Elokuva: Jätä se! (He's Just Not That Into You)
pippureita: 2
Tämä toukokuussa 2009 Suomen ensi-iltansa saanut Sinkkuelämää tv-sarjan käsikirjoittajien (Greg Behrendin & Liz Tuccilonin) kirjaan perustuva elokuva on sinänsä tosi kaunis paketti ja sopii hyvin “imeskeltäväksi” vuokra dvd:nä kotisohvalta käsin. Elokuvaa tähdittävät mm. Ben Affleck, Jennifer Aniston, Drew Barrymore ja Scarlett Johansson. Näinkin korkeat pisteet se tosin saa lähinnä vain siksi, että elokuvassa on varsin taitavasti onnistuttu kokoamaan samaan pakettiin lähes kaikki mahdolliset ihmissuhdeskenaariot, mitä nyt kuvitella saattaa. Tässä saa siis kätevästi koko kuukauden annoksen romanttista elokuvaa yhdessä illassa ja vieläpä varsin ”kauniiseen pakettiin käärittynä”.
Loppuasetelma jäi taas kerran harmittamaan. NIIN tuhannes ja ensimmäinen kerta, kun (nais)katsojalle tuputetaan totuutta siitä, kuinka onnelliseen loppuun kuuluu aina kaksi. Vaikka näennäisesti elokuva oli varsin monisäikeinen, olivat säikeet lopulta kuitenkin varsin ennalta arvattavia. Romanttisissa draamoissa toivo yhtenä keskeisenä elementtinä se vain on ja pysyy. Tässäkin elokuvassa ns. ”poikkeus” vain vahvistaa säännön. Hoh-hoijaa.
Yksi silmiinpistävä ja harvinaisen ärsyttävä piirre elokuvassa on myös se, kuinka päähenkilöiden ja sivuroolihenkilöiden etnisyys on niin “kasteihin” jakautunutta. Talonrakennusurakoitsijat ovat lähes poikkeuksetta latinoamerikkalaisia miehiä ja kauneussalongin työntekijät puolestaan aasialaisia naisia. Kynsimanikyyrejä ottavat, mukavilla nojatuoleilla löhöilevät amerikkalaisnaiset voivat siis keskittyä olennaiseen, eli miettimään miksi miehet käyttäytyvät milloin mitenkin. ”What a waste of time!”, sanoisin. Kirjoittaisivat mieluummin vaikka leffa-arvosteluja omaan blogiinsa tai jotain… Joka tapauksessa: fasistisesta työnjaon kuvauksesta johtuen ropsahtaa heti yksi pippuri vähemmän.
Näin länsimaalaisena naisena sitä on aikaa kaikenlaiselle tärkeälle...
Sain eilen 29.01. luetuksi Sofi Oksasen “Puhdistus” teoksen.
En alkuunkaan aikonut lukea ennakkotietojen perusteella koko sepustusta, mutta kun vaahtoaminen vain jatkui, niin oli jopa
pakko.
Vei aikaa, kymmeniä sivuja, kanattaakohan jo lopettaa, mutta
kirjoittajan taito sai koukkuunsa ja jatkoin yhä kiinnostuneempana
odottaen milloin se “puhdistus ” todella alkaa, mutta ei sitä tullut,
vaan teos loppui Viidenteen osaan, joka käsitti viisitoista vuosien 1946-1951 valtion salaisen poliisin urkkijoiden raporttia ?!.
Inhottava pornoa, sutenointia, naisen hyväksikäyttöä ja “ryhmy ja romppanen” tasoista sanakäyttöä vieraista kulttuureista siis fasismia !
Fasismisena näen Oksasen suhtautumista venäläiseen kansanperinteeseen sisältyvää elämäntapaa, joka ei
ole tyypillistä virolaiselle ja muulle länsimaiselle ylemmän tason
kansalaisille, siis inhona hänelle vieraalle, joka näyttää ja haisee pahalle. Hän ei suosi solidaarisuutta, suvaitsevuutta hänelle
vierasta kohtaan.
Viron kansan kohtalo on ollut riippuvainen lähestyvän sodan NL:n ennakoinnista ja brutaalista venäläisestä bolshevismista, jolla maa on otettu haltuun. Sama olisi ollut myös maamme kohtalo ellei 30-luvulla valtaa pitävä järjestemä olisi valmistellut kansaa vastustamaan tulevaa. Nyt kun kaikki on koettu olisi opiksi oltava, että ei pahaa pahalla voiteta vaan rauhanaika on käytettävä kanssakäymisen harjoitteluun ja kehittämiseen, eikä sodan nykyisenlaiseen valmisteluun valmisteluun, koska jo Paasikivi opetti, “geologialle emme mitään voi” ?!