Sosialisti Jussi Ketolan muilutuksella Neuvostoliiton rajalle vuonna 1930 alkaa Antti-Jussi Annilan elokuva Ikitie. Se perustuu samannimiseen Antti Tuurin romaaniin.
Ääriliikkeiden jakamassa 1930-luvun Suomessa ei-toivottuja ihmisiä ei uhkailtu nykytyyliin saarivankileireillä. Silloin äärioikeisto pani toimeksi ja kyyditsi kommunisteiksi määrittelemiään laittomasti itärajalle. Muilutettuja vietiin ikitielle – jolta ei ollut paluuta.
Ketola on kolmen Tuurin romaanin (Taivaanraapija, Kylmien kyytimies ja Ikitie) päähenkilö. Tuuri kertoo kirjoissaan historiallisen henkilön, kauhavalaisen Ketolan, seikkailuista Amerikassa, Suomen sisällissodassa ja Neuvosto-Karjalassa. Traagisin niistä on Ikitie.
Ikitiessä on selkeä viesti, joka on ihmisyyden puolella.
Ketola oli rauhaa rakastava sosialisti, ei kommunisti. Silti ja siksi Lapuan liikkeen johtajan Vihtori Kosolan veli Ville ja poika Pentti apureineen kyyditsivät Ketolan Neuvostoliiton rajalle.
Sosialismin paratiisi
Itä-Karjalassa
Ikitiessä lapualaisten rajalla haavoihin ampuma Jussi Ketola päätyy Petroskoihin, jonka lähistöllä valtava määrä amerikansuomalaisia rakensi kolhooseissaan sosialistista paratiisia. Neuvostoliitosta intoilematon, takaisin Suomeen tahtova Ketola joutuu vastentahtoisesti kolhoosiin.
1920-luvulla alkaneessa muuttoliikkeessä sadoista tuhansista amerikansuomalaisista arvioidaan noin 10 000 siirtyneen Neuvostoliittoon. Jo pelkästään vuosina 1931–1935 heitä saapui 6 000 Itä-Karjalaan.
1930-luvun massamuuton taustalla oli Stalinin aktiivinen värväyspolitiikka, jota varten New Yorkiin ja Torontoon oli perustettu värväyskonttorit.
Sosialismista innostuneet amerikansuomalaiset rakensivat Itä-Karjalaan oman työläisten Pikku-Amerikan. Työteliäillä, lahjakkailla ja varakkailla suomalaisilla oli omat oopperat, teatterit, tanssiorkesterit ja baseball-areenat.
Neuvostosysteemi ei katsonut pitkään hyvällä amerikansuomalaisten menestystä. Hienosti alkanut työtä, leipää ja elämänonnea tarjonnut kumppanuus neuvostovenäläisten kanssa mureni pian.
Onnelan
säälimätön tuho
Tommi Korpelan vakuuttavasti esittämälle Ketolalle annetaan suomalaisten neuvostokommunistien toimesta tehtäväksi kolhoosin vakoilu. Hänen piti paljastaa neuvostovastainen toiminta.
Ketola sopeutuu jotenkuten kolhoosielämään. Siinä auttaa rakastuminen.
Ideologiset erot luokkavihollisia jahtaavien neuvostobyrokraattien ja omaa sosialismiaan rakentavien kolhoosilaisten välillä kärjistyvät. Ketola joutuu pahaan välikäteen hänet vakoojaksi pestanneen systeemin suomalaisen kommunistivahtikoiran kanssa. Tätä inhottavaa kylmäkiskoista miestä esittää useimmiten pehmorooleissa nähty Hannu-Pekka Björkman.
Monta kertaa pistoolin ohimollaan tuntenut Ketola kamppailee päästäkseen Suomeen.
Stalinin vainojen myötä Karjalan paratiisi muuttui helvetiksi. Amerikansuomalaisia palasi Atlantin taakse 1 400. Karjalan Amerikan hävittämisessä tapettiin 2 000 siirtolaista. Suuri osa amerikansuomalaisista tuhoutui vankileireillä.
Annila palaa
epäonnistumisien jälkeen
Tuuri on tehnyt Annilan kanssa elokuvan käsikirjoituksen. Tuuri on innoissaan elokuvaprojektista:
– Elokuva on erilainen taidemuoto. Se antaa ihmiselle huomattavasti voimakkaamman tunnelatauksen.
Ikitie on Annilan kolmas pitkä elokuva. Aiemmat ovat kungfu-elokuva Jadesoturi (2006) ja kauhuelokuva Sauna (2008). Annila itse on kovan onnen soturi. Vuosien tauko elokuvissa johtuu pitkälle vietyjen elokuvaprojektien kaatumisista Yhdysvalloissa.
Annila sanoo, että elokuva-alalla tarvitaan taidon lisäksi onnea.
– Elokuva on henkimaailman juttuja, vaikka voisi kuvitella, että se on rahamaailman juttuja. Kukaan tässä maailmassa ei tiedä, mitä millekin elokuvalle tapahtuu, menestyykö se vai ei.
Annila toivoo, että Ikitie elokuvana välittää saman viestin, mitä kirja kertoo:
– Kauniiden ja kauheiden tapahtumien keskellä on hyvin selkeä viesti, joka on ihmisyyden puolella. Se on pasifistinen kirja, ja se on pasifistinen elokuva.