Jokaisessa puutarhassa pitäisi olla vattupensas. Mikään ei ole sen makoisempaa, kuin poimia suuria, mehukkaita auringon lämmittämiä palleroita suuhunsa suoraan pensaasta!

Marjapensaita kannattaisi hyödyntää nykyistä enemmän kotipuutarhoissa. Ne ovat kauniita ja toimivat hyvinkin näkö- ja tuuliesteenä, kuten koristepensaatkin. Marjapensaat sopivat myös aidanteiksi. Lisäksi marjapensaat ovat helppohoitoisia. Myös kaupunkieläinten kuten erilaisten pikkulintujen vuoksi kannattaisi pihaan istuttaa marjovia pensaita.

Meidän pihasta löytyy niin puna- kuin mustaherukkaa, vadelmia ja karviaisia. Myös koristearoniaa, lähinnä peitekasvina.

Meillä marjapensaiden hoito on vaatimatonta. Keväällä lumien sulaessa leikkaan niitä yleensä jonkin verran. Sen jälkeen ne viihtyvät paikallaan. Vadelma tosin on kova tekemään juuriversoja ja niille annan  yleensä kyytiä ruohonleikkurilla. Satoisuutta tietenkin lisää säännöllinen kastelu ja tarvittaessa lannoitus. Meillä tavoite ei ole maksimaalinen sato vaan puutarhassa puuhastelu.

Koska puutarhamme etupiha on todella lämmin ja aurinkoinen, on meillä kerätty jo punaherukkasatoa. Viime viikolla leivoin mamman marjapiirasta ja vispasin  vispipuuroa. Yleensä keitän marjoista mehumaijalla mehua, nyt annoin osan marjoista ystäville. Marjoista voi myös keitellä hilloja ja hyytelöitä tai niitä voi pakastaa sellaisenaan. Parhaimmillaan marjat ovat tietenkin tuoreina, vastanoukittuina, jolloin niitä voi lisätä aamupuuroon tai jogurtin joukkoon.

Jokaisessa kodissa pitäisi olla pieni ryytimaa, josta saa tuoreita yrttejä. Ryytimaa voi olla ulkona puutarhassa tai se voi olla ruukussa parvekkeella. Yrttejä voi myös rohkeasti istuttaa kukkapenkkeihin ja –istutuksiin. Varsinkin jos viljelee ilman kemiallisia torjunta-aineita.

Yrtit ovat helppoja kasvattaa, kauniita katsella ja vielä usein ne tuoksuvat taivaalliselle. Meillä yrttejä kasvatetaankin sekä ruokakäyttöön että ihan vain ihailtavaksi ja perhosten ja ampiaisten iloksi.

Helpoimpia yksivuotisia kasvatettavia ovat basilikat. Basilikan siemeniä on kaupoissa myytävinä useita eri vaihtoehtoja: on tavallista, puna-, sitruuna-, kaneli- ja thaibasilikaa. Basilikan lisäksi aloittelijan yrttipenkkiin sopivat perusmausteet oregano, timjami, ruohosipuli, tilli ja persilja. Nämä yrtit ovat myös helposti kylvettävissä siemenistä, tosin ruohosipuli kannattaa ostaa ruukkuna.

Yrttien taimia voi hankkia myös suoraan tuottajilta. Esimerkiksi Turun kauppatorilta saa hyvälaatuisia, kestäviä ja taudittomia yrttientaimia, myös luomulaatuisena. Persilja- tai basilikaruukusta saa napsittua pikkusatoa pitkin kesää.

Monista yrteistä saa myös valmistettua herkullisia teejuomia tai ne sopivat jälkiruokiin. Sitruunamelissan lisäksi monet mintut on erittäin helppoja kasvattaa. Mintut kannattaa hankkia taimena tai pyytää kaverilta pieni alku. Meillä on sitruunamelissan ja piparmintun lisäksi yrttipenkissä ampiaisyrttiä, joka on taivaallisen tuoksuinen. Kokeilla kannattaa myös anisiisoppia. Teesekoituksiin voi sekoitella myös erilaisia basilikoita mm. kanelibasilikaa.

Yrttien viljelyssä pääsääntöinä lienee, että paikka ei saa olla liian paahteinen eikä liian märkä tai kylmä. Yrtit ovat juuristoltaan herkkiä, joten liika vesi hukuttaa kasvipoloiset. Lämpöä yrtit kuitenkin rakastavat ja pitävät tasaisesta kosteudesta. Lannoitteita yrtit eivät kovinkaan kaipaa. Yrtit kerätään pääsääntöisesti ennen kukintaa, poikkeuksena basilika.

Yrteistä on helppo tehdä levitteitä, kylmäkastikkeita tai pestoja. Kokeilemisen arvoinen on esim valkosipuli-persiljavoi uusien perunoiden kanssa tai perinteinen kylmä kermaviilikastike, jonka voit valmistaa lorauttamalla hieman etikkaa, sokeria, suolaa ja hakattua tilliä kermaviiliin tai maustamattomaan soijajogurttiin.

Meillä mieheni valmisti maittavan, ruokaisan couscous-salaatin ja siihen basilikapeston kyytipojaksi. Tässä muutama kuva ja resepti, olkaa hyvä!

Basilikapesto

• Ruukku basilikaa
• 1 dl cashew-pähkinää
• 2 rkl tahinia
• 1 tl suolaa
• 1 dl kylmäpuristettua auringonkukkaöljyä
• 3 murskattua valkosipulinkynttä
• 1 sitruunan mehu

Sekoita kaikki aineet tehosekoittimella tahnaksi. Basilikapesto on herkullista myös pastan ja kirsikkatomaattien kanssa.

Mitäpä olisi kesä ilman mansikoita. Eilen illalla kävin asettamassa etanasyöttejä kukkapenkkiin, niin huomasin suuria punaisia palleroita mansikkapenkissämme. Ensimmäisenä mieleen tuli mansikkakakku!

Kun muutimme taloon seitsemän vuotta sitten, oli marjapensaiden takana pieni mansikkamaa. Mansikatkaan eivät ole ikuisia ja niinpä eräänä keväänä siirsin mansikkamaamme autotallin taakse kasvihuoneen viereen.

Uutta mansikkamaata perustettaessa on syytä kitkeä tulevalta mansikkamaalta kaikki monivuotiset rikkakasvit pois. Jotkut vaihtavat koko penkin alalta mullan, riippuen tietenkin penkin koostakin. Ihan pienen penkin voi tehdä myös kohopenkkiin, jossa pohjalla voi käyttää juurimattoa eristeenä. Kohopenkit ovat myös oiva ratkaisu esimerkiksi kallioisille rantatonteille.

Kesän suurimpia klassikoita lienee mansikkapenkin kitkeminen. Toisaalta rikkakasveja pystyy hillitsemään kasvatusmuovien avulla. Mansikkamuovia myydään puutarhamyymälöistä ja se asennetaan istutusvaiheessa. Pääasia on, että saa pidettyä herkän mansikkapenkin rikkaruohottomana.

Uutta penkkiä perustaessa kannattaa hankkia terveet ja vahvat taimet. Mansikantaimia saa puutarhamyymälöistä. Minä olen tietenkin halunnut kapinoida tässäkin asiassa ja olen istuttanut meidän uuden mansikkapenkin vanhan mansikkamaan rönsyistä. Kivaa ja helppoa, tosin lajikkeita on monenmoisia. Kun hankkii kaupasta taimet, voi valita lajikkeen mukaan, tuleeko mansikat heti syötäviksi vai haluaako niitä ihan pakastettavaksi asti. No, meillä mansikat syödään heti suoraan penkistä.

Lopuksi vinkki. Varsinkin alkukesällä, kun mansikka kukkii, saattaa tulla hallaöitä. Tällöin mansikantaimet on syytä suojata harsolla kukintojen paleltumisen estämiseksi. Toisaalta myöhemmin kesällä marjojen punertaessa saattaa mansikoilla herkuttelevista linnuista tulla riesa. Meillä ongelma on ratkaistu seuraavasti: mansikkapenkin ylle olen virittänyt sähköputkesta kaaret, joiden avulla saa harsosta muodostettua harsotunnelin mansikoiden ylle. Harsot eivät kuitenkaan saa olla taimien päällä koko aikaa mansikoiden kukkiessa, jottei niiden pölytys häiriinny.

Sateisen sään vuoksi en saanut otettua tänään kuvia mansikkapenkistämme. Laitan näytille muutaman kuvan viime kesältä.

****

Piipahdin kulttuurireissulla Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja Aino-Kaisa Pekosen luona kesällä. Aino-Kaisa oli tehnyt herkullisen mansikkakakun, jonka ohjeen pyysin tietenkin heti itselleni. Ohje on helppo ja helposti muutettavissa myös vegaaneille  tai maito- ja muna-allergisille sopivaksi.

3 dl vehnäjauhoja
3 dl kaurahiutaleita
3/4 tl leivinjauhoja
2,25 dl sokeria
3/4 dl siirappia
3/4 dl (kaura- tai soija-) maitoa

225 g sulaa voita tai maidotonta margariinia

Lisäksi
2 dl kermaa tai vaahtoutuvaa vaniljakastiketta. Maidottomaan kakkuun vaahtoutuvaa kauravaniljakastiketta, kaurakermaa tai vaikka vaniljavanukasta.
2 l mansikoita

Sekoita ensin kaikki kuiva-aineet. Lisää joukkoon ensin siirappi, sitten maito ja lopuksi voi tai margariini. Sekoita tasaiseksi massaksi.

Jaa taikina kolmelle pellille ja taputtele kolme isoa kaurakakkua. Paista kutakin noin 10 min 175 asteessa.

Anna kakkujen jäähtyä. Lado kakkulevyt päällekkäin, väliin kermavaahtoa ja viipaloituja mansikoita.

Heinäkuun alussa pihallamme kukkivat pensaat ja perennat. Ylläolevassa kuvassa ruusuangervo aloittelee kukintaansa. Ruusuangervon taimia olen poikkeuksellisesti hankkinut kukkakaupasta aidannetta varten.

Vaaleanpunainen ruusu on omajuurinen, kotimainen ja olen saanut juurakonpalan anopiltani Loviisasta. Ruusu on hempeä, kaunis ja tuoksuu taivaalliselle. Sateisina kesinä ruusu ei ikävä kyllä ehdi avata nuppujaan vaan ruusunkukat mätänevät helposti sateessa. Ikävä kyllä en tiedä ruusun nimeä.

Akileijan olen muutama vuosi sitten kylvänyt kukkapenkkiin siemenistä, joita olen saanut enoltani. Ensimmäisinä vuosina akileijat näyttivät surullisen pieniltä, kunnes ne nyt pari vuotta on vallannut tilaa kukkapenkissä.

Malvan olen kylvänyt ihan kaupan siemenistä. Yöksi kukinto kääriytyy tötterölle. Malvat minulla menee helposti sekaisin, olisikohan tässä kyseessä ruusumalva. Tämä on matala, vain noin 30-50 cm korkea.

Punapajuangervo aloittelee myös kukintaansa. Sitä olen siirtänyt pihallemme tuttaviemme pihalta täältä Raunistulasta. Punapajuangervo on helppo ja kiitettävä perinekasvi. Se kasvaa nopeasti ja antaa hyvän näkö- tai tuulisuojan, tosin haittapuolena on liiankin runsas ja raju leviäminen. Meillä punapajuangervoa on puutarhan kahdella laidalla aidanteena.

Kun muutimme taloomme, jalopähkämö oli minulle aivan uusi tutavuus. Kasvi on kuitenkin viehättänyt minua ensimmäisestä kukinnastaan lähtien: kukinto muistuttaa mielestäni hieman hyasinttia, tosin ei tuoksu niin voimakkaasti. Jalopähkämöllä on lisäksi erittäin kauniit lehdet ja kasvi viihtyy savisessakin maassa. Näin ainakin meillä.

Köynnöksiä olen ostanut puutarhakaupoista alehintaan, kuten tämänkin ihanan kärhön. Kukkaostoksilla on syytä muistaa, että tärkeintä kasvissa ovat kunnolliset juuret, jotka jaksavat nostaa kasvin pintaan seuraava kesänä. Siitä se sitten lähtee!

Lupiinia on meidän pihalla sekä sinisenä että vaaleanpunaisena. Lupiini on kaunis kasvi, joka parhaillaan värittää teidemme varsia laajoina kasvustoina. Lupiinista tulee helposti rikkakasvi laajalla leviämisvietillään, joten sen kanssa kannattaa olla varuillaan. Liikaa leviämistä voi ehkäistä leikkaamalla siemenkodat irti ennen kuin kasvi ehtii heittämään siemenet ympäristöönsä.

Tämän kauniin pionin juurakkoa pihistin äidiltäni. Kesti useamman vuoden odottaa ensimmäistä kunnollista, jättimäistä kukintoa, mutta se kannatti! Ensi kesänä minun on muistettava tukea kasvi kunnolla, sillä sen suuret, raskaat kukinnot painuvat helposti maantasolle. Pioni viihtyy pitkään samalla paikallaan eikä tykkää siirtelemisestä.

Kuvasarjan päättää valamonruusu, jonka jo viimeksi teille esittelin. Se on myös omajuurinen, kotimainen ruusu.