Median mukaan poliisi aikoo hankkia panssariautoja ja varustaa poliisipartiot konepistoolein. Jos talvi- ja jatkosodan veteraani Yrjö ”Jahvetti” Kilpeläinen eläisi, hän ihmettelisi, että ”aikoihin on eletty, till tidernapas har man levat.”
Samaa ihmettelen minäkin. Onko sisäinen turvallisuus niin paljon vaarantunut, että panssariautoja ja konepistooleja tarvitaan? Jos on, mistä moinen johtuu?
Kuuluin vuoden 1956 maaliskuussa, yleislakon aikana paikallispoliisin päällikkökomisarion johtamaan kahdeksan poliisialokkaan ryhmään, joka hälytettiin Jyväskylän Taulumäelle hajottamaan paikallisliikenteen linja-auton pysäyttänyttä noin 30 hengen lakkolaisjoukkoa. Komisario kehotti lakkolaisia hajaantumaan. Kun se ei tehonnut, korkea-arvoinen esimiehemme karjaisi meille: ”Konepistoolit kestotulelle.”
Meidät oli koulutettu tottelemaan esimiehen käskyjä, joten tuota pikaa olivat aseemme viritetyt sarjatulelle. Poliisikoulutukseen ei siihen aikaan kuulunut filosofia eikä kriittinen ajattelu. Harva meistä muisti kansakoulussa filosofi Aristoteleen nimeä edes ohimennen mainitun.
Muutamat sekunnit kestotuli-komennosta olivat ratkaisevia. Onneksi viisaimmat eli lakkolaiset väistyivät, ja säästyttiin vammautumisilta ja ehkä ihmishenkien menetyksiltä.
Poliisiurani edetessä Taulumäen kokemus oli oivaksi opiksi. Jousta ei pidä tarpeettomasti jännittää liian kireälle. En joutunut liki 40-vuotisen poliisiurani aikana ampumaan edes yhtään varoituslaukausta.
Ampumakäskyn antajalta vaaditaan kriittistä ajattelua ja harkintakykyä.
Taito Taskinen
Kuopio