Meidän pihalla kasvaa pelastettuja kasveja. On nimittäin olemassa hylättyjä taloja ja unohdettuja puutarhoja, joissa heinä ottaa vallan ja tukahduttaa pikkuhiljaa pihapiiriin aikoinaan istutetut kasvit. Toisaalta näistä pihoista saattaa löytyä myös viljeltyjä kasveja, jotka leviävät villinä ympäriinsä. On purku-uhan alaisia taloja, joiden pihoilla kasvaa kauniita kukkia, mutta jotka tulevat jyrätyksi kaivinkoneiden ansiosta.
Toisten pihoilta, ei edes hylätyiltä, ei ole lupaa mennä kaivamaan kasveja omalle pihalleen. Minusta olisi kuitenkin suunnaton sääli ja järjenvastaista jättää nämä kukat kuolemaan tai antaa raivauskoneiden tappaa ne. Tämän vuoksi tunnustan uhmanneeni tietoisesti muutaman kerran lakia ja harjoittanut kansalaistottelemattomuutta –pelastaakseni näitä kauniita ihastuttavia yksilöitä.
Olen pelastanut pionin juurakon korkeasta heinikosta. Heinikosta, jossa kyseinen yksilö ei enää jaksanut työntää juurakostaan esille kuin pari vaivaista lehteä eikä varmasti ollut enää vuosiin kukkinut. Olen pelastanut jalosireeniä ja Valamonruusua pihasta, jonne seuraavalla viikolla saapui puskutraktori tuhoten kaiken kauniin ja vehreän pihapiiristä.
Nyt nuo kasvit kukoistavat meidän pihassa ja saamme nauttia niiden viehättävästä olemuksesta. Kun ne vielä hieman kasvavat, aion jakaa kasvien kauneutta ja hyvää energiaa muille viherpeukaloille lahjoittamalla pieniä alkuja ja juurakonpalasia uusiin koteihin.
Tänä kesänä kukki ensimmäisen kerran toinen pelastamistani pioninjuurakoista. Oli sykähdyttävä tunne nähdä, millaisen kukinnon se sai aikaiseksi. Valamonruusu kohoaa kohti taivasta talon nurkalla levittäen keskikesällä huumaavaa tuoksuaan sisälle keittiöömme. Jalosireeni kukki makuuhuoneemme ikkunan alla sulostuttaen kevätpäiviämme.
Haluan samalla todeta, että luonnonvaraisten suojeltujen kasvien siirtäminen luonnosta kotipuutarhoihin ei ole luvallista, eikä suotavaa.
Muutama sananen puutarhastamme näin alkuun. Perheemme muutti Raunistulassa sijaitsevaan puutaloon seitsemän vuotta sitten juhannuksen jälkeen. Puinen talomme on rakennettu 20-luvulla ja alunperin se on oletettavasti rakennettu alueella sijaitsevan tehtaan työläisten kodiksi. Alunperin pari hellahuonetta sisältänyt talo on vuosikymmenten saatossa muuttunut pienen kaupunkilaisperheen kodiksi.
Puutarhurina ja alan innokkaana harrastelijana olen luonnollisesti kahlannut läpi lukemattomia alan kirjoja ja teoriassa tiedän, missä mikäkin laji viihtyy ja miten sitä pitäisi hoitaa. Vuosien saatossa olen saanut huomata, että käytäntö ei taina toteuta teoriaa. Toiset kasvit rehottavat ja valtaavat tilaa heikoimmiltaan, kun taas toiset kuihtuvat ja kuolevat pois. Puutarhassamme ei noudateta tiukkaa kuria, vaikka vuosittain pyrin ohjailmeaan kasveja haluamilleni paikoille. Vaan mikäpä minä olen niille sanomaan. Antaa kaikkien kukkien rehottaa ja elää omaa elämäänsä!
Tervetuloa lukemaan Punapellava-nimistä puutarhablogia. Tässä blogissa voit seurata vasemmistolaisen naisen puuhastelua ja kokeiluja puutarhassa. Kevään 2009 ihastuttava ja inspiroiva alkuvehreys meni jo, mutta onneksi edessämme on vielä juhannuksen jälkeinen kiivas ja rehevä kasvukausi. Tämä on myös se vuodenaika, jolloin tasan seitsemän vuotta sitten muutimme taloomme, joten siinäkin mielessä mielenkiintoinen ajankohta aloittaa puutarhablogi.
Tämän blogin kautta voit siis seurata kesän etenemistä Turun Raunistulassa ja tutustua puutarhamme kasveihin. Voit myös laittaa kuulumisia muualta Suomesta tai kertoa omia kokemuksiasi puutarhan hoidosta. Toivottavasti saamme aikaiseksi myös vilkasta keskustelua. Otan mielelläni vastaan uusia vinkkejä puutarhanhoidosta, joten kommentoi rohkeasti vaan!
