Jussi Joentausta

”Ratkaisevaa lienee mihin metsän kasvua käytetään, kestävän metsätalouden hiiltä sitoviin vai kokonaispäästöjä lisääviin ratkaisuihin”, europarlamentaarikko Merja Kyllönen (vas.) toteaa.

Europarlamentti sai maanantaina käsiteltäväkseen ympäristövaliokunnan LULUCF-esityksen. Keskiviikkona parlamentin on määrä äänestää suunnitelmista kasvattaa metsien sitoman hiilidioksidin määrää, ns. hiilinieluja, ja leikata kasvihuonekaasupäästöjä. Kyllönen pohtii aihetta täysistuntokatsauksessaan.

Ilmastonmuutoksen kannalta metsien käsittelystä linjaaminen on keskeistä: metsät viilentävät ilmastoa sitoessaan hiiltä ilmakehästä, mutta toisaalta metsäkato tai intensiiviset hakkuut aiheuttavat negatiivisia ilmastovaikutuksia.

Ilmastonmuutoksen ja tulevien sukupolvien kannalta seuraavat vuosikymmenet ovat ratkaisevia. Reilua laskentatapaa on vaikea tehdä.

Aikajänne ja hakkuuintensiteetti

– Voisin ajatella vain kotimaatani, mutta ilmastopakolaisuuden riskit pakottavat katsomaan laajemmalle. Nyt käsittelyssä olevan esityksen erimielisyys tuntuu olevan aikajänne ja hakkuuintensiteetti; minulle haastavinta on kokonaisuus ja sen hallinta, Kyllönen toteaa katsauksessaan.

Hän kysyy, tasapainotetaanko maapallon hiilitase lyhyellä ja pitkällä aikavälillä vai ei.

ILMOITUS

– En usko, että komissio halusi esityksellään estää metsien kasvun järkevää käyttöä, ratkaisevaa lienee mihin metsän kasvua käytetään, kestävän metsätalouden hiiltä sitoviin vai kokonaispäästöjä lisääviin ratkaisuihin, Kyllönen pohtii.

Kyllönen olisi toivonut keskustelua metsittämisvelvoitteesta ja kokonaishiilinielun kasvattamisesta niin EU:ssa kuin maailmalla.

– Tarvitsemme laajemman analyysin siitä, miten fossiilitalous korvataan eli mikä tuottaa enemmän päästöjä, mikä vähentää niitä, puhumattakaan merihiilinielun kuntoon laitosta muovin puhdistuksineen.

Eurooppaan on Kyllösen mukaan luotava uskottava ilmasto-ohjelma yhteistyössä.