Toisin kuin kansalaisjärjestöjen Klimaforumissa, täällä kokouspaikalla on loistavat nettiyhteydet bloggaamista varten. Kuvien kanssa minulla on kuitenkin tekninen ongelma. Jatkossa kuvat on otettu kännykän kameralla, joten laatu saattaa olla heikko.
Tapasin kokouksen käytävillä Luonto-Liiton pääsihteerin Leo Straniuksen, joka on hyvin perillä neuvotteluiden tilanteesta. Stranius ei ole vaipunut pessimismiin, vaan uskoo että kova työ tuottaa tulosta. Kokouksessa on kuitenkin monin tavoin huippumeininki, kun porukka painaa tosissaan sopimusta eteenpäin.
Leo Straniuksen mukaan nyt täytyy estää porsaanreiät joita löytyy mm. "hiilinieluille" annettavista päästövähennyksistä ja Kioton sopimuksesta jäljelle jääneistä päästöoikeuksista.
Stranius lähettää johtajille samaa viestiä, jonka Sarasvuo kirjoitti Virpi Kuitusen hiihtoladun varteen: “Fear less, love more, fight harder”. Virkamiehet ovat luoneet pohjan sopimukselle, ja se saadaan aikaan, jos päättäjät vain niin haluavat.
Huomasin juttutuokiomme jälkeen, että Stranius kommentoi tänään julkaistua eri maiden välistä ilmastovertailua myös verkkolehden uutisessa. Stranius totesi myös, ettei Suomen sijoituksen nousua voi laittaa yksin talouslaman piikkiin, koska se ei ole ehtinyt kunnolla näkymään lukemissa. Suurin syy sijoituksen nousuun on, että Suomella on vihdoin olemassa edes jonkinlainen ilmastostrategia. Pitkän aikavälin tavoite strategiassa on hyvä; 80 % päästövähennykset vuoteen 2050 mennessä.
Pahimmilla saastuttajilla EU:lla ja Yhdysvalloilla on kokouksessa hienoimmat paviljongit.
Seuraavaksi pitää siirtyä tekoihin. Suomi oli vertailussa yhä pohjalla, etenkin kun verrataan muihin Pohjoismaihin. EU:n sisäisessäkin vertailussa Suomi menestyi kehnosti. Ilmastostrategia on juuri niin hyvä ja huono kuin sijoituksesta voi päätellä.
Suomen piste on vaatimaton, mutta niin on politiikkakin.
“Ruotsi ja Norja ovat laittaneet hyvissä ajoin ennen kokousta pöytään 40 % päästövähennystavoitteen vuodelle 2020. Vanhasen, Halosen ja Lehtomäen pitää nyt laittaa prosentit pöytään, thats it. Tarvitaan uusia esityksiä, ei käy että mennään EU:n selän taa piiloon”, sanoo Stranius.
Straniuksen mukaan kehitysmaat näyttävät olevan valmiita toteuttamaan niille asetetun 15-30 % päästövähennystavoitteen kasvu-urasta (suurimpien päästäjien, teollisuusmaiden tavoitteet on asetettu vuoden 1990 tasoon eikä kasvu-uraan). Kun kysyin trooppisen metsäkadon pysäyttämisestä, jakoi hän huoleni ns. “REDD” -mekanismien toimimisesta. Pahimmillaan ne voisivat aiheuttaa alkuperäiskansoille ja paikallisille väestöille entistäkin tukalampia tilanteita. Trooppisia metsiä ei myöskään missään nimessä pidä korvata plantaaseilla.
Kysyin vielä erilaisista mekanismeista ja päästökaupasta. Straniuksen mukaan erilaisia uhkia ja riskejä on monia, jos porsaanreikiä jätetään. Esimerkiksi kehitysyhteistyömäärärahojen maalaminen vihreiksi ei edistä lopullista tavoitetta. Stranius sanoi myös, ettei puhtaan kehityksen mekanismeihin olla todennäköisesti lisäämässä hiilidioksidin talteenottomekanismeja tai ydinvoimaa. On hyvä asia jos hiilidioksidia aletaan ottamaan talteen, mutta sen varaan ei voi rakentaa.
Brasilian näyttävällä osastolla oli valtavasti ihmisiä ja ilo ylimmillään.
Päästökauppaa yritetään laajentaa globaaliksi. Se kuitenkin tarjoaa monia mahdollisuuksia päästöjen vähentämättä jättämiselle. Straniuksen mukaan olisi mahdollista laittaa päästökatto niin tiukalle, että päästökauppakin voisi toimia, mutta näin ei olla vielä toimittu, ja tulevaisuuskin näyttää asian osalta epävarmalta.
Juttelimme lopuksi myös kokouksen teknisistä asioista. Näyttää siltä, että huomenna kansalaisjärjestöjen osallistujien määrää ollaan rajoittamassa. Viimeisenä päivänä rajaa laskettaisiin entisestään. On siis mahdollista, että suomalaisetkin järjestöjen asiantuntijat jäävät jatkossa ovien ulkopuolelle.
Kokouspaikalla tapahtuu kokoajan jotain erikoista. Tässä hieman epävireinen mutta kovin liikuttava nuorisokuoro laulaa joululauluja ilmastosanoin.
