Lehtikuva/Roni Rekomaa

Tutkimuksen viesti perhevapaiden uudistajille: sukupuolten tasa-arvo etenee vain isyysvapaata pidentämällä.

Paras keino edistää sukupuolten tasa-arvoa on pidentää isyysvapaata. Tämä on tänään julkistettavan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) perhevapaatutkimuksen viesti perhevapaiden uudistajille. Perhevapaamallien tavoite lisätä äitien työssäkäyntiä kotihoidon tukikautta lyhentämällä näyttää tutkimuksen valossa ristiriitaiselta.

Perhevapaat, talouskriisi ja sukupuolten tasa-arvotutkimuksentulokset kertovat, että kotihoidon tukea pitkään käyttävillä äideillä on usein vähän koulutusta ja heikko työmarkkina-asema. Yli puolella vielä parivuotiasta lasta kotihoidon tuella hoitavista äideistä ei ole työpaikkaa, johon palata.

– On optimistista olettaa, että kotihoidon tukikautta lyhentämällä saataisiin äitien työllisyysastetta nostettua merkittävästi. Monella leikkauksen kohderyhmään kuuluvista äideistä on todennäköisesti vaikeuksia löytää töitä nykyisiltä työmarkkinoilta, toteaa tutkimuspäällikkö Minna Salmi.

Jos isien pidempien vapaiden pitäminen ei työpaikalla ole tavallista, sellaista voi olla vaikea harkita ja ottaa puheeksi.

Kotihoidon tuki ei ole vain kannustinloukku

Yhteiskunnan tuki ei pitkissä kotihoidon tukikausissa ole ratkaiseva tekijä. Pisimpään kotihoidon tukea käyttävät äidit perustelevat muita harvemmin lapsen kotihoitoa yhteiskunnan tuella. Myös kotihoidon tuen kuntalisän saaminen vähentää todennäköisyyttä hoitaa lasta kotona mahdollisimman pitkään.

ILMOITUS

Kaikkein todennäköisimmin äidit hoitavat lasta kotona pitkään, jos he arvioivat, että päivähoidon laatu ei vastaa heidän toiveitaan tai ajattelevat, että pienten lasten äitien kuuluu olla kotona.

– Tulokset eivät tue sitä oletusta, että kotihoidon tuki sinänsä kannustaisi äitejä olemaan pitkään poissa työelämästä. Kotihoidon tuesta ei voi puhua vain kannustinloukkuna, Salmi arvioi.

Isien vapaiden käytön lisääntyminen avainasemassa sukupuolten tasa-arvon edistämisessä

Äitien tilannetta työmarkkinoilla helpottaisi eniten se, että perhevapaiden käyttö jakautuisi nykyistä tasaisemmin vanhempien kesken. Isät käyttävät kaikista ansiosidonnaisista vanhempainrahapäivistä vain kymmenen prosenttia.

Yksi syy vinoihin tilastoihin löytyy työpaikoilta. Esimiehiä ja työntekijöitä haastatellut erikoistutkija Johanna Närvi kertoo, että monilla työpaikoilla isien vapaisiin suhtaudutaan positiivisesti ja lähdetään siitä, että ilman muuta isät voivat pitää ”kaikki vapaat”.

”Kaikilla vapailla” tarkoitetaan kuitenkin ainoastaan isille korvamerkittyä vapaata eli isyysvapaata, ja vanhempainvapaan ja hoitovapaan ajatellaan itsestään selvästi kuuluvan äidille. Jos isien pidempien vapaiden pitäminen ei työpaikalla ole tavallista, sellaista voi olla vaikea harkita ja ottaa puheeksi.

Tulosten perusteella isyysvapaan selvä pidentäminen on keino lisätä isien perhevapaiden käyttöä. Pidempi kiintiö viestii työpaikoilla, että isän hoitovastuu lapsista on ”tätä aikaa”, kuten eräs haastateltu henkilöstöjohtaja totesi.

Kirjassa esitellään ja arvioidaan eri tahojen vuosina 2016–2017 esittämiä malleja perhevapaiden uudistamiseksi.