Meidän pihalla kasvaa pelastettuja kasveja. On nimittäin olemassa hylättyjä taloja ja unohdettuja puutarhoja, joissa heinä ottaa vallan ja tukahduttaa pikkuhiljaa pihapiiriin aikoinaan istutetut kasvit. Toisaalta näistä pihoista saattaa löytyä myös viljeltyjä kasveja, jotka leviävät villinä ympäriinsä. On purku-uhan alaisia taloja, joiden pihoilla kasvaa kauniita kukkia, mutta jotka tulevat jyrätyksi kaivinkoneiden ansiosta.

Toisten pihoilta, ei edes hylätyiltä, ei ole lupaa mennä kaivamaan kasveja omalle pihalleen. Minusta olisi kuitenkin suunnaton sääli ja järjenvastaista jättää nämä kukat kuolemaan tai antaa raivauskoneiden tappaa ne. Tämän vuoksi tunnustan uhmanneeni tietoisesti muutaman kerran lakia ja harjoittanut kansalaistottelemattomuutta –pelastaakseni näitä kauniita ihastuttavia yksilöitä.

Olen pelastanut pionin juurakon korkeasta heinikosta. Heinikosta, jossa kyseinen yksilö ei enää jaksanut työntää juurakostaan esille kuin pari vaivaista lehteä eikä varmasti ollut enää vuosiin kukkinut. Olen pelastanut jalosireeniä ja Valamonruusua pihasta, jonne seuraavalla viikolla saapui puskutraktori tuhoten kaiken kauniin ja vehreän pihapiiristä.

Nyt nuo kasvit kukoistavat meidän pihassa ja saamme nauttia niiden viehättävästä olemuksesta. Kun ne vielä hieman kasvavat, aion jakaa kasvien kauneutta ja hyvää energiaa muille viherpeukaloille lahjoittamalla pieniä alkuja ja juurakonpalasia uusiin koteihin.

Tänä kesänä kukki ensimmäisen kerran toinen pelastamistani pioninjuurakoista. Oli sykähdyttävä tunne nähdä, millaisen kukinnon se sai aikaiseksi. Valamonruusu kohoaa kohti taivasta talon nurkalla levittäen keskikesällä huumaavaa tuoksuaan sisälle keittiöömme. Jalosireeni kukki makuuhuoneemme ikkunan alla sulostuttaen kevätpäiviämme.

Haluan samalla todeta, että luonnonvaraisten suojeltujen kasvien siirtäminen luonnosta kotipuutarhoihin ei ole luvallista, eikä suotavaa.