Yöksi kukinto kääriytyy tötterölle. Malvat minulla menee helposti sekaisin, olisikohan tässä kyseessä ruusumalva. Tämä on matala, vain noin 30-50 cm korkea.
Punapajuangervo aloittelee myös kukintaansa. Sitä olen siirtänyt pihallemme tuttaviemme pihalta täältä Raunistulasta. Punapajuangervo on helppo ja kiitettävä perinekasvi. Se kasvaa nopeasti ja antaa hyvän näkö- tai tuulisuojan, tosin haittapuolena on liiankin runsas ja raju leviäminen. Meillä punapajuangervoa on puutarhan kahdella laidalla aidanteena.
Kun muutimme taloomme, jalopähkämö oli minulle aivan uusi tutavuus. Kasvi on kuitenkin viehättänyt minua ensimmäisestä kukinnastaan lähtien: kukinto muistuttaa mielestäni hieman hyasinttia, tosin ei tuoksu niin voimakkaasti. Jalopähkämöllä on lisäksi erittäin kauniit lehdet ja kasvi viihtyy savisessakin maassa. Näin ainakin meillä.
Köynnöksiä olen ostanut puutarhakaupoista alehintaan, kuten tämänkin ihanan kärhön. Kukkaostoksilla on syytä muistaa, että tärkeintä kasvissa ovat kunnolliset juuret, jotka jaksavat nostaa kasvin pintaan seuraava kesänä. Siitä se sitten lähtee!
Lupiinia on meidän pihalla sekä sinisenä että vaaleanpunaisena. Lupiini on kaunis kasvi, joka parhaillaan värittää teidemme varsia laajoina kasvustoina. Lupiinista tulee helposti rikkakasvi laajalla leviämisvietillään, joten sen kanssa kannattaa olla varuillaan. Liikaa leviämistä voi ehkäistä leikkaamalla siemenkodat irti ennen kuin kasvi ehtii heittämään siemenet ympäristöönsä.
Tämän kauniin pionin juurakkoa pihistin äidiltäni. Kesti useamman vuoden odottaa ensimmäistä kunnollista, jättimäistä kukintoa, mutta se kannatti! Ensi kesänä minun on muistettava tukea kasvi kunnolla, sillä sen suuret, raskaat kukinnot painuvat helposti maantasolle. Pioni viihtyy pitkään samalla paikallaan eikä tykkää siirtelemisestä.
Kuvasarjan päättää valamonruusu, jonka jo viimeksi teille esittelin. Se on myös omajuurinen, kotimainen ruusu.
