Sunnuntaina 12.2.2012

Artikkelit asiasanalla ‘suomi’

« Vanhemmat artikkelit

Guggenheimo

28. tammikuuta 2012, kello 15.01 - Jami Järvinen


Maailmanhistorian paras idea – Guggenheim Helsinkiin – on hienoisessa vastatuulessa. Muuten asiassa ei olisi mitään ongelmaa, mutta valitettavasti jokainen itsenäiseen ajatteluun kykenevä kansalainen vastustaa sitä. Tai ainakin esittää vahvan epäilyksensä projektin toteutukseen niillä ehdoilla, joilla se on kaupunkilaisille haluttu myydä.

Kritiikki puolestaan haavoittaa kuolettavasti pientä, hieman vainoharhaista väestönosaa.

Suomessa, näet, on koko joukko kaksijalkaisia, joiden sisäinen almanakka jäi vuoteen 1986 – siihen maailmaan, jossa jokaisen on valittava joukkonsa Neuvostoliiton ja vapauden välillä. He tietenkin ovat lännen puolella. Heidän henkisessä horisontissaan David Hasselhoff ei koskaan ehtinyt laulaa ”I’ve been looking for a freedomia” sortuvan Berliinin muurin laella.

Tautia on sikäli vaikea itsediagnosoida, koska eräs sen sinnikkäimmistä oireista on vilpitön usko siihen, että on itse yksin tulevaisuuden airut. Vuodesta 2012 katsottuna 80-lukulaisten pakkomielteinen futurismi näyttää tutulta, jos kohta hiukan retrolta, mikä mitä ilmeisimmin johtuu siitä, että valmistautuessaan ikuisesti koittamattomaan tulevaisuuteen he tulivat luoneeksi nykyajan.

Nyt enää he – tai oikeammin heidän mielikuvituksessaan elävät kulttuuritaistolaiset – pitävät yllä Neuvosto-Helsinkiä. Laila Snellmanille, Saska Saarikoskelle  tai Eeropekka Rislakille Happoradion sietämätön renkutus ”Käske miestäsi pukeutumaan Che Guevaraan” ei ole ironinen viittaus vuosituhannen vaihteen sinipunavihreään festarikansaan, vaan itäsaksalaisten agenttien aivan autenttinen yritys soluttautua heidän töölöläisiin kulttuuriyhdistyksiinsä.

Ehkä kaupungin kokeminen pelkästään taksissa istumalla rajoittaa liikaa näköaloja.

Mutta viis välittäkäämme heistä – tässä kooste uusimmista Guggis-kuulumisista:

Asiasanat: , , , , , ,
Aihealue: kulttuuri, uutiset | Ei kommentteja »

Sukupuutto

24. helmikuuta 2011, kello 13.02 - Jami Järvinen

Heinäkuun helteillä eräs dosentti kirjoitti Helsingin Sanomiin arvelmansa muutaman pohjoisen maatiaisrodun sukupuuttouhasta:

Kuitenkin jo pelkkä kantasuomalaisia ja islamilaisia tarkasteleva ennuste osoittaa, että jos ainutlaatuinen suomalainen kulttuuri halutaan turvata ja säilyttää, maahanmuuttopolitiikkaan tarvitaan muutoksia.

Muutos 2011 -puoluetta edustava ja sen mukaan tiedettään tulkitseva dosentti Kyösti Tarvainen on lannistunut, suomalaisvastainen mies. Hän uskoo ja julistaa uskoansa, jonka mukaan suomalaiset ovat geneettisesti, moraalisesti ja kulttuurillisesti kelvoton kansakunta, joka on tuomittu häviämään maan kamaralta muutamassa vuosikymmenessä.

Suomalaiset eivät kestä minkäänlaista kilpailua.

Tarvainen on tutkinut asiaa ja päätynyt lopputulokseen, jonka mukaan suomalaiset ovat erillinen ihmislaji. Kuin neandertalilaiset, jotka vetäytyvät kohti Pohjolan perimmäisiä nurkkia yhä pienempinä ryhminä, kunnes päätyvät itseään etevämpien eteläisten tulokkaiden syrjäyttämiksi. Näitä maahantunkeutujia, 2000-luvun cromagnoneita, dosentti kutsuu ”muslimeiksi”. Hänen mukaansa nuo ihmiset ovat ajattelun notkeudessa, kätten taidoissa, sosiaalisissa suhteissa ja näiden kykyjen tehokkaassa hyödyntämisessä kaikin puolin ylivertaisia debiileihin suomalaisiin verrattuna. Kauas on tultu äärioikeistossakin 1930-luvun aatemaailmasta.

Pehmeäsydämisenä kukkahattutätinä Tarvainen näyttääkin vaativan, että Suomen valtio säätäisi lakeja, joiden avulla tätä evoluutioteorian umpikujaksi osoittautunutta ”Suomen kansaa” varjeltaisiin sukupuutolta. Ehkä ei olekaan sattumaa, että Tarvaisen tohtoriskollega Jussi Halla-aho on hakenut tuntumaa poliittiseen toimintaan kaupunginvaltuuston ohella Korkeasaaren eläintarhan johtokunnassa. Maahanmuuttokriitikkojen tavoitteena on aivan ilmeisesti aidata Suomesta ”ainutkertaisen suomalaisen kulttuurin” luonnonsuojelualue. Kirjaimellisesti kansallispuisto.

Vaan miten suomalaiset sitten tuhoutuvat? Jäämällä jalkoihin. Systeemianalyytikko Tarvainen on laskeskellut ugrilaisessa kallossaan, että tarunomaiset muslimit synnyttävät jälkeläisiä moninkertaisesti enemmän kuin suomalaiset. Se on heillä geeneissään. Tullessaan Suomeen asumaan he jatkavat sikiämistä, mutta koska muslimit ja suomalaiset ovat kaksi eri eläinlajia, Suomessa syntyvät muslimien jälkeläiset eivät ikinä muutu suomalaisiksi, vaan säilyvät polvesta polveen vieraina. Tämä on ikävä uutinen Vihreiden Husein Muhammedille ja toki myös kokoomusehdokas Fatbardhe Hetemajlle.

Finis Finlandiae! Vuoden 2170 Suomessa mämmiä eivät enää lusikoi suomalaiset, vaan peräti kuudennen polven maahanmuuttajat. Runebergintortut katoavat Suvivirsiä ja Hoosianna-hymnejä kailottaviin, etäisesti muslimitaustaisiin kurkkuihin.

Mutta – aina jossakin on mutta.

Kun dosentti Tarvainen aprikoi eri ihmislajien sikiävyysaste-eroja, pitäisikö hänen muistaa, että Suomessa on eräs porukka, joka tarjoaa jopa tunnustuksellisimpiin muslimeihin verrattuna muhkeita syntyvyyslukuja – nimittäin lestadiolaiset? Onhan heillä tunnetusti yli toistakymmentähenkisiä perheitä.

Suomessa on ollut lestadiolaisia ja muslimeja yhtä kauan, 1800-luvun puolivälistä. Niinpä vertailu on paitsi helppo, myös mielekäs. Mikäpä todistaisi Tarvaisen kuolettavan muslimihypoteesin voimakkaammin kuin juuri se, miten Suomi ja vallankin Pohjanmaa suorastaan tulvii islaminuskoisia tataareja siinä, missä lestadiolaisia koko maassa on vain kourallinen.

Miksi siis dosentti ei ole pukahtanut sanaakaan tataareista tai lestadiolaisista lukuisissa kirjoituksissaan? Olisiko rotutohtori sittenkin tarkoittanut muslimilla jotain muuta kuin ketä tahansa islaminuskoa tunnustavaa tai tunnustamatonta koraaninselaajaa? Voisiko hänen kulttuurirasisminsa olla – sittenkin! – ihonvärirasismia?

* * *

Vaikka kulttuuri on tunnetusti muuttumaton monoliitti, ihminen sentään voi taipua tuulen mukana. Edes FT Kyösti Tarvainen ei ole aina ollut pelkkä rasistidosentti. Villissä nuoruudessaan hän taisteli tiedemiehiä vastaan puolustamalla astrologiaa. Näin ainakin, jos on luottaminen Skepsis ry:n Skeptikko-lehdessä vuonna 1991 julkaistuun artikkeliin, jossa kuvaillaan erään ”dosentti Kyösti Tarvaisen” palavaa rakkautta tähdistä ennustamiseen:

Tarvaisen yritys antaa astrologialle kokemusperäisyyden leima vetoamalla tutkijoihin, jotka ovat osoittaneet astrologisten väitteiden olevan perättömiä, on psykologisesti mielenkiintoinen ja tuntuu vahvistavan sitä, että ”totuuden” omaava ihminen pystyy tulkitsemaan kielteisimmätkin havainnot oman vakaumuksensa tueksi. Lisäksi Tarvainen (1990) on muualla selvästi näyttänyt, että hän astrologian ”kokemusperäisyydellä” pikemmin tarkoittaa eräänlaisen subjektiivisen vakuuttuneisuuden saavuttamista kuin varsinaista empiiristä näyttöä.

”Kohtaat tumman muukalaisen”, sanoo Tarvaisen horoskooppi. Tehdäänpä ajatuskoe. Korvataan yllä olevasta skeptikkolainauksesta sana ”astrologia” sanalla ”maahanmuuttokriittisyys”.

Kas, kas.

Asiasanat: , , , , , , ,
Aihealue: kommentti, länsimaisen kulttuurin rappio | 4 kommenttia »

Joulukalenteri: Perinteisin menoin

18. joulukuuta 2010, kello 09.12 - Jami Järvinen

18

Ilta-Sanomilla on kolme päätoimittajaa ja oletettavasti yhdessä kolmasosassa tästä Kerberoksesta välähti ajatus, jonka mukaan lehti voisi vielä kerran tarttua leijonariipusmiehiä nänneistä (tai mistä ruumiinosasta nyt milloinkin) ja lypsää ahdistavalla monokulturismilla mainostuloja.

Niinpä aviisin toimittajat pantiin kasaamaan vetoomus:

Suomalaisissa kouluissa ja päiväkodeissa vietetään näinä päivinä joulujuhlia. Tutut laulut ja esitykset on kuitenkin yhä useammasta paikasta karsittu: jouluevankeliumia ei esitetä, eikä Enkeli taivaan -virttä kuulla.

Monessa koulussa ja päiväkodissa on tehty päätös, että uskonnollisista ohjelmanumeroista luovutaan aikojen ja ympäristön muuttumisen vuoksi. Kenenkään vakaumusta ei tietenkään saa loukata. On tärkeää, että koulun ja päiväkodin joulujuhlasta jäisi hyvä mieli kaikille.

Mutta ovatko jouluevankeliumi ja tutut laulut uskonnollista käännyttämistä vai kulttuuriperinnön säilyttämistä? Täytyykö sukupolvien välinen ketju katkaista?

Hyvät päättäjät, me allekirjoittaneet toivomme, ettei suomalaisista jouluperinteistä tarvitsisi luopua kokonaan.

Me toivomme kouluilta ja päiväkodeilta joustavuutta: sallikaa lasten laulaa uusien laulujen lisäksi myös samoja lauluja kuin heidän isovanhempansakin ovat aikoinaan laulaneet.

Sallikaa perinteiden siirtyminen eteenpäin. Myös vanhan ajan joulu on suvaitsevaisuutta.

Ilta-Sanomain enkelin otsalla keikkuva pentagrammi sai myös huolestuneita lukijakommentteja osakseen.

Vips vain, yhdellä iskulla Suomi on jälleen niputettu nätiksi seimikuvaelmien saaristoksi, jossa sata prosenttia pikku pellavapäistä – eikä haittaa, vaikka sekaan lurahtaisi muutama tummakiharaisempikin – veisaa paimeniksi pukeutuneina Heinillä härkien kaukalon.

He eivät esitä virttä siksi, että se on lupsakka kansallisperinne, vaan koska heidän on pakko.

Päinvastoin kuin Ilta-Sanomat kuvittelee kristillisimmissäkään pikku pirpanoissa ei ole sisäsyntyistä evankeliumirauhasta, joka alkaa erittää kuusijuhlahormonia joka marraskuu. Edes taipumusta sellaiseen ei ole havaittu suomalaisessa dna:ssa. Vaikka tämä pohjoinen kansakunta on historiallisten sota- ja katovuosien sekä luonnonesteiden syystä jokseenkin sukurutsainen, evankelis-luterilaista joulugeeniä sille ei ole kehittynyt.

Mitä halpamaisimmin Ilta-Sanomat vetoaa nimettömiin, lukumäärältään arvattavasti mittaviin ihmisjoukkoihin, jotka ovat menettäneet yöunensa, koska joku on väittänyt netissä joskus, että jossakin on ollut kerran päiväkoti, jossa ei sinä jouluna ollutkaan Joosefia, Mariaa ja Jeesus-lasta:

Monet vanhemmat ovat ottaneet yhteyttä Ilta-Sanomiin ja kertoneet huolensa joulun kauniiden, vuosisatoja kestäneiden tapojen katkeamisesta.

Riippumatta siitä, onko opetusministerillä jostain syystä haluja sympatisoida adressia, se on muotoilultaan liian epämääräinen. Mitä ihmettä ovat nämä perinteet, jotka nyt ovat siksi suuressa vaarassa kadota, että maan suurin iltapäivälehti on katsonut asiakseen kirjelmöidä asiasta valtioneuvostolle?

Viittaavatko huolestuneet vanhemmat vaatimuksineen Ruotsin suurvalta-ajan jouluperinteisiin, jolloin savupirteissään asuneet suomalaiset lähinnä pohtivat, kuinka olla kuolematta nälkään? Vai autonomian aikana maahantuotuihin uusiin saksalaisiin muotivirtauksiin, kuten korkeakoulutettujen elitistien harrastamiin joulukuusiin? Punanuttuinen Coca-Cola-pukkikin lie vasta kuusissakymmenissään.

Onko joulukirkkoon mentävä hevosella? Pitääkö jouluruoka heittää menemään, jos kinkkuvalmisteessa on natriumglutamaattia?

Samalla logiikalla Ilta-Sanomat voisi saman tien vedota Henna Virkkuseen vaikkapa ruumiillisen kurituksen palauttamiseksi kouluihin. Vuosisatainen tapa sekin.

Perkele, palautetaan yksin häpein koko sääty-yhteiskunta. Ja otetaan nyt vaikka maaorjuus kaupan päälle.

Perinne, hyvät sanomalaispatriootit, on oikeasti jotain muuta kuin monoliitti. Sen idea on nimenomaan muutoksessa. Perinteen vastakohta ei ole edistys, vaan museo: se kaihtaa määritelmiä ja pakkoja, se muuttuu orgaanisesti ajan mukana. Jos nuuttipukit tänä jouluna yrittäisivät ahdistella naisia ja vaatia sahtia kaikista taloyhtiön huoneistoista, nostalgisinkaan kansalainen ei kauan tätä perinnettä poliisille soittamatta katsoisi.

Ilta-Sanomain ahdasmielinen vetoomus lähtee yksinomaan vääristä ja jokseenkin pelottavista olettamuksista: että jokin salaliitto on aikeissa maagisesti kieltää ihmisiä harjoittamasta omia perinteisiä joulumenojaan; että nämä mainitut joulumenot olisivat kaikilla samat; ja että opetusministerin ukaasilla nuo uhanalaiset jouluperinteet voitaisiin ”normalisoida”.

Onkohan Töölönlahden lasikuution ilmastoinnissa jotain vikaa?

Plaza.fin Ellit-julkaisu kysyi pari vuotta sitten lukijoiltaan, ymmärtävätkö he kunnioittaa kiveen hakattuja perinteitä. Vastaukset ovat Ilta-Sanomiin soittaneiden vanhempien kannalta huolestuttavia.

Mutta ei pidä ymmärtää väärin. Veisatkoot lapset virsiään, jos veisatuttaa. Tai tulipunaisten radikaali-isovanhempiensa taistolaislauluja. Perinteistä ovat huolissaan lähinnä hihhulit, sekä uskonnolliset että ateistit. Jouluvirsien laulaminen ei varsinaisesti ole kristillistä käännytystyötä – jos kohta niiden poisjättäminenkään ei ole mikään tae uskontoneutraalista kasvuympäristöstä.

Aatteet ja asenteet jylläävät kaikkialla ja lapset ynnä nuoret imevät vaikutteita ja ajatuksia kritiikittä. He ovat aitoja kulttuurirelativisteja, joille jeesukset ja puuhapetet ilmestyvät tasa-arvoisina mielipidevaikuttajina. Päiväkodissa voitaisiin juhlia (tai jättää juhlimatta) ramadanin päättymistä aivan yhtä hyvin kuin Jeesus-lapsen syntymää ilman, että lapset siitä olisivat moksiskaan.

Aikuisethan ne vasta pilaavat kaiken.

Asiasanat: , , , , , , , ,
Aihealue: joulukalenteri, kommentti | Ei kommentteja »

Lapualaisten Facebook-kuvista kohu Suomessa

17. elokuuta 2010, kello 16.08 - Jami Järvinen

Kaasuputki 80 vuotta sitten

Vuonna  1930, kahdeksankymmentä vuotta sitten, Suomessa kohistiin Lapuan liikkeen kyydityksistä – tai muilutuksista, kuten niitä pohjalaisen Muilun isännän mukaan kutsuttiin. Eräs varhaisista kulminaatiopisteistä oli vaasalaisen Työn Ääni -sanomalehden painon tuhoaminen ja sitä seurannut oikeudenkäynti. Kun tekijät eivät malttaneet olla postittamatta Facebook-profiileihinsa kuvia painon sabotoinnista ja myöhemmin avaintodistajan pahoinpitelemisestä, monet muutkin kuin äärivasemmistolaiset ihmisoikeusaktivistit älähtivät.

Lapualaiset eivät vielä tänäkään päivänä ymmärrä, miksi moisesta pienestä provokaatiosta piti niin paljon pitää melua.

”Kommunistit kyllä aloittivat”, sanoo Lapuan liike. Tai kuten Kai Pöntinen sen muotoili eurovaalien alla:

Lapuanliike oli merkityksellinen kansanliike ja sitä tarvittiin silloin, kuten jo edelläkin vastasin. Keinot vain pikkasen menivät ulkoparlamentarismin puolelle. Kommunismin suhteen pitää olla aina varpaillaan.

Koska Kansallinen Kokoomus on aina antautunut oikeistolaisen, vaan ei ikinä vasemmistolaisen terrorin edessä, eduskunta päätti kieltää kommunistien toiminnan Suomessa vielä samana vuonna.

Asiasanat: , , , , , , , ,
Aihealue: historia, uutiset | Ei kommentteja »

Ei ihmisuhreja

8. elokuuta 2010, kello 12.08 - Jami Järvinen

Suomalaisten rakkain kansallisharrastus on sauna. Vieraat pyritään oitis saunottamaan, eikä mikään ole sen hauskempaa kuin ujosteleva ulkomaalainen, joka kummastelee ugrikansan tapaa istua alasti sata-asteisessa kopissa olutta juomassa.

Niinpä Heinolassa saunaan osunut venäläisvieras onkin otettu vastaan rakkaudella, jota vain lempeä suomalaisväestö pystyy osoittamaan. Etenkin Suomen älykkäimmässä mediassa, Iltalehdessä:

Asiasanat: , , , , ,
Aihealue: uutiset | Ei kommentteja »

Toto villitsi jazzkansan

27. heinäkuuta 2010, kello 17.07 - Jami Järvinen

Alussa oli rauhallinen maa. Lomapäivät venyivät kuutamouinneiksi, rakkaus kukoisti ja marjasadot kypsyivät. Helteet ja niitä seuranneet ukkosmyrskyt ruokkivat aika ajoin pientä eripuraa – kuka unohti kastella pihakukat, kuka korjata pyykit ajoissa narulta – mutta pääosin Kaitselmus piti suomalaisia kuin kukkaa kämmenellä.

Sitten, eräänä päivänä, Toto-yhtye rantautui Poriin, ja kirjaimellisesti ”villitsi jazzkansan”.

Hyvin pian näiden bakkanaalien jälkeen Suomen maahanmuuttokriittistä kansaa järisytti kahden elämää suuremman parisuhteen päättyminen. Eroon päätyivät tahoillaan sekä Viivi Pumpanen ja Pezhman Ahmadi että Juha Mäki-Ketelä ja verkkorasistit.

Kuka vielä väittää, että AOR on turhaa musiikkia?

Muiden verkkosivujen ohella tapaukset saivat ansaitsemansa huomion suositulla Hommaforum-foorumilla. Paniikki yltyi niin syväksi, että foorumin ylläpito ei voinut kuin sulkea koko sivuston 13 tunniksi. Itsenäisen Suomen historian ensimmäinen fooruminsulkemus ylittikin oitis uutiskynnyksen.

Helsingin Sanomain uutiskeskustelija ”Toisinajattelija” summaa koko kansan tunnelmat avausviestillään:

R.I.P. sananvapaus

Toisinajattelija  |  26.7.2010 12:17

Näyttää siltä, että myös Hommaforumin ylläpitäjät ovat sensuuriyhteiskuntaa kannattavia totalitaristeja.

Meininki on kuin Pohjois-Koreassa, DDR:ssä ja Orwellin kirjassa.

Maahanmuuttokriittisellä agendalla esiin nousseelle Juha Mäki-Ketelälle oli täydellinen yllätys, että Muutos 2011 -puolueen jäsenet eivät halunneetkaan mitään muuta kuin karkottaa kaikki ulkomaalaiset tai sellaisilta näyttävät ihmiset Suomesta. Tämä on tietenkin huono uutinen Mäki-Ketelän maailmankuvan lisäksi Pezhman Ahmadille.

Vai onko sittenkään?

Not So Scandinavian Hunk sai erouutisen alla yllättävän liittolaisen: Susanna Sievisen. Viivi Pumpasta vastaan suunnattu ristiretki on huipentunut mittavaan vuodatukseen, jonka mukaan Pumpanen on Saatana.

Sievisen kipparoima Egorazzi-verkkojulkaisu on ottanut tehtäväkseen vaatia Viivi Pumpasta osoittamaan, että hän on 167 senttimetriä pitkä. Asia on äärimmäisen vakava. Jos Pumpanen on valehdellut tässä, hänen tulee luovuttaa Miss Suomen kruununsa Sieviselle. Ehkä myös palata yhteen Petskun kanssa.

Tilanne joka tapauksessa kehittyy. Juha Mäki-Ketelän, Pezhman Ahmadin, Viivi Pumpasen ja Susanna Sievisen sekä kansallissosialistisen liikkeen draaman kaari on vasta aluillaan.

Asiasanat: , , , , , , , , , , ,
Aihealue: länsimaisen kulttuurin rappio, politiikka, viihde | Ei kommentteja »

Letkajenkka olisi voittanut

28. toukokuuta 2010, kello 08.05 - Jami Järvinen

Ruotsalaiset eivät ole oikein tottuneet olemaan huonoja popissa. Kuva: Aftonbladet

Ruotsissa on maansuru penkin alle menneiden Eurovision laulukilpailujen takia. Suomalaisiahan länsinaapurin nielemä karvas kalkki ei niin paljon harmita – viisuissa jos missä kansallinen ylpeys kukoistaa ja tärkeintä on Ruotsin häviö. Eikä lajillakaan ole niin väliä.

Lisäksi ruotsalaisten murhe on kuin kylmägeeliä ugrien jomottavaan itsetuntoon. Vastahan toissapäivänä Suomen kiljuva jalopeura joutui antautumaan samassa tilanteessa.

Totuuden nimissä pitäisi silti muistaa, ettei Suomen viisumenestys ole ollut koskaan kummoinen. Siksi Yleisradion tapaamien asianharrastajien kommentit kaipaisivat ns. reality checkin:

– Sen on oikeastaan unohtanut, miltä se tuntuu, kun Suomi ei pärjää viisuissa. Nyt se sitten konkretisoitui, kuvaili tuntojaan Martti Heikkinen.

Lordi on ainoa koskaan voittanut suomalaisartisti Euroviisujen historiassa. Yhtään kakkos- tai kolmossijaa ei ole koskaan tullut. Suomen ”menestyminen”, so. pääseminen nykymuotoisten Euroviisujen finaaliin asti, on ollut tuttu näky Lordin jälkeen vain kolme kertaa. Varsinaisesti sitä ei vielä voi nimittää riemuvoitoksi.

Mutta ei tappiota ilman russofobista salaliittoteoriaa:

Heikkisen mieleen tuli ensimmäisenä, että Itä-Euroopan maat äänestivät toisiaan ja tämän takia Suomi ei selvinnyt finaaliin.

Euroviisujen äänestysjärjestelmää on muutettu täksi vuodeksi siten, että yleisöäänien osuus on puolet ja toisen puolen muodostavat kansallisten ammattilaisraatien antamat äänet. Radio Suomen viisukommentaattori Jorma Hietamäki pohti kisan ratkettua, onko äänestyssysteemi edelleenkään oikeudenmukainen.

– En usko, että on sellaista Valko-Venäjän raatia, joka ei antaisi Venäjälle pisteitä. Raatien jäsenet kuitenkin pitävät sen oman piirinsä musiikista. Tämä ei ole kuitenkaan moite. Tämä on pelkää viihdettä ja musiikkia ja kyse ei ole urheilusuorituksesta, jossa sadan metrin juoksun voittaa se, joka juoksee nopeimmin.

Joillekin ihmisille Eurovision laulukilpailu on tuhahteluiden aihe. Muusikot ilman muuta tuomitsevat koko kisan, koska heidän rock-purisminsa ei salli mitään muuta kuin tiluttavan kitarasankaruuden. Mutta aivan oma joukkonsa ovat ne lukemattomat ihmiset, jotka näkevät huomattavan paljon vaivaa ilmoittaakseen, että viisut ovat ”joutava” tapahtuma.

Mielenkiintoista joutavuutta se, joka niin paljon tunteita herättää.

Mikä Euroviisuissa sitten on niin erinomaista? Yksinkertaisesti niiden tolkuttomuus. Eurovision laulukilpailu on maailmanhistorian ainoa hanke, jossa kiihkomielinen nationalismi kanavoidaan kolmen minuutin mittaisiksi, kansainväliselle homoyleisölle suunnatuiksi kimalluspurskeiksi.

Ympäri Euraasiaa yrmyt levy-yhtiöpomot, Neuvostoliitossa oppinsa saaneet kulttuuriministerit ja vasta äsken verisistä sisällissodista selvinneet pikkudiktaattorit valjastavat kaikki maittensa voimavarat tuottaakseen televisioon teoksen, jossa koko kansakunnan keikistelevin komeljanttari huokailee käsittämättömiä interjektioita ysäridancen tahdissa – pukeutuneena pelkkiin kultapaljettistringeihin.

Juuri näin pitäisi aina kaiken kansallismielisyyden ja patriotismin ilmetä!

Torstaina 27.5. oli Euroviisujen toinen semifinaali. Tässä otteita Kaasuputken Facebook-sivulla olleesta liveseurannasta:

Liettua – InCulto

  • Liettua & ruutuhousu-galore.
  • Tämän kappaleen taustalla ovat Suurlähettiläät ja Sami Saari.

Armenia – Eva Rivas

  • BOSAT.
  • Hyvin oli kameramies zoomannut Eva Rivasin/Rivaksen laulusuoritukseen.

Israel – Harel Skaat

  • Ovatko PALESTIINALAISTERRORISTIT kivittäneet Israelin laulajan ikkunat?
  • Uoo-vooouu-uooo-oooouuvoooouu…

Tanska – Chanée & N’evergreen

  • Bogart Co.!
  • Kuka muistaa vuoden 1989? Nämä ovat sieltä.

Sveitsi – Michael von der Heide

  • BALALAIKKASOOLO!
  • Sveitsi ei ikinä saa anteeksi Celine Dionia, mutta kyllä tää ”golden shower” -biisi AIKA PALJON auttaa.

Ruotsi – Anna Bergendahl

  • Ruotsi luottaa tänä vuonna Jasminen blondiversioon.
  • Mitä hittoa? Kitara katosi, mutta SE SOI EDELLEEN?

Azerbaidzan – Safura

  • Portaissa oli valot, jotka syttyivät, kun niille astuu. Tästä onkin ollut aikaa, kun viimeksi on nähty sellaista.

Ukraina – Alyosha

  • Ukrainan larppaajatyttö ottaa kantaa.

Alankomaat – Sieneke

  • Vader Abraham! Smurffit!
  • Shalalii, shalalaa!

Romania – Paula Seling & Ovi

  • Soittakaa tää biisi joskus Comeetassa, jooko?
  • Romania, laulajatar-pianistinne äänestä ja ruumiinmuodoista 12 x 12 points!

Slovenia – Ansambel Žlindra & Kalamari

  • Folkkia ja sporttia.
  • Hitto, miten MIKÄÄN voi näyttää yhtä paljon siltä kuin ala-asteen opettajat olisivat tehneet ”rokki-shown” kaikkien kuudesluokkalaisten myötähäpeäksi?

Irlanti – Niamh Kavanagh

  • Irlanti luottaa siihen, että kun kyllin monta vuosituhatta vetää tätä samaa balladia huilusooloineen, kahdeksas viisuvoitto on väistämätön.
  • Titanic epäilemättä upposi vain saadakseen irlantilaisballadit loppumaan.

Bulgaria – Miro

  • Perhana, täähän on Via Dolorosa.
  • Sehän sujui kuin rasvattu kerubi.

Kypros – Jon Lilygreen & The Islanders

  • Kyproksenwalesilaiset, tuo liian vähän sorrettu minoriteetti.
  • ”Mä vähän rämpytän kitaraa ja laulan sun esipuberteettisen tyttäresi kyyneliin.”

Kroatia – Feminnem

  • Kroatian joukkue jätti sitten Mirandan kotiin.
  • Kello on liian paljon pelkille balladeille, ihmiset!

Georgia – Sopho Nizharadze

  • Georgian vahvaa kansallistunnetta edustaa norjalainen jollotus.
  • Jolloti-jolloti.

Turkki – maNga

  • ”Emoturkkilaisia!” huudahtaa studioyleisö sohvalta, tyrmistyneenä.
  • Rokki saavutti viimeinkin Turkin. Ja siellä siirryttiin suoraan pomppuheviin.

Jatkoon eli finaaliin etenivät nämä maat: Georgia, Ukraina, Turkki, Israel, Irlanti, Kypros, Azerbaidzan, Romania, Armenia ja Tanska.

UPDATE (10.04): Ruotsalaisten maansuru on saanut raivokkaita muotoja. Melodifestivalenin johtaja Christer Björkmania ollaan savustamassa pois palliltaan ja viisufinaalin boikotti on ainakin Aftonbladetin lukijoiden mielestä välttämätöntä.

Aftonbladetin lukijat eivät tällaista menoa sulata!

Asiasanat: , , , , , ,
Aihealue: kommentti, viihde | Ei kommentteja »

Hallitus: Puolitamme työttömyyden 250 000 vuodessa

24. huhtikuuta 2010, kello 08.04 - Jami Järvinen

Mauri Pekkarisen kalvosimet. Kuva: Valtioneuvosto

Suurpääoman puudeli Mauri Pekkarinen kertoi ”tsoukin”.

Tsoukit eroavat vitseistä siten, että ne eivät naurata, vaan lähinnä tuntuvat siltä kuin joku olisi juuri tuikannut äitinsä talon tuleen.

Eräs taannoisista tsoukeista oli hallituksen päätös myrkyttää koko Pohjois-Eurooppa pysyvästi, jotta suomalainen metsäteollisuus saisi yhden voitollisen kvartaalin myymällä sähköä paperin sijaan.

Myös talouselämässä ja jopa oppositiossa oli ilmeistä tyytyväisyyttä päätökseen – turvaahan ydinvoiman suunnaton ylituotanto kotimaiset työpaikat.

Suomen seuraava pääministeri, maailman ainoa puoluejohtajaksi pyrkivä Epimenideen paradoksi Mauri Pekkarinen ilmoitti kannattajilleen, että on jo jonkin aikaa kussut silmäänsanonut yhtä ja tehnyt toista. Tällaisena hän tulee olemaan vaalikampanjoinnin ennakkotapaus. Häntähän ei voi mainonnan eettisten sääntöjen perusteella markkinoida sen enempää kuin homeopaattista ihmelääkettä, joka väitetään parantavan syöpää.

Vihreä eduskuntaryhmä poislukien keskustajohtajan selkärangattomuus ei tullut kenellekään yllätyksenä. Korkeintaan pettymyksenä. Sen sijaan Kansallinen Kokoomus juhli avoimesti, sillä se pääsi jälleen pykälän verran lähemmäksi tavoitettaan: ihmisyyden hävittämistä pääomien tieltä. Jyrki Katainen jopa vilautti vaalivoitosta 2007 jatkuneen priapismin jäytämää ”kovaa terveistään” tahtoessaan onnitella Mauri Pekkarista sillä kauneimmalla tavalla, mikä kahden miehen välillä voi toteutua.

Mutta muistetaan silti eräs asia: Mitään ei ole oikeasti vielä päätetty, saati rakennettu. Tsoukkivoimalat ovat vasta esiintyneet rahanahneiden yritysjohtajien märissä, kultaisissa unissa.

Jospa kansanedustajat vaikkapa Suomen Keskustassa ja Suomen Sosialidemokraattisessa Puolueessa pystyisivät kerrankin ylittämään henkisen suorituskykynsä ja tunnustamaan, ettei Suomen tuhoaminen ikuisiksi ajoiksi ole ratkaisu maamme talouskasvun väliaikaiseksi nopeuttamiseksi. Uskaltaisivatko SDP:n ay-rahalla voidellut parlamentaarikot äänestää eduskunnassa yhtä rohkeasti kuin vappupuheissa uhoavat?

Ei luulisi olevan vaikeaa, sillä – loppujen lopuksi – pyysihän Maurikin jo anteeksi. Ei toki petollisuuttaan tai tarvettaan päteä teollisuuspamppujen silmissä, mutta ainakin epäisänmaallisesti valittua fingelskankielistä sanaa.

Asiasanat: , , , , , , , , , ,
Aihealue: pääministeri, politiikka, tiede, uutiset | 1 kommentti »

Eyjafjöllin selibaatti päättyi

20. huhtikuuta 2010, kello 17.04 - Jami Järvinen

Tällä kuvalla orjattaresta ei ole tarkoituksellisia yhteyksiä blogin tekstisisältöön.

Suomalainen ylivertaisuus maailman kansojen keskuudessa on ottanut aimo askeleita eteenpäin. Neuvokkaat sisugeenit ovat aina osanneet taistella elintilasta idän ja lännen välissä, pohjoisen paukkupakkasissa. Ei siis ihme, että missä suomalainen, siellä ratkaisu.

Helsingin Sanomain mukaan lentoliikenteen syöksykierteeseen sysännyt katala tulivuorenpurkaus olisi voitu jotenkin ennakoida, ehkäpä estääkin, jos tylsämieliset indoeurooppalaiset olisivat huomanneet uskoa suomalaistaustaista geologineroa. Näin ei käynyt ja seuraukset ovat tunnetut.

Inhimillisesti katsoen julminta Eyjafjöllin ”ennakoimattomassa” purkautumisessa oli Lions Club Vantaankosken keskimääräistä sivistyneemmän dokausmatkan peruuntuminen. Olisiko joukkokanne Yhdysvaltain tiedeyhteisöä vastaan paikallaan? Oppivatpa boikotoimaan suomalaisaivoja.

Mutta ei yksinomaan keskushermosto ole tehokkaampi suomalaisilla kuin muilla. Myös ars amatoria on poikkeuksellisen kehittynyt järvisuomalaisissa korpimetsissä siinneillä yli-ihmisillä.

Tuoreimmat uutiset kertovat, että eräänkin jäyhän pohjalaismiljonäärin arktinen vetovoima oli liikaa Naomi Campbell -nimiselle ghanalaisneidolle. Kerkeästi riensi tuleva rouva Keskinen antautumaan ugrilaiselle nahkakurikalle köyhän kotinsa perintömatolla.

Tai, siis ”tähän sai päättyä pitkä selibaattini”, kuten Vesa Keskinen itse asian muotoilee. Kuka sanoi, ettei suomalainen mies osaisi ilmaista itseään puhuessaan rakkaudesta?

Kuin kruunuksi kaikelle Voima-lehden Fifi-verkkoliite tietää kertoa, että suomalaiset ovat suunnattomassa viisaudessaan onnistuneet puijaamaan ulkomaalaiset tekemään Suomen työt. Täten yliälykäs kantaväestö voi keskittyä ydinosaamiseensa eli ulkomaalais- ja naisvastaisiin nettiromaaneihin.

Asiasanat: , , , , , , , , , ,
Aihealue: kommentti, uutiset | 2 kommenttia »

Mannerheim ja tykistökenraali Nenonen

7. maaliskuuta 2010, kello 15.03 - Jami Järvinen

Mannerheim

Sunnuntaisin Kaasuputki-blogissa julkaistaan hersyviä anekdootteja Suomen marsalkka Gustaf Mannerheimin elämästä.

”

Eversti Paasonen, ulkomaanosaston päällikkö, oli juuri tullut Unkarista ja sinä päivänä ns. vuoristoeversti Kotilainen oli käymässä Mikkelissä. Istuttiin siinä ruokapöydässä, ja puheenaiheista rupesi vähän kerrassaan tulemaan puutetta. Kotilainen, joka on vilkas mies, halusi saada keskustelun käyntiin. Hän sanoi Paasoselle:

– Kuulkaas, eversti. Te kun osaatte unkaria ja suomea, niin voitte kai sanoa, mitä yhtäläisyyttä ja sukulaisuutta suomen ja unkarin kielten välillä on?

Paasonen sanoi, että täytyy muistaa, että suurin piirtein parituhatta vuotta olemme eläneet erossa, mutta kyllä on muutamia sanoja, jotka molemmissa kielissä ovat melkein samat ja ovat varmasti samaa alkuperää. Esimerkiksi veri on unkariksi ver ja silmä on unkariksi szem.

Nenonen kysyi puolestaan:

– Kuulkaa eversti, mikä on nenä unkariksi?

Paasonen sanoi jotakin; yhtäläisyyttä ei siinä ollut.

Silloin Marski kääntyi Nenoseen ja sanoi:

– Mutta minäpä sanon tykistökenraalille: Nenonen on sama sekä suomeksi että unkariksi.”

(Lähde: Suomen marsalkka tuokiokuvina. Toim. Yrjö Kivimies. Kustannusosakeyhtiö Karhu, Helsinki. 1952.)

Toim. huom: Alkuperäistekstissä nimet Paalanen ja Paasonen vaihtelevat. On syytä kuitenkin olettaa, että jälkimmäinen on oikea. Nimimerkki Anderssonille kiitos tarkasta lukemisesta.

Asiasanat: , , ,
Aihealue: sunnuntai-marski | 2 kommenttia »

« Vanhemmat artikkelit
Kansan Uutiset Oy | Sähköposti: ku@kansanuutiset.fi | Puhelin (09) 759 601 | Fax (09) 7596 0319