Seurasin juuri ilmastokokouksesta käytävää keskustelua eri nettifoorumeilla. Huomasin, että keskustelijat olivat pääosin ymmärtäneet väärin syyt Kööpenhaminan kokouksen epäonnistumiselle. Eikä ihme. Suomalainen media, sekä jopa jotkut eurooppalaiset johtajat antoivat kokouksen kulusta väärän kuvan.

Sudanin toiminta kokouksessa ei varmaankaan ansaitse suuria tyylipisteitä. Kuitenkin syy, miksi Sudan, Venezuela, Kuuba ja monet muut vastustivat lopullista paperia, ei ollut välinpitämättömyys ilmastosta, päin vastoin. He olivat pettyneitä siihen, kuinka Yhdysvallat ja Kiina käytännössä kahdestaan upottivat oikean ilmastosopimuksen ja pakottivat muut hyväksymään täysin olemattoman paperin “ota tai jätä” -tyylillä.

Vaikka neuvottelujen jatkuminen on tärkeää, oli minusta hyvä, että joku uskalsi protestoida. Niin härskiä on Kiinan ja Yhdysvaltain toiminta. Kun nämä kaksi ovat maailman pahimmat ilmaston lämmittäjät, ei ilman heitä voida saada aikaan todellista muutosta. Siksi olin pöyristynyt suomalaisissa lehdissä olleista otsikoista joissa “Obama pelasti ilmastosovun”.

On tärkeää, että Kiinan päästöt saadaan laskemaan nykyiseltä kasvu-uralta. Nuppia kohden Kiinankin päästöt ovat kuitenkin vielä pieniä. Täytyy myös huomata, että Kiinan päästöt eivät hirveästi hyödytä orjatyötä muistuttavissa oloissa työskenteleviä kiinalaisia, vaan meitä eurooppalaisia ja yhdysvaltalaisia, jotka Kiinan teollisuustuotteita kulutamme.

EU olikin neuvotteluiden vastuullisimpia toimijoita. Sen sijaan Yhdysvallat, joka on absoluuttisestikin lähes Kiinan tasolla päästöjen määrässä, ei halua suostua käytännössä mihinkään. Oletan, että Obama haluaisi, mutta ei voi mitään maata käytännössä johtaville voimille. Ehkä Obama yrittää ensin saada terveydenhuoltouudistuksensa läpi. Senkään suhteen ei näytä hyvältä, eikä ilmastolla olisi aikaa odottaa.

Tämä sopisi viimeiseksi bloggaukseksi Kööpenhaminasta, ellei nyt jotain ihan yllättävää tule. Oikein hyvää joulua kaikille, ja kestävämpää uutta vuotta!

Neuvottelut päätettiin lopulta kuitenkin tänään. Obama sai muutamien merkittävien valtioiden kanssa sovun aikaan siitä, että mitään ei tarvitse päättää. Neuvotteluja jatketaan tulevaisuudessa, mutta lähtökohdat niille eivät ole kovin hyvät. Obama oli varmasti itsekin pahassa välikädessä. EU:n hyvä tahto ei paljoa paina, kun Obaman pitää myydä sopimukset omalle senaatilleen. Siellä ei ole tavattu huolehtia kansainvälisestä solidaarisuudesta.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja otti tuoreeltaan kantaa neuvotteluihin:

Arhinmäki vaatii Suomelle uutta ilmastostrategiaa:
"Suomen edustajat olivat Kööpenhaminassa kädet sidottuna"

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki vaatii vasta vuosi sitten hyväksytyn ilmasto- ja energiastrategian pikaista uusimista. Arhinmäen mukaan Suomi on erikoisessa tilanteessa, kun Ruotsi ja Norja ovat luvanneet laskea päästöjään ilmastotieteen velvoittamat 40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, mutta Suomi lähtee vaatimattomasta 20 prosentista, eikä pelivaraa ole kuin korkeintaan 30 prosenttiin.

- Hallituksen valmistelema ilmasto- ja energiastrategia lähtee käytännössä siitä, ettei mitään tarvitsisi tehdä. Päästöjä vähennetään vain sen verran kuin EU pakottaa, ja sekin yritetään saavuttaa ydinvoimaa lisäämällä. Suomen delegaation tehtäväksi Kööpenhaminassa jäi julkikuvan kiillottaminen, kun neuvotteluvaraa ei ollut.

Arhinmäki on pettynyt Kööpenhaminan ilmastokokouksen tulokseen. Kokous päätyi siihen, että lämpötilan nousu on painettava alle kahden asteen pahimpien katastrofien estämiseksi. Kun suurin osa valtioista keskittyi omien lyhytaikaisten taloudellisten etujensa ajamiseen, ei kokous löytänyt keinoja tavoitteeseen pääsemiseksi.

- Hukkumisvaarassa olevat saarivaltiot vaativat lämpötilan nousun pysäyttämistä puoleentoista asteeseen. Suomi ei suostunut edes kahden asteen raiteelle, joka vaatisi teollisuusmailta 40 % vähennyksiä, ja kehitysmailta kasvu-uran taittamista 15 - 30 prosentilla. Ei voi olettaa muiden toimivan, jos ei itse ole valmis tulemaan vastaan.

Arhinmäki on huolissaan myös erilaisista päästövähennysmekanismeista joita Kööpenhaminassa käsiteltiin.

- Pahimmillaan mekanismit voivat johtaa päästökauppakeinotteluun ja esimerkiksi sademetsien muuttamiseen puupelloiksi. On vihdoin myönnettävä, ettei kaikkia asioita voi jättää markkinoiden hoidettavaksi. Uusi talouskupla ja hallitsematon ympäristöbisnes vain pahentaisivat ilmasto-ongelmaa.

Suomen mediassa tätä tietoa ei vielä ole, mutta kokouspaikalta tihkuneiden tietojen mukaan johtajia on juuri pyydetty jäämään viikonlopuksi Kööpenhaminaan! Jos tämä menee läpi, saavat neuvottelut kosolti jatkoaikaa.

Optimismi palasi, toivottavasti se ei ole turhaa.

Harmittaa olla takaisin Suomessa nyt, kun ratkaisun hetket ovat käsillä Kööpenhaminassa. Toisaalta pettymys on ehkä helpompaa niellä täältä käsin. Olen yrittänyt olla optimisti, mutta viimeistään Obaman paljastuminen tavalliseksi Yhdysvaltain presidentiksi on vienyt uskon Kööpenhaminan kokouksen onnistumiseen.

Olen keskittynyt tässä blogissa Suomen ja EU:n tekoihin neuvotteluissa, koska niihin me voimme eniten vaikuttaa. Maaryhmistä EU on ollutkin ilmastopolitiikan edelläkävijä. Suomi sen sijaan on kuulunut EU:n jarrumiehiin, ja etenkin Pohjoismaisessa vertailussa sijoittunut pohjalle.

Yhdysvaltain hieno paviljonki Bella Centerissä

EU ei yksin voi tehdä ihmeitä. Kun Kiina suostui päästämään muut tarkkailemaan vähennyksiään uskoin, että sopimus voisi sittenkin syntyä. Kehitysmaatkin ovat olleet valmiita tulemaan mukaan, kunhan teollisuusmaat pitävät kiinni omasta osastaan. Näyttää siltä, että vaikka kaikki muut ovat olleet valmiita kompromisseihin, ei Yhdysvallat ole valmis muuttamaan linjaansa. Se vaatii jatkossakin itselleen oikeutta paljon Eurooppaa suurempiin päästöihin.

Vierailin 2007 Obaman presidentinvaalien kampanjatoimistolla. Kampanjapäällikkö sanoi, että sotapolitiikka jatkuu entisellään, oli presidenttinä kuka tahansa. Kansalliseen terveydenhoitopolitiikkaan ja kansainväliseen ilmastopolitiikkaan hän sen sijaan lupaili muutosta Obaman myötä. Valitettavasti näyttää siltä, että muutos on ollut lähinnä puheissa eikä teoissa.

Toivon yhä, että kohta saamme kuulla Kööpenhaminan ihmeestä, ja tämä blogikirjoitus joutaa historian häpeään! Ehkä on hyvä merkki, että neuvottelut yhä vain jatkuvat.

Lueskelin Leo Straniuksen blogia, jossa hän toteaa Tarja Halosen pitämän Suomen puheen ilmastokokouksessa pettymykseksi. Leo on ihan oikeassa, Suomen esitys on heikko. Halosen niskaan sitä ei kuitenkaan pidä kaataa.

Suomen ilmastopolitiikka perustuu “sinivihreän” hallituksen ilmastostrategiaan, joka lähtee 20-30 % päästövähennyksistä vuodelle 2020. Toisin sanoen Suomi tekee vain sen, mihin EU sen pakottaa. Ruotsi ja Norja ovat luvanneet vähentää päästöjään ilmastotieteen velvoittamat 40 %.

Lain mukaan Halonen ei siis voinut muuta kuin alistua hallituksen ja eduskunnan hyväksymiin vaatimattomiin tavoitteisiin. Joku voisi ajatella että ympäristöministerin voisi kutsua kotiin Kööpenhaminasta, koska hänellä ei kuitenkaan ole siellä mitään pelivaraa.

No, ei vaivuta synkkyyteen. Ehkäpä jo 2011 valta vaihtuu eduskunnassa ja saadaan vastuulliset voimat kehiin.

Robin Wood on nykyajan sankari

Olen tosiaan itse jo Suomessa ja seuraan kokouksen lopun netin sekä puhelimen välityksellä. Jos on Suomella vähän sanottavaa kokouksessa, oli sitä sitäkin enemmän Venezuelan presidentillä Hugo Chavezilla, jonka kolmen minuutin puhe kesti parikymmentä minuuttia.

Chavez siteerasi puheessaan ainakin Karl Marxia, Jeesusta, Simon Bolivaria ja Rosa Luxemburgia. Hän luki myös Herve Kempfin tekstiä, joissa kerrotaan kuinka rikkaat tuhoavat maailman. Chavez keräsi valtavat suosionosoitukset puheellaan joka osoitti ilmastonmuutoksen syyksi kapitalismin. Kaikki eivät tosin kuulemma olleet innostuneita.

Nähtiinpä high-level kokouksessa eilen pienimuotoinen mielenosoituskin, kun nainen ja mies pääsivät lavalle vaatimaan järjestelmän muutosta ilmastonmuutoksen tilalle. Virkistävää. Turvamiehet lienevät tosin eri mieltä.

Tapasin Bella Centerissä eilen Suomen delegaation jäseniä. Viisihenkisessä kansanedustajadelegaatiossa on mukana myös Pentti Tiusanen, joka on ollut pitkään eduskunnan tärkeimpiä ympäristötoimijoita. Tällä hetkellä Tiusanen on ympäristövaliokunnan varapuheenjohtaja, aiemmin hän oli puheenjohtajana. Tämä ilmastokokous on Tiusaselle jo 13 osapuolikokous. En muistanut kysyä mistä hän on ollut pois ja miksi.

Tiusasta hävettää Suomen vaatimaton 20 % päästövähennystavoite vuodelle 2020. Jos kaikki menee hyvin, ja EU on tyytyväinen neuvottelutulokseen, on Suomi valmis nostamaan vähennystavoitetta EU:n mukana 30 prosenttiin. Sekin on kuitenkin alakanttiin, ilmastotieteen mukainen perusteltu tavoite olisi 40 %.

Kansanedustaja Pentti Tiusanen Bella Centerissä

Vasemmistoliitto oli edelläkävijä, kun se 2007 linjasi  poliittisessa tavoiteohjelmassaan päästövähennysten minimitavoitteeksi 30 %. Kun ilmastotiede on joutunut tiukentamaan lukuja, on eduskuntaryhmä ollut hereillä. Vasemmistoliiton jättämässä ilmastolakiesityksessä puhutaan 5 % vuosittaisista vähennyksistä, näin vuoteen 2020 kertyisi yhteensä nelisenkymmentä prosenttia.

Tiusasen mukaan talouskriisi vaikuttaa siihen, että rikkailla mailla on ollut entistä vähemmän solidaarisuutta köyhille. Teknologian siirtäminen ja kehitysmaiden auttaminen puhtaammiksi olisi yhteinen etu.

Myös Tiusanen oli todella huolissaan erilaisista mekanismeista, joilla näennäisesti vähennetään päästöjä. Suomalaiset UPM ja Stora Enso ovat esimerkiksi saaneet reilusti päästövähennysyksiköitä, kun sellutehtaat ovat tuottaneet sähköä. Sademetsien tilalle nousevat eukalyptusplantaasit ovat kuitenkin katastrofi biodiversiteetin ja ilmastonkin kannalta.

Tiusanen vaatii, ettei nyt luoda rahanansaintamekanismeja suuryrityksille. Erilaiset CDM-mekanismit pitää rajata pienimuotoiseen toimintaan, joka ei heikennä biodiversiteettiä, aiheuta kuivuutta ja tuhoa pohjavesiä. Suomella ei ole varsinaista linjaa eri mekanismeihin.

Tiusasen mukaan päästökauppa on ollut EU:n sisällä edes jollain lailla hallinnassa, mutta silti jopa rikollisten käsissä, kun järjestelmällä on kierretty veroja. Laajentaminen maailmanlaajuiseksi ei ole helppo juttu, se aiheuttaisi monia ongelmia, joita ei pysty ennalta arvaamaankaan. Tiusanen pitää tärkeänä, ettei päästökauppaa päästetä aiheuttamaan kehitysmaiden köyhyyden syvenemistä. Oleellista on myös, että järjestelmä säädetään sellaiseksi, että johdannaiset ja muu keinottelu rajataan siitä ulos.

Tiusanen pitää tärkeänä, että ilmastokokouksen osallistuu eduskunnan delegaatio. Se myös terävöittää paikalla olevan valtiojohdon tekemisiä. Tähän asti Suomen linja ollut Tiusasen mukaan vaisu, se noudattaa keskustan ja kokoomuksen linjauksia, joissa ilmastonmuutoksen hillintä ei ole suuri prioriteetti.

Ympäristöministeri Lehtomäki

Suomelle ykköskysymys on ollut suomalaisen metsä- ja muun teollisuuden edut. Itsekkyys on ajanut kaiken muun edelle. Sama ongelma toistuu muissakin maissa, kansallinen taloudellinen lyhyen tähtäimen etu on ensisijaisena, eikä planeetan pelastaminen.

“Kun Suomi sai päivän fossiilipalkinnon, se aiheutti lähinnä ärsyyntymistä ympäristöministerissä. Mitään itsekritiikkiä ei löydy, ajatellaan vain että me ei muka ansaittu palkintoa” toteaa Tiusanen.

Tiusanen kehuu vielä Suomen neuvottelijoita. Hänestä neuvottelijat ovat ahkeria ja työtelijäitä, poliittiset tavoitteet eivät vain ole kunnianhimoisia. Ongelmana on myös eduskunnan hyväksymä ilmastostrategia, jossa hallitus linjasi päästövähennystavoitteet kohtuuttoman alas. Vain pitkän tähtäimen tavoitteet ovat kunnossa,  niillä ei kuitenkaan ilmastoa pelasteta.

Eurooppalaisen vasemmiston keskustelutilaisuus oli menestys. Kansalaisjärjestöjen Klimaforumin sali oli ääriään myöten täynnä, eivätkä kaikki halukkaat mahtuneet sisään. Puolessa välissä palolaitos käski tyhjentämään käytävät lattialla istuvista ihmisistä.

Kansalaisjärjestöjen Klimaforumiin ei sentään ole tarvinnut jonottaa.

Ennakkoon keskusteluun ilmoitettu Walden Bello ei päässyt paikalle, koska Filippiinien parlamentissa oli tärkeä äänestys, josta ei voinut olla pois.

Keskustelun avasi Ian Terry, joka oli mukana valtaamassa Englannin ainoaa tuulivoimalatehdasta sen sulkemisen jälkeen. Kyse oli poikkeuksellisesta työväenliikkeen ja ympäristöliikkeen yhteisponnistuksesta, tuulivoimalatuotanto jatkuu vielä, vaikka yritys on sulkenut tehtaan.

Terry peräänkuulutti muuallekin yhteisrintamaa ammattiyhdistysliikkeen, ympäristöliikkeen ja poliittisen vasemmiston välille. Hänestä tärkein kampanja Britanniassa on nyt vaatia miljoonaa vihreää työpaikkaa. Terryn mukaan vihreistä työpaikoista puhumisen ei tarvitse tarkoittaa vihreää kapitalismia, joka itse asiassa vain huonontaa työllisyystilannetta entisestään.

Työpaikkoja voitaisiin saada esimerkiksi julkiseen liikenteeseen ja ympäristöteknologiaan. Terryn mielestä vasemmiston ongelma on rohkeiden vaatimusten puute: ei riitä että vaaditaan vähän vihreämpää ja vähän sosiaalisempaa.

Portugalin Vasemmistopuolueen europarlamentaarikko Marisa Matias kertoi, että globaalisti köyhät, lapset ja naiset kärsivät eniten ilmastonmuutoksesta. Suurimpana ongelmana Matias näki ympäristöasioiden jättämisen markkinoille ja kuluttajille. Erilaisia ympäristön ja ilmaston puolustamisen järjestelmiä on jo olemassa, mutta ne ovat hienosäätöä, eivätkä ratkaise itse ongelmaa. Matias vaati, että samaan aikaan pitää vaatia sosiaalista ja ekologista oikeudenmukaisuutta.

Lars Ohly tekee muistiinpanoja Marisa Matiaksen puhuessa.

Ruotsin Vasemmistopuolueen puheenjohtaja Lars Ohly esiintyi englanniksi hyvin karismaattisesti ja keräsi yleisöltä jatkuvia aplodeja. Ohly korosti, että ilmastokriisin lisäksi myös finanssikriisi on päällä. Hän kysyi: “ketkä ovat parhaimpia ratkaisemaan nämä ongelmat”? Ohlyn mukaan eivät ainakaan ne, jotka ovat niistä vastuussa. Talouden vapauttamisen hän näki syyksi molempiin kriiseihin.

Ohly puhui useaan otteeseen sukupuolikysymyksestä. Hän totesi: ”kun puhutaan pohjoisen ja etelän välisestä eriarvoisuudesta, tai valtioiden sisäisistä luokkaeroista, pitää huomata että kyseessä on myös sukupuolikysymys: miehet kuluttavat selvästi naisia enemmän”.

Ohly vaati, että energiankulutusta teollisuusmaissa pitää vähentää, ei lisätä, kuten yritykset haluavat. Hän vaati sitovaa sopimusta, me rikkaiden maiden ihmiset emme enää voi toistella solidaarisuus -sanaa, jos sillä ei tarkoiteta mitään. Ohlyn mukaan me pohjoisessa olemme luoneet maailman ongelmat ja meidän pitää myös maksaa niiden korjaaminen.

Lopuksi Ohly vastasi Ian Terryn väitteeseen kapitalismista: ”on totta, että ongelmana on yhä sama vanha kapitalismi, mutta ratkaisut eivät enää voi olla samoja vanhoja. Maailma on muuttunut.”

Keskustelu oli tasoltaan poikkeuksellisen mielenkiintoinen ja laadukas

Saksan Vasemmistopuolueen kansanedustajan Bernd Brounsin mukaan ilmastokriisin seurausten vakavuus ratkaistaan tulevina vuosina, ei 30 vuoden päästä. Saksassakin korostetaan, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja ilmasto-oikeudenmukaisuus ovat saman kolikon eri puolet. Die Linke ei lämpene erilaisille markkinamekanismeille, näillä mekanismeilla halutaan vain varmistaa, ettei teollistuneiden maiden tarvitse vähentää päästöjään. Hiilidioksidin talteenoton Die Linke haluaa pois Cop15 neuvotteluista.

Brouns vaati julkisomisteista hajautettua energiantuotantojärjestelmää. Saksan vasemmistossa on myös käynnissä keskustelu uudesta talousjärjestelmästä, joka ei perustu ikuisen talouskasvun illuusioon, vaan tasapainotettuun talouteen. Se on Brounsin mukaan ainoa mahdollisuus kestävälle kehitykselle.

Myös Kreikan Vasemmistopuolueen puheenjohtaja Alexis Tsipras oli paikalla, kuvassa Marisa Matiaksen kanssa.

Tanskalainen Enhedslisten on pienempi ja radikaalimpi tanskalaisista vihreistä vasemmistopuolueista. Puolueen kansanedustaja Per Clausen totesi, että Tanskan nykyisellä vauhdilla ja suunnitelmilla päästöt vähenevät oikeasti vasta kaukana tulevaisuudessa. Clausenin mukaan talouden, voittojen ja päästöjen kasvun kustannukset maksatetaan köyhillä. Enhedslisten vaatii, että rikkaiden maiden pitää sitoutua vähintään 40 % päästövähennyksiin.

Clausen valitteli, että tilanne neuvotteluissa on valitettavasti ollut sellainen, että tulee joko huono sopimus tai ei sopimusta ollenkaan. Tilanne on kuitenkin niin kriittinen, ettei kumpaankaan ole varaa.

Maatalouden vaikutus ilmastoon on tanskalaisille tärkeä. Clausen vaati, että maatalouden pitää perustua luonnonmukaiseen tuotantoon, ja tehomaatalous sekä hormoneilla pyöritettävä sikatalous pitää hylätä. ”Tarvitaan järjestelmän muutos, ei ilmastonmuutos!”

Eilen tapahtui mitä ennustin aiemmin, jonot kokouspaikalle venyivät kymmentuntisiksi. Suomalainen meppi Satu Hassi oli odotellut seitsemän tuntia, ennen kuin hänet tultiin hakemaan lopun jonon ohi. Monet kansalaisjärjestöihmiset ovat tulleet toiselta puolelta maailmaa vain jäädäkseen ulos pakkaseen.

Selkäni takana näkyvässä Tycho Brahen salissa alkoi juuri poliittisen osuuden avajaiset. Meillä taviksilla ei ole sinne asiaa kuninkaallisten ja ministerien joukkoon.

Järjestelyt on hoidettu käsittämättömän huonosti: ensin on hyväksytty aivan liikaa kokousedustajia, sen jälkeen kokouspaikalla heitä seisotetaan pakkasessa tarpeettomastikin, ja lopulta pienennetään kiintiöitä. Kuuluin niihin onnellisiin jotka mahtuivat pienennettyyn kiintiöön. Mekin jouduimme jonottamaan tuntikausia uudestaan tänään, koska vanha akreditaatio ei enää kelvannut.

Aamulla jonot olivat niin pitkiä, että menin seuraamaan Klimaforumin keskusteluja ja iloista mielenosoitusta fossiilisia polttoaineita vastaan puhtaan ilmaston puolesta. Välillä täällä Kööpenhaminassa oli melkoinen lumipyry.

Mielenosoitusbussi liikkui työntämällä, kokonaan ilman fossiilisia polttoaineita.

Neuvottelut etenevät takkuisesti. Eilen kehitysmaaryhmä marssi hetkeksi ulos, vastalauseena rikkaiden maiden toiminnalle. Teollisuusmaat ovat mm. yrittäneet jakaa kehitysmaita kahtia, jotta kaikkein köyhimmät saataisiin pakotettua heille epämieluisiin ratkaisuihin.

Koska Yhdysvallat ei millään suostu tulemaan mukaan Kioton jatkosopimukseenkaan, ovat muut teollisuusmaat innokkaita vaikenemaan Kioton kuoliaaksi ja tekemään yhden ainoan uuden sopimuksen. Tämä taas ei käy köyhille maille.

Tanska on ehdottanut, että puhuttaisiin samaan aikaan kahdesta raiteesta ja molempien raiteiden päästövähennyksistä. Tavallaan jatkettaisiin siis kahdella eri sopimuksella, mutta kuitenkin käytännössä ne yhdistettäisiin ainakin neuvotteluiden ajaksi.

En seurannut mielenosoituksen ja bussin matkaa koko reittiä. Toivottavasti ylämäkiä oli vähän.

Tanskalla on selvästi kova paine saada aikaan mainetekoja, ja Kööpenhaminan nimi historiaan. Monia muita maita tällainen kiire ja runttaus ei miellytä, sanotaan, että sopu on liian kaukana, että saataisiin aikaan kunnollinen sopimus. Monet epäilevät ja toivovat, että tulee uusi vuoden mittainen kierros. Ainakin REDD -mekanismien ja monien muiden osalta tämä kuulostaakin järkevältä, vaikka ilmastolla ei olekaan aikaa odottaa.

Toisin kuin kansalaisjärjestöjen Klimaforumissa, täällä kokouspaikalla on loistavat nettiyhteydet bloggaamista varten. Kuvien kanssa minulla on kuitenkin tekninen ongelma. Jatkossa kuvat on otettu kännykän kameralla, joten laatu saattaa olla heikko.

Tapasin kokouksen käytävillä Luonto-Liiton pääsihteerin Leo Straniuksen, joka on hyvin perillä neuvotteluiden tilanteesta. Stranius ei ole vaipunut pessimismiin, vaan uskoo että kova työ tuottaa tulosta. Kokouksessa on kuitenkin monin tavoin huippumeininki, kun porukka painaa tosissaan sopimusta eteenpäin.

Leo Straniuksen mukaan nyt täytyy estää porsaanreiät joita löytyy mm. "hiilinieluille" annettavista päästövähennyksistä ja Kioton sopimuksesta jäljelle jääneistä päästöoikeuksista.

Stranius lähettää johtajille samaa viestiä, jonka Sarasvuo kirjoitti Virpi Kuitusen hiihtoladun varteen: “Fear less, love more, fight harder”. Virkamiehet ovat luoneet pohjan sopimukselle, ja se saadaan aikaan, jos päättäjät vain niin haluavat.

Huomasin juttutuokiomme jälkeen, että Stranius kommentoi tänään julkaistua eri maiden välistä ilmastovertailua myös verkkolehden uutisessa. Stranius totesi myös, ettei Suomen sijoituksen nousua voi laittaa yksin talouslaman piikkiin, koska se ei ole ehtinyt kunnolla näkymään lukemissa. Suurin syy sijoituksen nousuun on, että Suomella on vihdoin olemassa edes jonkinlainen ilmastostrategia. Pitkän aikavälin tavoite strategiassa on hyvä; 80 % päästövähennykset vuoteen 2050 mennessä.

Pahimmilla saastuttajilla EU:lla ja Yhdysvalloilla on kokouksessa hienoimmat paviljongit.

Seuraavaksi pitää siirtyä tekoihin. Suomi oli vertailussa yhä pohjalla, etenkin kun verrataan muihin Pohjoismaihin. EU:n sisäisessäkin vertailussa Suomi menestyi kehnosti. Ilmastostrategia on juuri niin hyvä ja huono kuin sijoituksesta voi päätellä.

Suomen piste on vaatimaton, mutta niin on politiikkakin.

“Ruotsi ja Norja ovat laittaneet hyvissä ajoin ennen kokousta pöytään 40 % päästövähennystavoitteen vuodelle 2020. Vanhasen, Halosen ja Lehtomäen pitää nyt laittaa prosentit pöytään, thats it. Tarvitaan uusia esityksiä, ei käy että mennään EU:n selän taa piiloon”, sanoo Stranius.

Straniuksen mukaan kehitysmaat näyttävät olevan valmiita toteuttamaan niille asetetun 15-30 % päästövähennystavoitteen kasvu-urasta (suurimpien päästäjien, teollisuusmaiden tavoitteet on asetettu vuoden 1990 tasoon eikä kasvu-uraan). Kun kysyin trooppisen metsäkadon pysäyttämisestä, jakoi hän huoleni ns. “REDD” -mekanismien toimimisesta. Pahimmillaan ne voisivat aiheuttaa alkuperäiskansoille ja paikallisille väestöille entistäkin tukalampia tilanteita. Trooppisia metsiä ei myöskään missään nimessä pidä korvata plantaaseilla.

Kysyin vielä erilaisista mekanismeista ja päästökaupasta. Straniuksen mukaan erilaisia uhkia ja riskejä on monia, jos porsaanreikiä jätetään. Esimerkiksi kehitysyhteistyömäärärahojen maalaminen vihreiksi ei edistä lopullista tavoitetta. Stranius sanoi myös, ettei puhtaan kehityksen mekanismeihin olla todennäköisesti lisäämässä hiilidioksidin talteenottomekanismeja tai ydinvoimaa. On hyvä asia jos hiilidioksidia aletaan ottamaan talteen, mutta sen varaan ei voi rakentaa.

Brasilian näyttävällä osastolla oli valtavasti ihmisiä ja ilo ylimmillään.

Päästökauppaa yritetään laajentaa globaaliksi. Se kuitenkin tarjoaa monia mahdollisuuksia päästöjen vähentämättä jättämiselle. Straniuksen mukaan olisi mahdollista laittaa päästökatto niin tiukalle, että päästökauppakin voisi toimia, mutta näin ei olla vielä toimittu, ja tulevaisuuskin näyttää asian osalta epävarmalta.

Juttelimme lopuksi myös kokouksen teknisistä asioista. Näyttää siltä, että huomenna kansalaisjärjestöjen osallistujien määrää ollaan rajoittamassa. Viimeisenä päivänä rajaa laskettaisiin entisestään. On siis mahdollista, että suomalaisetkin järjestöjen asiantuntijat jäävät jatkossa ovien ulkopuolelle.

Kokouspaikalla tapahtuu kokoajan jotain erikoista. Tässä hieman epävireinen mutta kovin liikuttava nuorisokuoro laulaa joululauluja ilmastosanoin.

Kokouspaikkana toimiva Bella Center on turvoksissa. Tullessani aamulla kokouspaikalle oli ulkona valtava jono kokousedustajakortteja jonottavia. Jonotus jatkuu yhä. Saa nähdä mahtuvatko kaikki sisään, vaikuttaa hurjalta.

Hetki sitten naapurihallista kuului huutoa ja taputtamista. Kävin katsomassa, menossa oli mielenosoitus Afrikan puolesta. Sisällä kokouspaikoilla harvoin kukaan onnistuu näin huomiotaherättävässä mielenosoituksessa. Mielenosoitus oli tyylikäs, toivottavasti se omalta pieneltä osaltaan auttaa Afrikan maita oikeutetuissa vaatimuksissaan.

Vaikka olisi helppo vaipua pessimismiin, pidetään täällä yhä toivoa yllä. Huippujohtajat ovat vasta tulossa, ja lopulta heistä riippuu kaikki. Vaatimukset vaikuttavat kuitenkin todella ristiriitaisilta. Yhdysvallat ei vieläkään suostu tulemaan mukaan Kioton sopimukseen muiden teollisuusmaiden kanssa. Mahdollista on, että tulee kaksi sopimusta siten, että toinen koskee teollisuusmaita, toinen kehitysmaita ja Yhdysvaltoja. EU vaatii yhtä kaikkia sitovaa sopimusta.

Täällä sisälläkin vaikuttaa yhä useamman mielipide olevan, että parempi ettei tulisi mitään sopimusta, kuin että tulee huono päästökauppaan ja “vihreään kapitalismiin” perustuva johtajien kädet “viherpesevä” sopimus.

Kokoussalien ulkopuolella asiasta ollaan melko yksimielisiä – maailmanlaajuinen päästöbisnes olisi katastrofi etenkin sosiaalisesti, mutta myös ekologisesti. Mielenosoituksia on ollut monenlaisia, mutta lähes kaikkien viesti on ollut vaatimus ilmasto-oikeudenmukaisuudesta ilmastobisneksen tilalle. Paikalliset ovat ottaneet mielenosoitukset hyvin vastaan. Ikkunoissa on ollut kaikenikäisiä meille vilkuttelevia ihmisiä.

Suurin osa mielenosoituksista on ollut rauhallisia ja iloisia, vakavasta aiheesta huolimatta. Suuri tanskalainen lehti otsikoi “99300 ihmistä ei pidätetty” vastapainona uutisotsikoille joissa kerrotaan että “700 pidätettiin”. Käsittääkseni syytettyinä rikoksista on yhden käden sormilla laskettava määrä ihmisiä.

Yritin raportoida blogiin eilen illalla, mutta minulla oli ongelmia nettiyhteyden kanssa. Via Campesina -liike vaati mielenosoituksessaan maatalouteen oikeudenmukaisuutta. Suurmaatalous ja etenkin suurkarjatalous ovat keskeisiä ilmasto-ongelman aiheuttajia. Maan jakaminen maailmanlaajuisille suuryrityksille aiheuttaa myös ruokapulaa ja köyhyyttä miljoonille ihmisille. Ilmasto- ja finanssikriisien lisäksi emme saa unohtaa ruokakriisiä.

"Hit production" -mielenosoitus oli sekava lauma toimittajia, poliiseja ja mielenosoittajia. Tässä teatterissa roolijako ei ollut kaikille ihan selvä.

“Hit production” -mielenosoitus antoi medialle herkullista uutisoitavaa. Sekamelskassa ja kaaoksessa ei tiennyt kuka on poliisi, kuka toimittaja ja kuka mielenosoittaja. Mielenosoittajia oli paljon odotettua pienempi määrä, johtuen ilmeisesti edellisen päivän massapidätyksistä. Poliisin suunnitelma toimi hyvin, ainakin jos tarkoituksena oli vain pidättää suuri määrä ihmisiä.

Mielenosoittajiksi naamioituneita poliiseja

Mielenosoittajat saarrettiin samaan tyyliin kuin aikanaan Suomessa Smash Asem -mielenosoituksessa; saarretuiksi joutuivat niin toimittajat kuin ohikulkijatkin. Pamppu heilui ja vaaratilanteita syntyi, kun ihmiset pakenivat kohti juoksevaa poliisirivistöä aitojen yli kuka minnekin. Seurasin tilannetta toimittajien ja ohikulkijoiden joukossa, kun kolme huppupäistä mustiinpukeutunutta miestä käyttäytyi hyvin uhkaavasti sivullisia kohtaan. He eivät olleet mielenosoittajia, vaan sellaisiksi pukeutuneita siviilipoliiseja.

Ihmisiä vietiin bussilasteittain putkaan. Maassa istuu nippusiteissä vuoroaan odottavia.

Eilen illalla oli myös todella kiinnostava eurooppalaisen vasemmiston seminaari. Bloggaan siitä myöhemmin, nyt menen seuraamaan kokousta.