Sunnuntaina 12.2.2012

Arkisto ‘in memoriam’ -aihealueelle

Joulukalenteri: Juna tuli perille

8. joulukuuta 2010, kello 07.12 - Jami Järvinen

8

IN MEMORIAM: Kari Tapio oli musiikkimies alusta loppuun ja lauloi itsensä monen sukupolven sydämiin.

Jos Kari Jalkasesta poistaisi Kari Tapion, jäljelle jäisi pitkätukkahippi, viinaan ja naisiin menevä liehuletti, joka ei koskaan hankkinut oikeaa ammattia. Nettipalstojen paremmintietäjien keskuudessa ei paljon rakkautta tunnettaisi mokomaa kohtaan. Maailmankaikkeuden Kari Tapiot eivät koskaan tee kännyköitä tai paperikoneita – itse asiassa he eivät tee mitään hyödyllistä, vaan lurittelevat lauluja fiiliksen mukaan surusta tai rakkaudesta. Eikä se ole oikein. Tämän päivän Suomessa hyödyttömyys on synneistä raskain.

Onnekseen Klabbi syntyi Suonenjoella jo vuonna 1945. Hän sai kasvaa viihdetaiteilijaksi aikana, jolloin muusikoita tarvittiin pitkin maata ravintoloissa ja tanssilavoilla. Ja hän täytti paikkansa, aloitti uransa laulamalla kaljapalkalla tai palkatta kaikkea, mitä eteen kannettiin: sietämättömiä euroviisurenkutuksia ja riipaisevan kauniita romansseja.

Lavan takana otettiin hapanta, joskus niin paljon, että lavalle asti ei päästy.

”Oikein käytettynä ihan hyvää”, sanoi Kari Tapio viinasta vielä keväällä 2010. ”Mutta minä en ole sitä aina osannut käyttää.”

Mutta tässä ei muisteltaisi Kari Tapiota, ellei hän olisi – toisin kuin lukemattomat kollegansa – kieltäytynyt hukkumasta alkoholiin. Ei hän silti pannut korkkia kiinni. Hän opetteli uimaan. Usein piti mennä käsipohjaa, mutta tarpeeksi matalassa sekin riitti.

65-vuotiaana Kari Tapio olisi voinut jo jäädä eläkkeelle. Selkävaivaisen miehen ei toimeentulonsa takia olisi tarvinnut ajella Suomea ympäri. Mutta savolaisukon juna kulki sinnikkäästi.

Kunnes viimein kuulutettiin pääteasema. Tiistaina 7. joulukuuta 2010 Kari Tapio menehtyi kotonaan sairaskohtaukseen. Musiikki onneksi jäi eloon.

Seuraavaksi Kaarina Hazard haukkuu sotiemme veteraanit

13. tammikuuta 2010, kello 19.01 - Jami Järvinen

Se alkoi, kun entinen kansanedustaja jätti tämän matoisen maailman. Arvellut kuolinsyyt – sairaskohtaus, itsemurha, vahinko – olivat sivuseikkoja. Tärkeintä oli, että miehisen miehen kuolemantapauksen käsittely ei kuulu naisille. Ja Kaarina Hazard nyt ainakin on aivan liian ruma ja lihava ollakseen mitään muuta kuin kateellinen Tony Halmeelle tämän saavutuksista.

Kun muutamat poikkipuoliset sanat Tony Halmeen elämäntyöstä murtautuivat kaikkialla hehkuvan ylistyksen seasta pinnalle, nettiraati ehätti muistuttamaan edesmenneen olleen aktiivinen sotaveteraanien asiassa sekä vierailleen Mäntyharjulla lastenkodissa. Halme oli suorastaan poikkeusyksilö suomalaisessa demokratiassa, jossa lasten ja sotaveteraanien päälle sylkeminen on kaikkien poliitikkojen ja julkisuuden henkilöiden suurinta hupia.

Iltalehden kolumnissaan Kaarina Hazard kuvaa millimetri millimetriltä, millaisen kuvan suomalainen media ja kansalaisfoorumi on kulloinkin antanut Tony Halmeesta: reipas kännitoilailija, ”raitis reppana” ja lopulta, kuoltuaan tarpeeksi miehekkäästi, kosmisten vastoinkäymisten kanssa taistellut klassinen, suorastaan herkuleaaninen sankari.

Mutta Spotify-musiikkipalvelusta tutulle sinivalkoiselle mainosäänelle tuli kolumnista kiukku. Hän loukkaantui sydänjuuriaan myöten kolumnissa esitetystä ristiriidasta siinä, miten Tony Halme nähtiin ennen kuolemaansa ja kuoleman jälkeen. Hivenen yksioikoisesti mies mainosäänen takana oletti, että vääryys johtui etenkin Kaarina Hazardista.

Niinpä hän avautui Iltalehden keskustelussa sekä Facebookissa useiden kymmenien muiden samanlaisten kanssa saattaen häpeään suomalaislasten saavutukset luetun ymmärtämistä vertailevissa kansainvälisissä tutkimuksissa.

Sinänsä kyllä Facebook-ryhmässä käyty keskustelu on hyvin tärkeä. Se esittää aivan alastomana vastauksen kysymykseen, miksi joidenkin kanssa ei voi väitellä. Vaaleanpunaiset humanistit helposti kuvittelevat, että väittely perustuu loogisiin ja vähäisessä määrässä myös tunteisiin vetoaviin argumentteihin, joita asetellaan vastakkain, kunnes saavutetaan jonkinlainen synteesi tai ainakin yhteisymmärrys erimielisyyksistä. Tälle ajatukselle Iltalehti boikottiin, kunnes Hazard saa kenkää -ryhmä näyttää ison, haisevan keskisormensa.

Seuraavat otteet sisältävät huonoa kieltä ja rumia sanoja, mutta ovat julkisesti kaikkien nähtävillä Facebookissa. (Pahoittelut)

Aamos V. (sensuroidaan nyt nimiä hiukan, etteivät asianomaiset joudu häpeämään) aprikoi, olisiko kolumnissa jo aineksia rikosjuttuun:

Rikoslain 24. luku 9 § : “– Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.”

Tähän Mikko K. vastaa:

Kaarina Hazard on nyrkillä tapettava huora.

Lisäksi vähän alempana on Tony A:n kontribuutio, jossa hänkin harmittelee sitä, että eräät niin ikävästi syyllistyvät pahoihin puheisiin. Kohteliaita käytöstapoja vainajan kaima toivottaa lisää tähän maailmaan tällä:

Vitun TALIPALLO Hazard, kyllä joku vielä vie hänet Kaatopaikalle ja Ampuu niskalaukauksen! Pitää nyt Vähä-älyisen Läskikasan alkaa Herjaamaan Vainajia ja koittaa näin päästä “Julkkikseksi”! Mitä kyseinen “Talipallo” on tehnyt “mainetekoja”?, kuten Tony Christian Halme, Hänet tulemme aina muistamaan. Sanoi kuten asiat o…livat. Miksei tämä vitun Talipallo Hazardi, Halmeen eläessä uskaltanut kirjoitella Paskajuttujaan lehtiin???

Myös Iltalehden keskustelussa on avattu muutamia ketjuja.

Mukaan maskuliinisen uhon joutsenlauluun riensi pian myös Aamulehti, joka todisti painokkaasti, ettei medialukutaitoa ole aina ammattitoimittajilla itselläänkään: Kolumnisti haukkuu Tony Halmeen: “Niskamakkara… mulli… elukka”

LISÄYS: Huhut kansallisen debatin kuolemasta ovat suuresti liioiteltuja täyttä totta. Kaikista meidän Herramme muurahaisista toimittaja Petri Sarvamaa (Kokoomus) ei onnistunut olemaan käyttämättä kaikkien virheargumenttien isoäitiä, natsikorttia.

Sen sijaan haluan julkisesti ilmoittaa näkemykseni siitä, että Kaarina Hazardin kirjoitus on fasismia.

[...]

Tiedän ja tunnenkin aivan liian monta tämän lajin edustajaa. He esiintyvät suurina humanisteina, mutta olisivat mielenlaadultaan kelvanneet erinomaisesti esimerkiksi juutalaisten tuhoamisleirien kaasuhanan vääntäjiksi.

Petri, tälle avautumiselle on olemassa hauska internetinkielinen sana, ja se on FAIL.

Muualla verkossa:

Muuten vain:

Räätäli Halme

11. tammikuuta 2010, kello 18.01 - Jami Järvinen

Tony Halme vuonna 2006Tunnettu suomenruotsalainen valtiopäivämies, urheilija ja runoilija kuoli kotonaan reilut kaksi viikkoa ennen tammisunnuntain 92. vuosipäivää. Terveysongelmiensa kanssa kamppaillut entinen kansanedustaja ja elokuvista sekä televisiostakin tutuksi tullut taiteilija Tony Halme menehtyi vain 47-vuotiaana tammikuun 10. vuonna 2010. Traagiseksi kuolinsyyksi on joissakin viestimissä esitetty itsemurhaa luvattomalla ampuma-aseella. Uutista tosin ei ole vahvistettu.

Tony Halme ei ollut pienten tekojen mies. Vielä kuoltuaankin hän sai aikaan jotain, jota ei ole koskaan ennen nähty: Internet-poliisit, oikeistolaiset poliitikot ja kaikki toimittajat, kuten Iltalehden Risto Kunnas, löysivät paatuneista sieluistaan kyvyn ymmärtää riippuvuuksiensa kanssa painivaa huumausainerikollista. Kunnas jopa siinä mitassa, että amfetamiinipäissään riehunut, laittomia tuliaseita harrastanut ulkomaalaisvastainen sekakäyttäjä kohottautui kuolemassaan arkisten pikkumaisuuksien yläpuolelle ”katujen sankariksi”. Ehkä siis Halmeen tapaus johtaa suomalaisen keskustelukulttuurin avartumiseen. Monille alakulttuurien edustajille ja ennen kaikkea päihteiden viihde- ja ongelmakäyttäjille tämä on helpotus. Kannabisviljelmiensä keskeltä yllätetyt patukkapäät saavat mediassa ihmismäisen kohtelun – ikinä enää ei Iltalehtikään hutki ennen tutkimista. Puhumattakaan pienemmistä rikoksista tai kansalaistottelemattomuudesta. Totaalikieltäytyjät ja talonvaltaajat voivat sanoa Tony Halmeen tavoin mielipiteensä julki pelkäämättä, että iltapäivälehden eläkeikää lähestyvä miestoimittaja vääristelisi heidän sanomisiaan.

Reaktiot Tony Halmeen poismenosta ovat olleet parhaimmillaankin mielenkiintoisia. Kokoomuksen Verkkouutisten toimittaja herkistyi antamaan vainajalle itselleen puheenvuoron – sentään hivenen sensuroiden – kun taas Uutispäivä Demarin, Suomenmaan, Vihreän Langan ja Kansan Uutisten toimitukset tyytyivät vaikenemaan tai vain siteeraamaan STT:n uutisvirtaa. Timo Soinin blogiteksti siis riittäköön.

Emme tiedä, miksi ja miten Tony Halme kohtasi loppunsa. Ylimääräisen vivahteensa tähän toi Halmeen syntymäpäivä, joka oli vain muutama päivä ennen kuolemaa. Seitsemän päivää -lehden mukaan Halmeen tarkoitus oli lauantaina juhlia 47-vuotispäiviään kaikista maailman ihmisistä BB-Antin ja Leuka-Hennan kanssa. Toisin kävi, kuten nyt tiedetään. MTV3-kanavan nettisivujen mukaan vastikään naineet Big Brother -julkkikset täsmentävät, että juhlapaikka oli jo sovittu ja lahjakin hankittu. Nyt iloinen ilta vaihtui suru-uutiseksi, jonka pienjulkimukset aikoivat tiivistää ”muistoblogiksi”. Sen voi lukea täältä.

Ei, ei tätä kukaan ilku. Kuolema harvoin naurattaa. Tony Halmeen, kuten kenen tahansa kiistellyn kuuluisuuden kuolema herättää yhä hämmennystä – kuinka siihen pitäisi suhtautua? Ehkä esikoiskirjailija Raimo Pesonen pukee asian parhaimmin sanoiksi lyhyellä aforismillaan Facebookissa: ”Eihän se kenenkään kuolema ilahduta, vaikka ei kaikkien elämäkään.”

Kansan Uutiset Oy | Sähköposti: ku@kansanuutiset.fi | Puhelin (09) 759 601 | Fax (09) 7596 0319