Sunnuntaina 12.2.2012

Artikkelit asiasanalla ‘kansan uutiset’

Sosialistinen realismi

3. lokakuuta 2010, kello 14.10 - Jami Järvinen

Kansan Uutisten kolumnisti Emilia Kukkala esittää erinomaisen sarjan kysymyksiä työperäisestä maahanmuutosta ja sen tarveharkinnasta. Vastauksia hän odottaa sekä vasemmistokonservatiiveilta että näiden ääniä kalastelevilta poliitikoilta. Tästä esimerkkinä käy vaikkapa Vasemmistoliiton Markus Mustajärvi, joka vasta hiljattain ehätti lipaisemaan halpatyövoimaa pelkääviä ammattiyhdistysmiehiä pelaamalla maahanmuuttokritiikkikortin.

Ulkomaalaisvastaisuudella ratsastamista kutsutaan yleensä ”realismiksi”. Fiksun miehen maineessa oleva Mustajärvikin varmistelee selustaansa toteamalla jo etukäteen, että hänen vilpitön tavoitteensa pienipalkkaisten ihmisten maahantulon estämiseksi tullaan tulkitsemaan monenlaisten vihertaistolaisten puheissa rasismiksi.

Mustajärven kielenkäytössä ”yleishumanismi” koostuu täsmälleen samoista sisällöistä kuin perussuomalaisten ahkerasti hokema ”kukkahattuilu”: tavallisen työntekijän pahin vastustaja ei ole Elinkeinoelämän Keskusliiton hyväntahtoinen patruuna, vaan arkielämästä vieraantunut, valkoista miestä apurahapalkalla sortava viherfemakko – se, joka ei koskaan vahingossakaan pohdi, mitä vaikutuksia HALLITSEMATTOMALLA MAAHANTULOLLA on ylikiiminkiläisen betoniraudoittajan ansiosidonnaisiin työttömyyspäivärahoihin.

Eli kuten Emilia Kukkala asian ilmaisee:

Helpot ratkaisut ovat kivoja ja suurimmat valheet helpoimpia uskoa. Persut sen tietävät. Ongelma: kansaa kyykytetään. Ratkaisu: rajat kiinni. Marinoidaan patenttipökäle duunariretoriikassa ja tarjotaan niin kuumana, ettei paskaa ehdi maistaa kun kieli palaa.

Kukaan ei ole kiistämässä Mustajärven toteamaa elinkeinoelämän katalista aikeista. Ilman muuta herrat ja rouvat oikeistopoliitikot haluavat työmarkkinoille lisää ihmisiä, jotka eivät ole perillä oikeuksistaan ja jotka ovat valmiita tekemään töitä työehtosopimuksista piittaamatta tai jopa alle minimipalkan. Tällaisia ihmisiä ovat ulkomaalaiset ja työelämään pyrkivät opiskelijat.

Pöpelikköön rysäytetään, kun työväenpuolueet liittyvät taustakuoroon ja haluavat poistaa näiltä ihmisiltä kaikki oikeudet vaikuttaa omiin asioihinsa.

Siksi Emilia Kukkalan kysymyksiin pitää lisätä vielä tämä:

Työnantaja kiertää ja jopa avoimesti rikkoo jo nyt hyviä tapoja, työehtosopimuksia ja lakia, joten miksi kukaan olettaa, että lain tiukentaminen jotenkin vaikuttaisi työnantajien toimintaan jatkossa?

Elinkeinoelämällä kysymyksessä ei ole mitään miettimistä. Jos työnantaja saa työt teetettyä – vaikka laittomastikin – halvemmalla, hän tekee niin. Kuten Björn Wahlroos on sanonut, yrityksellä ei ole eikä edes saa olla moraalia.

Laiska työväenpoliitikko menee yli siitä, mistä aita on matalin. On vain niin paljon helpompaa vainota kielitaidotonta keikkatyöläistä kuin hänet palkkaavaa yritysrypästä.

Vasemmistoäänestäjä on ansainnut parempaa.

Metalliliitto on tsoukki

3. kesäkuuta 2010, kello 19.06 - Jami Järvinen

Matti Putkonen ja MAAILMAN PARAS ARGUMENTTI
Metallityöväen Liiton entinen viestintäpäällikkö, nykyinen pätkätyöläinen Matti Putkonen jää eläkkeelle. Mutta ei hätää, taisteleva työväenliike aikoo yhä jatkaa kamppailuaan työnantajien puolesta.

* * *

Vasemmistoliiton äänellä puhuva Metallin sihteeri Matti Mäkelä kertoo iloisesti Kansan Uutisissa, että hänen edustamansa ammattiliitto sekä sen vasemmistoryhmä – Metallin Vaikuttajat – haluavat täyttää Suomen maankamaran ydinvoimaloilla ja kallioperän jokusen satatuhatta vuotta syöpää, hedelmättömyyttä, epämuodostumia ja ihan yksinkertaisesti kuolemaa aiheuttavalla ydinjätteellä.

Lehdessä asia ilmaistaan korulausein:

Metalliliiton mukaan vain teollisuuden toimintaedellytysten takaaminen voi turvata hyvinvointivaltion säilymisen ja kehittämisen. Teollisuus puolestaan tarvitsee energiaa ja Metalliliitto liputtaa edelleen ydinvoiman rakentamisen puolesta.

– On selvää, että tarvitsemme lisää ydinvoimaa. Tätä tarvitsemme jo hillitäksemme jatkuvaa sähkön tuontia. mutta myös turvataksemme perusteollisuutemme ja sitä kautta palkansaajien tarpeet, painotti Metalliliiton liittosihteeri Matti Mäkelä (vas.)

Tapa koplata ”hyvinvointivaltio” ja pysyvät ympäristötuhot sekä Suomessa että uraanin alkuperämaassa – puhumattakaan kohonneesta suuronnettomuusriskistä – on entuudestaan tuttua. Mauri Pekkarinen ja Jyrki Katainen ovat toistelleet viestiä pitkään ja hartaasti.

Oikeistojohtajien puheet ovat rehellisen härskiä luikuria. Heidän uskomisestaan saa syyttää vain itseään. Tunnetusti kokoomuslaisilla ei ole pienintäkään aikomusta pitää edes nykyistä sosiaaliturvan tasoa yllä eikä keskustassakaan sympatia pienituloisia tai työttömiä kohtaan kanna kuin oman turvesuon laitaan.

Sen sijaan Mäkelän ja vasemmistoduunareiden suussa hyvinvointihokemalla on ilkeä sivumaku. Ovatko työväenliikkeen ydinvoimalobbarit kylmäverisiä valehtelijoita vai hyväuskoisia idiootteja? Luottamus suurten teollisuusyritysten jalomielisyyteen on kaunista, mutta Suomen viimeaikainen taloushistoria ei juuri anna sille perusteita.

Ehkä asiasta kannattaisi laatia vedenpitävä sopimus ensin. Miten olisi? Ydinvoiman lisärakentamisen ehdoksi energiayhtiöt omistajineen saisivat sitoutua rahoittamaan hyvinvointivaltiota viidenkymmenen vuoden ajan. Yhtäkään paperi- tai teknologiateollisuuden yksikköä ei lakkautettaisi Suomessa sopimuksen voimassaoloaikana; vientiteollisuuden työntekijöille taattaisiin elinikäinen muutosturva. Mustaa valkoiselle, ay-johtajat!

* * *

Vasemmistoliitto – ystävien kesken vasemmisto – oli hallituksessa 1990-luvulla pienehkön vaalivoittonsa turvin, oikeistodemareiden luottomiehinä takaamassa perusturvan heikennyksiä. Nuori puolue sai kahdesta ministerinsalkustaan pysyvän perinnön. Se oppi kantamaan vastuuta.

”Vastuunkanto” on politiikan kieltä ja tarkoittaa, ettei puolue anna ideologisen perustansa tai ajankohtaisten tavoitteidensa estää sujuvaa yhteistyötä Elinkeinoelämän Keskusliiton ja Kansallisen Kokoomuksen kanssa näiden ehdoilla.

Tätä hallitusvastuun kultaista muistoa ei uskalleta tahrata, joten Vasemmiston strategia on selvä. Se pelaa ydinvoima-asiassa samanlaisella korttipakalla kuin vihreät: kaksinkertaisella.

Vihreiden kannattajat vastustavat ydinvoimaa kynsin ja hampain, mutta puoluejohto katsoo Tsoukki-Pekkarisen touhuja läpi sormien. Vasemmistossa puolestaan johtoporras mainostaa ydinvoimavastaisuuttaan, muttei missään tapauksessa anna sen häiritä rakkaussuhdettaan ammattiliittoihin.

Tai, kuten sen ilmaistaan lehdessä:

Metalliliitossa on ydinvoimamyönteisellä linjalla vahva kannatus. Mäkelän mukaan sen takana on myös liiton vasemmistoliittolaisten selvä enemmistö Vasemmistoliiton vastustavasta kannasta huolimatta. Tämä on mitattu muun muassa liittokokouksen yhteydessä.

Hyvät toverit, te voitte tietenkin kannattaa kaikkea, mitä Eteläranta 10:ssä vaaditaan. Te voitte lähteä peesaamaan milloin kokoomuslaisia, milloin perussuomalaisia. Te voitte vaatia Suomeen lisää ydinvoimaa, vähemmän ulkomaalaisia ja vaikka Naton hävittäjät partioimaan taivaallemme. Sitä kutsutaan järjestödemokratiaksi: kannanotot päätetään yksimielisesti hallituksen, valtuuston tai koko järjestön kokouksessa, joten pulinat pois.

Mutta miettikääpä silti tovi tätä kysymystä:

Jos valittavana on – sanokaamme – pieni- ja pätkätuloisia sortava, luontoa pysyvästi tuhoava, puolustuskyvyttömiä vähemmistöjä kyykyttävä, markkinatalouteen sokeasti uskova ”porvarihallitus” tai täsmälleen samoja asioita ajava ”vasemmisto-oppositio”, miksi kukaan vaivautuisi vaaliuurnille asti jälkimmäisen puolesta?

Nuo mainiot miehet valkoisissa toogissaan

4. toukokuuta 2010, kello 13.05 - Jami Järvinen

Sakis Rouvas laulaa luotonsaannin vaikeudesta.

Kreikka, Ἑλλάς, Platonin, Aristoteleen ja Aleksanteri Suuren kotimaa, tuo οἰκουμένη, jonka οἰκονομία meni lopulta päin Τάρταροςta. Suomen kansa tuntee Kreikan hyvin. Jokainen suomalainen on kerran elämässään dokannut Ellin Boksissa Rodoksella, ostanut rantarolexin epämääräiseltä Γιώργος-nimiseltä mieheltä ja tavannut saman kaverin viisi vuotta myöhemmin jossakin suomalaisessa pikkukaupungissa avaamassa kreikkalaista ravintolaa vaimonsa Pirjoriitan kanssa.

Nyt Kreikka on tullut takaisin otsikoihin. Ei ouzokännejä Kosilla tai Akropolis-rallin tuloksia teksti-tv:stä. On vain vaikeasti määritelty ahdinko, josta seuraa jotain pahaa ja jonka syitä kukaan ei tiedä.

Iltapäivälehdet repivät kiljuvia otsikoita siitä, kuinka nämä laiskanpulskeat gigolot riistävät pettuleivän sotaveteraanin suusta – vuoden lapsilisät on lastattu ulosliputettuun kauppalaivastoomme vain kipattavaksi Välimeren suolaisiin aaltoihin.

Taustalla on inhottava tilanne, jossa Kreikan läpimätä hallinto ja tuon läpimätyyden kanssa elämään oppinut kansa ovat enemmän kuin taas yksi korruptoitunut balkanilaisvaltio. Kreikka on koko sielultaan osa yhteistä eurotaloutta. Jopa siinä määrin, että Timo Soinia kannattavien luddiittien hellimä ajatus EU:n ”purkamisesta” ei enää auttaisi.

Kreikan romahdus tekee muistakin huteralla pohjalla heiluvista talouksista liian houkuttelevia kohteita ylikansalliselle pääomakeinottelulle. Jotain tarttis tehrä. Hätäinen ratkaisuehdotus on ainoa mahdollinen: Kreikka on pelastettava. Rikkaat EU-maat lainaavat rahaa pankeilta omien, hyvien luottoluokitustensa turvin ja sähköttävät massit Kreikan shekkitilille. Tämän jälkeen toivotaan, että Giorgios Papandreou ei pane miljardeja taskuunsa, vaan siirtää tuohet takaisin edellä mainituille pankeille.

Opiskelijat tietävät saman menetelmän. Isokorkoisen Visa-laskun kuittaaminen pienikorkoisella, veronmaksajien takaamalla opintolainalla on nyt saanut siunauksen valtiovarainministeriöltä.

Kriisinhallintaoperaatio markkinoidaan romantiikkaan taipuvaisille kansalaisille Kreikan uutena vapaustaisteluna. Siitäkin huolimatta, että kyseessä on siirto veronmaksajilta pankeille – ja Kreikan köyhiltä Luxemburgin rikkaille.

Hälytyskellojen tulisikin soida kenen tahansa päässä, kun giganttista tukipakettia ovat äänekkäimmin vaatimassa Jyrki Katainen ja Sixten Korkman. Olisivatpa ahneet pankkiirit älynneet pyytää edes jotakuta sympaattista ihmistä – tai ylipäänsä ihmistä – ajamaan asiaansa. Missä on Bob Helsinki, kun sitä eniten tarvittaisiin? Kuka voisi olla uusi Byron, joka innoittaa nuoret sydämet sykkimään Kreikan asialle? Jussi Saramoko, tuo Länsimäen ainoa filhelleeni?

Ja sittenkin – kaikki tämä vaivanäkö on turhaa. Kansakunnille hyvinvointia jauhavat markkinat ovat jo saaneet päähänpinttymän, ettei mikään ole hyvin niin kauan kuin jossakin on ihmisiä elossa.

Kriisistä sanottua:

UPDATE (klo 15.45):  Kreikka ja Italia ulkoistivat väärennetyn kirjanpitonsa Goldman Sachsille ja JPMorgan Chaselle. Jälleen yksi osoitus siitä, miten paljon etevämpi yksityinen sektori on julkiseen verrattuna.

Työväenliike kutistui valkopesussa

28. huhtikuuta 2010, kello 17.04 - Jami Järvinen

Jutta Urpilainen. Kuva: SDP

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue on kutistunut käsittämättömän pieneksi. Tällä hetkellä sillä on vain yksi kansanedustaja, mikä on entiselle valtionhoitajapuolueelle mahdoton tilanne.

Toki eduskunnassa istuu koko joukko ydinvoimaa kannattavia ulkomaalaisvastaisia miehiä ja naisia, joista useiden nimet löytyvät SDP:n jäsenrekisteristä. Minkään sortin sosialisteja nämä Kokoomuksen ay-siiven kellokkaat eivät ole olleet vuosikausiin.

Mediakin on pannut merkille aatteellisten demareiden kadon, joka ei jätä toimittajaressukoille muuta kuin vaatteelliset demarit. ()

Iltalehden lystikkäästi nimetty ”Stailaaja” teki telkkaria katsellessaan vallankumouksellisen havainnon, että eksoottisissa kaukomaissa kaikenlaisten sutturoiden kanssa koko ajan matkusteleva Kimmo Kiljunen käyttää hassunkurisia vaatteita. Siinäpä mainio jutunaihe!

* * *

Totta puhuen yhden poliittisen liikkeen syöksykierre ei oikeasti ole minkään puolueen etu. SDP:n romahdus vaikuttaa yleiseen politiikan arvonantoon. Siksi sekä vasemmiston että oikeiston kannalta mitä toivottavinta, että Hakaniemessä oltaisiin jo kokoamassa suurta lähetystöä, joka marssisi Suomen tämän hetken vähiten äärioikeistolaisen presidenttikandidaatin pakeille ja pyytäisi hänet myös demareiden ehdokkaaksi.

Ehkä Pitkänsillan ylittänyt lähetystö voisi muutenkin olla se viimeinen puuttuva tekijä, jota tarvitaan, jotta Sauli Niinistö suostuisi lähtemään ehdolle. Suomen kansalle hänen valintansa olisi kuin Pyhän Kolminaisuuden voitto, yhden miehen värisuora: railakkaan vihreä kokoomusjohtaja, joka tunnetusti olisi myös työväen presidentti.

Niinistö tosin joutuisi käymään ankarat väittelyt SDP:n jääräpäisen ydinvoimaklikin kanssa; he kun eivät hevillä hyväksy kokoomusjohtajan ekoanarkistisia aloitteita.

* * *

Muitakin jännittäviä asioita on puolen viikon otsikoissa ollut:

Lakkokevättä rinnoissa

4. maaliskuuta 2010, kello 17.03 - Jami Järvinen

Timo Räty. Kuva: Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry

Auto- ja kuljetusalan lakko alkoi 2. ja päättyi 3. päivä maaliskuuta. Työtaistelu sai aikaan mittavan kansallisen paniikin ja tyhjensi pääkaupunkiseudun pikkukauppojen oluthyllyt. Toivottavasti HOK-Elanto huomasi kiittää markkinointiavusta ja lahjoittaa edes kokousviinerit AKT:n valtuustolle.

Lakkoa johtanut Timo Räty pahoitteli siviileille aiheutuneita vaivoja, mistä Helsingin Sanomain pääkirjoitustoimittaja Antti Blåfield sai aiheen moraaliseen närkästykseen. Ikään kuin hänen työmatkansa tai iltapäiväkaljansa olisi koskaan ollut uhattuna. ”Jos ette ajattele isänmaata, ajatelkaa lapsia”, hän viestii, sillä lakko, pirun keksintö, vie turmioon.

Epäilemättä pääkirjoitustoimittajien työpäivät tulevat lähiaikoina venymään 16-tuntisiksi, sillä vaikka kumipyöräliikenne saadaankin taas raiteilleen, ei ahtaajien horisontissa kajasta valo. AKT jatkaa lakkouralla, mikä on saanut Elinkeinoelämän Keskusliiton nokkelat tiedottajat syöttämään joukkoviestimille mielikuvaa setelipatjoillaan löhöilevistä laiskanpulskeista sadisteista, jotka menevät lakkoon vain vääristä syistä.

Ja sehän toimii!

Kaikista Suomen asukkaista kirjailija Anja Snellman nieli EK:n vieheen koukkuineen. MTV3:n sattuvasti nimetyssä Huomenta Suomi -ohjelmassa hän tyhjensi pajatson leveästi myhäilevän Lauri Karhuvaaran syliin: Miten nämä kouluttamattomat juntit voivatkaan mennä lakkoon, kun Suomessa on työttömyyttä ja sairaanhoitajia? Tämähän on 70-lukua! Timo Rätykin on ilmeinen Vladimir Putin!

Hämmentävän vuodatuksen punchline lieni Snellmanin mielestä tämä moneen kertaan hoettu dikotomia: ovatko paperikoneet tärkeämpiä kuin hengityskoneet?

Ja totta kai se on hyvä kysymys. Kaikille on selvää, että AKT:n tahi paperityöläisten palkankorotukset ja muutosturva ovat suoraan pois sairaanhoitajien, eläkeläisten ja sotaveteraanien kukkaroista. Jokainen SAK:n jäsenen tienaama euro ulosmitataan lyhentämättömänä sodan ja pula-aikojen riuduttamilta isovanhemmiltamme. Lapsemmekin joutuvat tämän takia syömään koulussa halpaa ruokaa, jossa ei ole edes lihaa.

Seuraavaksi on paikallaan kysyä Anja Snellmanilta, millä sanoin hän tuomitsisi yliopistohenkilöstön lakon 18.3. Tai samanaikaisen Opiskelijarähinä-tempauksen, joka sekin pyrkii mitä stalinistisimmin keinoin nujertamaan OECD:n pyyteettömät ponnistelut suomalaisen kansantalouden tervehdyttämiseksi.

Onneksi sentään aivan kaikki eivät ole lakossa. Tuoreen uutisen mukaan naantalilainen innovatiivisten huippualueiden keskittymä Virpi & Tauski on ahkeroinut siinä määrin rakkauden työssä, että parivaljakon ensiksi mainitulta osapuolelta putkahti kuin putkahtikin levy ulos.

Se kuulostaa tältä. Suomi nousuun!

Kansaa petettiin: Lauri Tähkä oli humalassa, Risto Autio ei

23. helmikuuta 2010, kello 17.02 - Jami Järvinen

Muutakin on toki tapahtunut kuin Lauri Tähkän makeileva yritys näyttää pohojalaaselta:

Jouluinen uutispuuro

21. joulukuuta 2009, kello 14.12 - Jami Järvinen

Päivän uutistarjotin

15. joulukuuta 2009, kello 15.12 - Jami Järvinen
  • Taistelevan työväenliikkeen oikeassa siivessä harmitellaan Vasemmistoliiton ilmiömäistä kykyä löytää rahoittajia jopa kumpujen kätköistä. Lieneekö taustalla muistoja illegaalin SKP:n maanalaisuuden vuosilta? Uutispäivä Demari kummastelee asiaa yhdessä vasemmistoveteraani Matti Tokkarin kanssa. | Vasemmistoliitolla riittää tukijoita multien altakin (Uutispäivä Demari)
  • Vihreän Langan systemaattiset teologit ovat tehneet skolastisen analyysin Ilmestyskirjan neljästä ratsastajasta ja Ison-Beltin tuolla puolen häämöttävästä Harmageddonista. | Ilmestyskirjan ratsastajat saapuivat Kööpenhaminaan (Vihreä Lanka)
  • Kirkolliset uutiset jatkuvat: mm. Kansan Uutiset riemuitsee STT:n skuupista, jonka mukaan Turun tuomiokirkossa ollut pääkallo on vuodelta 1160. Eittämättä Pyhän Henrikin itsensä. | Tuomiokirkon pyhäinjäännösten pääkallo 1100-luvulta (Kansan Uutiset)
  • Abhasian valoisa tulevaisuus vähemmistökansojen vapautta rakastavan Venäjän liittovaltion lämpimän turvallisessa kainalokuopassa otti ison harppauksen eteenpäin, kun iloinen Naurun tasavalta tunnusti myös tuon sankarillisen soturikansan itsenäisyyden. | Nauru tunnusti Abhasian itsenäisyyden (Yle)
  • Nurmijärveläinen poliisi hämmästyi aivan vilpittömästi, kun 17-vuotiaalla ei ollut vieläkään ajokorttia. | 17-vuotias jäi vuoden aikana kymmeniä kertoja kiinni kortitta ajamisesta (Helsingin Sanomat)

– Kirjoittajalla on hallussaan design-viltti Vasemmistoliitolle
testamenttilahjoituksena luovutetusta irtaimistosta.

Kansan Uutiset Oy | Sähköposti: ku@kansanuutiset.fi | Puhelin (09) 759 601 | Fax (09) 7596 0319