Vasemmistonuoret järjesti neljän bussin retkueen tänne Kööpenhaminaan. Emme tulleet Juutinrauman siltaa vaan lautalla Helsingborgista Helsingöriin, joten vältimme pitkälliset bussien ratsaukset. Jäädessämme juna-asemalle keskustan ulkopuolelle poliisit kuitenkin estivät parisataapäisen porukkamme asemalle menon siksi aikaa, että saivat selville suunnitelmamme majoituksista ja muista käytännön asioista.
Paloturvallisuusmääräysten takia emme mahtuneet nukkumaan kaikki tänne samaan kouluun. Retkipatjani on hukassa, lattialla nukutun yön jälkeen selkä on vähän jumissa. Ei kuitenkaan onneksi pahasti, lähden kohta toteuttamaan päivän ohjelmaa. Ensin menen Euroopan Vasemmistopuolueen ilmastotyöryhmän kokoukseen. Sieltä jatkan itse ilmastokokoukseen ja suurmielenosoitukseen, joka pidetään jo tänään kahdelta Suomen aikaa.
Majoituksena toimiva lukio
Aamulla meille raportoitiin kokouksen tähän astisesta etenemisestä. Kokousta leimaavat hirveät odotukset – kaksikymmentä vuotta on nyt neuvoteltu ja päästöt ovat vain kasvaneet. Tilanne on kriittinen, päästöt pitää saada laskemaan pian. Kaikki maat vetävät kuitenkin omiin suuntiinsa ja Kioton pöytäkirjan “toinen raide” jakaa porukkaa.
Suomi ei ole esiintynyt täällä edukseen. Itävalta, Ruotsi ja Suomi yrittivät ajaa omaa etuaan hakkuiden ottamisessa mukaan sopimukseen. Tästä maat palkittiin “päivän fossiili” -palkinnolla. Toisaalta Suomen jarrutus jäänee onneksi sivuseikaksi, kun EU on varsinainen neuvotteluiden kävijä.
Kööpenhamina on täynnä yritysten viherpesua. Pahamaineinen Coca-Colakin haluaa näyttää täällä hyvältä.
EU on kaikkien pettymykseksi vetänyt vanhaa linjaansa: se sitoutuu 20 % päästövähennyksiin ja 30 %, mikäli sopimuksesta tulee erityisen hyvä. EU:lta olisi kuitenkin lupa odottaa 40 % vähennyksiä.
Samaan aikaan EU:n ja muiden rikkaiden maiden, jotka ovat pahimpia ilmastonpilaajia, pitää olla valmiita tukemaan kehitysmaita ja kehittyviäkin maita niiden teollisuuden ja talouden kehittämisessä siten, ettei ilmastosopimus estä niitä vaurastumasta. Kehitysmaat ovatkin olleet täällä hyvin tiukkana siitä, ettei niiden yli taas kävellä.
Diplomatia on täällä saanut ihan uusia muotoja, kun ne saarivaltiot, joilla ei ole mitään hävittävää, ovat uskaltaneet nousta jättiläisiä, kuten Yhdysvaltoja, vastaan. Piskuinen Tuvalu käy täällä kamppailua olemassaolostaan, mikäli ilmastonmuutos hukuttaa saaret, ei heillä ole paljoa käyttöä hyville diplomaattisille suhteille.
Tänne on tulossa 120 valtionjohtajaa. Tällä hetkellä neuvotellaan täysillä pohjasta, jonka varaan he rakentavat lopulliset päätökset. Päättivät he mitä hyvänsä, yritetään se saada näyttämään voitolta. Me teemme nyt kaiken voitavamme, jotta sopimus olisi oikeasti merkittävä. Viherpesu-sopimusten aika on ohi.
[...] Olen Kööpenhaminan ilmastokokouksessa. Bloggaan täältä niin usein kun ehdin, tarkoitus olisi ainakin pari kertaa päivässä. En kopioi ilmastokokouksen seurantablogia tänne, sitä voi seurata osoitteessa: http://www.kansanuutiset.fi/blogit/ajankohtaista/ [...]
http://ilmastohuijaus.blogspot.com/2009/10/prof-mornerin-avoin-kirje-malediivien.html
Tuvalu hukkumassa?. Ei todellakaan. Kannattaisi kirjoittajan pysyä tosiasioissa.
“Merien pinnannousun johtava ekspertti maailmassa, Tukholman yliopiston prof. Nils Mörner on lähettänyt avoimen kirjeen Malediivien presidentille,jossa hän syyttää tätä valehtelusta. Kun Mörnerin tutkimusryhmä oli esittänyt tuloksensa 2001 ja hän piti niistä lehdistökonferenssia Malediiveilla, lähetys katkaistiin kesken. Uskomattomia pellejä tuolla maailmankolkalla, mutta niinhän “ilmastouskossa” kaikkialla, totuus murhataan säälittä “agendan” alttarilla. Koko teksti on luettavissa tri John Ray´n blogissa:”