Meidän perhe vietti juhannusta kotosalla Raunistulassa. Olemme olleet niin paljon reissussa, että oli ihana vain olla, nauttia kauniista puutarhasta ja ihan vain olemisesta. Juhannusaatto alkoi tietenkin pihasaunan lämmityksellä ja pulahduksella poikien vesialtaaseen.
Illalla suuntasimme nokan kohti Naantalin Kuparivuorta. Kallioiselta merenrannalta näkee presidentin kesäasunnon Kultarannan juhannuskokon. Tänä vuonna kokkoa ei oltu kasattu luodolle vaan kokko poltettiin ponttonin päällä. Kultarannan juhannuskokko on useana vuonna herättänyt närää, kun sen on epäilty häiritsevän lintujen pesimärauhaa. Nyt iloksemme oli vihdoin keksitty kompromissi asiaan, niin sitä pitää!
Iltaretkellämme en vain voinut olla ihailematta karun kaunista saaristomaisemaa. On ihan käsittämätöntä, että meitä näin lähellä, vain parinkymmenen kilometrin päässä on niin kaunista saaristolaismaisemaa. Jylhiä kallioita, aaltoilevaa merta, karun kauniita rantakasveja. Otin niistä reissulta muutamia kuvia, niin saatte ympäri Suomea nähdä, miten kaunista täällä etelässä merenrannalla voikaan olla.
Kotimatkalla ihailimme upeaa taivasta ja sen upeita pilviä. Vaikka meidän perhe ei kirkkoon kuulukaan, niin siltikin pilvistä tuli mieleen taivaalliset kertomukset. Jokaisen ihmisen pitäisi kyllä voida nauttia luonnon kauneudesta, sillä mikään ei paremmin mieltä rentouta. Parasta maailmassa on seistä korkealla karulla kalliolla ja antaa raikkaan merituulen viedä ajatukset mennessään.
Aamulla mieheni kertoi, että hän oli eilen löytänyt ensimmäisen puutarhamansikan ja pistellyt suuhunsa. Ja se oli kuulemma maistunut makoisalta. Varmastikin! Nyt aion olla kärppänä paikalla, jotta itse pääsen mutustelemaan seuraavan kypsyvän herkun. Voi tosin olla, että poikamme vetävät pidemmän korren. Se on äidin osa se.
Puutarha tarjoaa jälleen parastaan, vaikka on päässyt aika lailla pahuuden valtaan. Nyt alkavat kukkia eniten odottamani vaaleanpunaiset pionit. Kukassa ovat edelleen myös valkeina juhannusyössä hehkuvat juhannusruusut. Kukintaansa aloittelevat jaloakileijat, jalopähkämöt ja loistosalviat. Eilisellä pihakierroksella tosin huomasin, että nyt on pikaisesti aika kaivaa esiin mäntysuopasumutin. Sen verran kirvoja on kasveissa, erityisesti ruusuissa. Enkä voi myöskään olla ihmettelemättä laajoja nokkosesiintymiä, jotka pihassa rehottaa.
Vaan miten huumaavaa onkaan tulla kotiin, kun rappujen vieressä kukkii voimakkaasti tuoksuva, runsaasti kukkiva Valamonruusu. Ruusun tuoksu täyttää kokonaisvaltaisesti kaikki aistit. Ja mikä pörinä pensaasta kuuluukaan, kun pörriäiset sieltä mettä käyvät juomassa.
Lopuksi haluan tietenkin toivottaa hyvää juhannusta kaikille Punapellava-blogini lukijoille!
