1970-luvun alussa muutamassa vuodessa maailman kaikkien aikojen, ei ehkä parhaimman, mutta suurimman jalkapalloilijan, Johan Cruyffin, johdolla Euroopan keskikastista maailman huipulle pysyvästi noussut Hollanti lähtee kisoihin jälleen mahdollisena yllättäjänä. Vain kymmenen miljoonan asukkaan Alankomaat on viimeisen 35 vuoden aikana tuottanut uskomattoman määrän huippupelaajia ja täydellisen tavan pelata jalkapalloa.
Hollannin suuruus jalkapallomaana ei rajoitu pelkästään omaan pelaajatuotantoon, sillä Hollannin sarjojen kautta tiensä maailman huipulle ovat raivanneet mm. Ronaldo, Romario, Zlatan Ibrahimovic sekä kaikkein kirkkaimpana tähtenä Jari Litmanen, historian paras pelaaja, joka ei ole koskaan pelannut jalkapallon MM-kisoissa. Hollannissa 1970-luvun alussa luotu totaalinen jalkapallo on maan huikaisevan pelaajatuotannon kautta levinnyt ympäri maailmaa, viejänä niin kotimaiset kuin ulkomaalaisetkin maassa pelanneet jalkapalloilijat. Ei ole lainkaan väärin sanoa Hollantia maailman merkittävimmäksi jalkapallomaaksi, sillä se on antanu eniten sisältöä koko jalkapalloilevalle maailmalle.
Ensimmäistä maailmanmestaruuttaan tavoitteleva, kahdesti finaalissa hävinnyt,  Hollanti ei kuulu suurimpien ennakkosuosikkien joukkoon, vaikka karsinnat se selvittikin puhtaalla pelillä. Aivan pahimpien kilpailijoidensa kaltaisia nimimiehiä joukkueesta ei ehkä löydy, mutta jälleen kerran voidaan luottaa Hollannin pelaavan iloista ja hyökkäävää jalkapalloa, puolustuksen kustannuksellakin.
Todennäköisesti Hollanti jyrää alkulohkonsa voittoon puhtaalla pelillä ja onhan joukkue sen verran laadukas, että finaalipaikkakaan ei ole mikään utopistinen tavoite. Monesti Hollanti on pelannut upeaa jalkapalloa mitalipeleihin saakka, mutta sitten on tullut noutaja. Onko tämä joukkue erilainen kuin aiemmin vai vieläkö on tärkeintä pelata hyvää jalkapalloa tuloksesta välittämättä?
Jalkapallon ystävät muistavat Tanskan parhaiten vuoden 1992 EM-kisoista, jolloin kesälomilla ollut joukkue tuli pikahälytyksellä mukaan kisoihin UEFA:n suljettua sisällissotaa käyneen Jugoslavian ulos kisoista. Kaikkien yllätykseksi Richard Möller-Nielsenin suojatit etenivät finaaliin saakka, jossa juutit kaatoivat hallitsevan maailmanmestarin Saksan.
Moni jalkapallofani on jostain syystä unohtanut, että Tanskan joukkue eli tuolloin jo melkoista laskusuhdannetta, kun vielä 1980-luvulla Tanska oli yksi maailman parhaista jalkapallomaista. Erityisen hyvin muistetaan vuoden 1986 MM-kisojen ottelu Espanjaa vastaan, jossa yksi harhasyöttö katkaisi joukkueen selkärangan ja taival kisoissa päättyi 5-1 -tappioon Emilio Butraguenon heilutettua Tanskan verkkoa ottelussa peräti neljästi.
Vaikka vuosien varrella Michael Laudrupin ja Peter Schmeichelin kaltaiset supertähdet ovat vaihtuneet Thomas Sørenseniin ja Jon Dahl Tomassoniin, on Tanska onnistunut selviytymään arvokisoihin melko säännöllisesti ja näissäkin karsinnoissa se voitti oman karsintalohkonsa ennen Portugalia. Todellisia väläytyksiä joukkueelta ei ole nähty sitten vuoden 1998 MM-kisojen, jolloin Tanska laittoi ahtaalle itsensä Brasilian.
Tällä kertaa onkin luvassa melko tavallinen tarina. Joukkue saattaa kaiken natsatessa edetä toiselle kierrokselle, mutta viimeistään puolivälierissä tulee Tanskan tie päättymään tälläkin kertaa. Maan jalkapallokulttuurin ja pelaajatuotannon tasosta on hyvä osoitus kuitenkin se, että 1980-luvun pelaajasukupolven jälkeen on löytynyt uusia nimiä kantamaan joukkuetta kisoista toisiin.
2000-luvulla kahdesti Aasian mestaruuden voittanut Japani lähtee etukäteisasetelmissa kisoihin lohkonsa selkeänä heittopussina. Maan paras saavutus onkin vuoden 2002 kotikisoista, jolloin nippon-pojat voittivat alkulohkonsa, mutta putosivat jo ensimmäisessä jatkopelissään Turkkia vastaan.
Aasian parhaimpiin jalkapallomaihin kuuluva Japani eteni Oseanian lohkosta jatkoon rutiinilla sijoituttuaan lohkokakkoseksi Australian jälkeen. Näissä kisoissa Japanin vahvuus piilee siinä, että joukkue koostuu lähes kokonaan oman maan liigassa pelaavista pelaajista. Tunnetuin nimi lienee Wolfsburgissa pelaava Makoto Hasebe, joka on samalla myös joukkueensa kapteeni.
Kisojen suurin sensaatio olisikin, jos Japani etenisi alkulohkostaan jatkoon. Jos Pohjois-Korean jatkopaikkaa ei lasketa mukaan.
Italian MM-kisoissa vuonna 1990 puhuttiin vain yhdestä joukkueesta, Kamerunista. Noissa kisoissa afrikkalainen joukkue eteni ensimmäistä kertaa kisahistoriassa jatkoon alkulohkosta ja lopulta kisaurakan päätti katkera tappio puolivälierässä selkeästi heikompaa Englannin joukkuetta vastaan. Noiden kisojen puhutuin nimi oli Roger Milla, joka tuli tunnetuksi tanssimalla kulmalipun kanssa Lambadaa aina maaliensa jälkeen.
Vielä 20 vuotta myöhemmin Kamerunin puolivälieräpaikka on edelleen paras afrikkalaisjoukkueen saavutus MM-kisoissa. Noiden kisojen jälkeen suurimmat odotukset ovat kohdistuneet Nigeriaan ja viimeksi Norsunluurannikkoon, mutta viimeinen silaus on puuttunut jostain syystä. Kamerun eteni myös helposti kisoihin ja joukkueen materiaali on sitä luokkaa, että jatkopaikan pitäisi olla ihan realismia. Kirkkaimpana tähtenä tuikkii Samuel Eto’o, mutta myös leveyttä löytyy materiaalista.
Kamerun on yksi potentiaalinen yllättäjä näissä kisoissa, mikäli jatkopaikka vain lohkeaa. Ja koska en ole mitään lupauksia vielä antanut tähän mennessä, niin onhan sellainen viimein annettava. Mikäli yksikään Afrikan maa ei etene kisojen välieriin saakka, niin lupaan kiillottaa AC Oulun valmentaja Juha Malisen kengät.
Lohkon nimet ja ilmiöt – Seuraa näitä:
* Samuel Eto’o, huippupelaajia kannattaa aina seurata, varsinkin joukkueensa ykköstähteä
* Hollannin pelityyli, mikä onkaan tällä kertaa? Pelataanko van Bastenin tapaan tylsää peliä vai haetaanko näyttävyyttä menestyksen kustannuksella?
* Tanska-Kamerun, tämän ottelun voittaja jatkaa seuraavalle kierrokselle.
Tags: E-lohko, Hollanti, Japani, Jari Litmanen, Johan Cruyff, Juha Malinen, Kamerun, Michael Laudrup, Peter Schmeichel, Roger Milla, Samuel Eto'o, Tanska
Jandokenari! Oletko seurannut jalkapalloa sitten 90-luvun, kun Jari Litmanen oli viimeksi paitsiossa.
Hollannin lahja jalkapallo on lähinnä itselleen. Systeemi palvelee omaa toimintaa mutta ei kasvata enää suuria lupauksia ja liigan taso on laskenu kuin lehmän häntä jo vuosikausia. Joukkue pelaa ajoittain pirteää peliä mutta EM-kisoja seuranneena muistanet, kun kaikki hyppäsivät bandwagoniin tulikin vastaan Venäjä joka repi joukkueen riekaleiksi vain hävitäkseen Espanjalle, tulevalle mestarille.
En uskoisi Samuel Eto’ta kuitenkaan kovin seuraamisen arvoiseksi. Keskinkertainen hyökkääjä joka oli hyvä lähinnä siksi, että pelasi Barcelonan keskikentän kanssa. Enemmän voisi seurata sitä miten paljon Poulsen onnistuu potkimaan sukille saamatta korttia saati ulosajoa. Tanskan muu taso ei ole kummoisempi. Kamerunilla on suht nuori joukkue jolla ei ehkä riitä tarjoilu Eto’lle joka kantaa vastuun maalinteosta. Joku Afrikkalainen menee jatkoon ehdottomasti mutta se on joko Nigeria tai Ghana.
Hollanti on selvä ehdokas jatkoon mutta ei mikään potentiaalinen yllättäjä saati ehdokas. Mikäli joukkue voittaa lohkon voi tie olla helpompi mutta vauhti tyssää mahdolliseen Brasiliaan puolivälierissä mutta jos on päätyy lohkokakkoseksi tulee neljännevälierissä jo mahdollisesti Italia. Kantti ei kestä. Etenkin joukkueen alakerta ei vakuuta.
Japani tulee olemaan yllättävä räjähtävän ja uhrautuvan pelityylinsä takia. Mutta siksi tämä onkin kolmen kauppa. Hollanti menee ja joku näistä kolmesta mutta yksikään ei etene loppuun asti.
“Vielä 20 vuotta myöhemmin Kamerunin puolivälieräpaikka on edelleen paras afrikkalaisjoukkueen saavutus MM-kisoissa.”
Huomauttaisin, että myös Senegal teki saman tempun Aasian kisoissa 2002 pistämällä länsinaapureitamme käkättimeen neljännesvälierissä. Tuo oli muuten aika hieno matsi: http://www.youtube.com/watch?v=EKee0maZF4E
Jonkun afrikkalaisen joukkueen puolivälieräpaikkaan uskon minäkin, mutta välieriin eteneminen olisi jo melkoinen temppu – not gonna happen, valitettavasti.
Hollanti-hehkutuksesta samaa mieltä Fransin kanssa.
Muutama korjaus….Hollannissa asuu n. 16 miljoonaa ihmistä, ei 10 miljoonaa.
“Hollannin lahja jalkapallo on lähinnä itselleen. Systeemi palvelee omaa toimintaa mutta ei kasvata enää suuria lupauksia ja liigan taso on laskenu kuin lehmän häntä jo vuosikausia. Joukkue pelaa ajoittain pirteää peliä mutta EM-kisoja seuranneena muistanet, kun kaikki hyppäsivät bandwagoniin tulikin vastaan Venäjä joka repi joukkueen riekaleiksi vain hävitäkseen Espanjalle, tulevalle mestarille.”
Uskomatonta tuubaa. Hollannin liiga on 2000-luvulla kasvattanut maailmalle ainoastaan mm. Zlatanin, Rafael van der Vaartin, Wesley Sneijdersin (tällä hetkellä maailman paras piilokärki, kymppipaikan pelaaja), John Heitingan, Nigel de Jongin (tällä hetkellä maailman paras puolustava keskikenttäpelaaja), Steven Pienaarin (Etelä-Afrikan primusmoottori), Thomas Vermeulenin (Arsenalin puolustuksen tuki ja turva), Arjen Robbenin (maailman paras laituri), Klaas-Jan Huntelaarin, Luiz Suarezin….Hollannin liiga on nimenomaan se sarja, jossa pelaajista kasvatetaan huippuja.
Kiitos korjauksesta, aina joskus sattuu pieniä erheitä.