Arktinen neuvosto
Perustettu vuonna 1996 Ottawan-julistuksella
Tarkoituksena parantaa yhteistyötä Arktisen alueen valtioiden välillä
Alkuperäiskansojen kuulemisella ja kestävällä kehityksellä tärkeä rooli
Arktinen alueen sulaminen nähdään ihmiskunnan herätyskellona ilmastonmuutoksen hillitsemiseen.
Jäsenvaltioina Kanada, Suomi, Tanska, Yhdysvallat, Islanti, Norja, Ruotsi ja Venäjä
Tarkkailijajäseninä useat maat sekä kansalaisjärjestöt
Kiertävä kahden vuoden puheenjohtajuus
Suomen puheenjohtajuuskausi vuonna 2017
Suomen kaksivuotinen puheenjohtajuus Arktisessa neuvostossa alkoi viime toukokuussa. Mediakeskustelu on keskittynyt neuvostoon liittyen pääasiassa mahdolliseen Yhdysvaltain ja Venäjän presidenttien tapaamiseen ilmastonmuutoksen loistaessa poissaolollaan keskustelusta.
Lauantaina Helsingissä järjestetty Euroopan vasemmistopuolueen ja Vasemmistonuorten seminaari nosti ilmastonmuutoksen geopolitiikan tilalle Arktisen keskustelun keskiöön.
Huoli Arktisen alueen sulamisesta ja sen vaikutuksista ilmastoon ja ympäristöön on suuri. Seminaariin osallistujat suhtautuivat kriittisesti Arktisen alueen lämpenemisen näkemiseen positiivisena kehityksenä talouden kannalta.
Erityisesti saamelaisaktivistit toivat esiin Arktisen alueen käytön linkittämisen voimakkaasti kysymykseen omistamisesta ja hallinnoinnista. Arktiset alueet ovat perinteisesti olleet alkuperäiskansojen asuinseutuja, mutta heitä ei vieläkään kuunnella alueeseen liittyvässä päätöksenteossa.
Arktinen alueen sulaminen nähdään ihmiskunnan herätyskellona ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Esimerkiksi kysymys jään sulamisen aiheuttamasta alueiden pirstaloimisesta Arktiksella linkitettiin Kreikan saariston tukalaan tilanteeseen lämpenevän ilmaston paineessa. Ilmastonmuutos ei pysähdy kansallisille rajoille ja linkittyy talousjärjestelmä tasolla moneen paikalliseen kamppailuun ja kysymykseen.
Kamppailua luonnonresursseista Tenojoella
Vasemmistoliiton utsjokelainen valtuutettu ja Tenojoen kalastussopimusta vastustavan Ellos Deatnu -liikkeen aktiivi Anni Ahlakorpi toteaa Tenojoen kalastussopimuksen olevan riipivä esimerkki siitä, kuinka kysymykset luonnonvarojen hallinnasta ja ympäristönmuutoksista vaikuttavat toisiinsa:
– Ikävä kyllä Tenojoki on tällä hetkellä kahden kolonialistisen valtion rajajoki, joka on toisaalta onneksi estänyt Suomea patoamista jokea, mutta samalla nämä kaksi valtiota ovat päättäneet alueen kalakantojen käytön rajoittamisesta voimakkaasti ja jättäneet ottamatta paikallisten ja erityisesti saamelaisten mielipiteet.
Ilmastonmuutoksen aiheuttaneet tahot pyrkivät nyt ilmaston- ja ympäristönmuutoksen hillitsemisen nimissä jälleen rajoittamaan Arktisella alueella elävien oikeuksia. Aiheutettuaan alueiden lämpenemisen Arktinen alue nähdään nyt joko kokonaan museoitavana suojelualueena tai sitten uusien taloudellisten mahdollisuuksien alueena.
– Minulle Arktinen alue on koti, joka on lämmennyt jo nyt vähän liikaa, kiteytti myös Ellos Deanu -liikkeessä toimiva Aslak Holmberg omia ajatuksiaan Arktisesta.
Vastauksena epäoikeudenmukaiseen kalastussopimukseen paikalliset reagoivat voimakkaasti ja perustivat lopulta Tenojoella sijaitsevalle saarelle protestileirin sekä moratorioalueen, jolla sopimus ei ole voimassa.
– Ensimmäisenä tehtävänämme näimme paikallisten osallistamisen ja se vaati paljon puhetta, kahvinjuomista ja aikaa. En ole koskaan todistanut sellaista paikallisten tukea.
Protestileirejä hiilikaivosalueilla
Protestileirejä on pystyttänyt myös saksalainen hiilikaivoksien ja -voimaloiden vastainen Ende Gelände -liike.
– Haluamme luoda ilmasto-oikeudenmukaisuuteen tähtäävän liikkeen, jonka toiminnassa suora toiminta on keskeinen työkalu. Haluamme rakentaa liikettä, jossa suora toiminta ei ole yöllä tapahtuvaa pienen piirin machoilua, vaan aitoa massaliikettä paremman maailman puolesta, avaa seminaariin osallistunut liikkeen aktiivi Daniel Hofinger.
– Tänä vuonna pystyimme paikallisten tuella pysäyttämään Reininmaalla vuorokaudeksi ilmastolle tuhoisan ruskohiilen kaivamisen ja sen toimittamisen yhteen Euroopan eniten saastuttavista hiilivoimaloista.
Hofinger toteaa paikallisten tukevan usein aktivisteja, koska massiivisten avolouhosten tieltä ovat joutuneet siirtymään niin kylät kuin useat sadat maanviljelijätkin. Samalla kaivoksen tieltä on hakattu aarniometsää, joka on kutistunut vain osaksi entisestä loistostaan.
Liittoumia yhteisten resurssien puolesta
Luonnonresursseihin liittyvistä irlantilaisista kokemuksista kertoi liikkeen poliittisena neuvonantajana toimiva Ronan Burtenshaw:
– Right2water-kampanja on hyödyllinen esimerkki paikallisten kysymysten politisoimisesta ja liittoumien rakentamisesta. Kampanja onnistui luomaan liikkeen, jossa paikallisen luonteeltaan populistisen liikkeen rinnalle tulivat mukaan myös ammattiyhdistysliike ja poliittiset puolueet. Lopulta poliittinen paine pakotti kaikki puolueet tukemaan Irlannin lähihistorian suurinta massaliikettä.
– Näen, että olemassa olevat vasemmistolaiset liikkeet toimivat kanavina, joiden kautta olemassa oleva höyryn kaltainen kansalaisliikehdintä voi ohjautua muutokseksi. Muuten uhkana on höyryn haihtuminen ilmaan minkään muuttumatta.
Vastoin uusliberalistista ajatusmaailmaa liike pyrkii puolustamaan vesijohtovettä yhteisesti omistettuna resurssina, ja se vastustaa vesijohtovedestä perittäviä maksuja.
– Tasaveron kaltaiset maksut kurittavat erityisesti köyhiä. Vesimaksuja yritetäänkin myydä meille ympäristölle tärkeinä, mutta on totuus kuitenkin se, että Irlannin vesijärjestelmän suurin ongelma on putkien huonosta kunnosta johtuvat vuodot eikä tavallisten ihmisten vedenkäyttö, sanoo Burtenshaw.
Ilmastonmuutoksen hillitsemisessä vasemmiston näkökulmasta tärkeä kysymys on tasa-arvo, mutta yksinkertaisimmillaan kyse on myös ihmiselämän jatkumisesta.
Pohjoismaiden vihreän vasemmiston pääsihteeri Mia Haglund totesikin seminaarin lopetuspuheenvuorossa, ettei kamppailua ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi voi irrottaa kampailusta solidaarisemman ja tasa-arvoisemman maailman puolesta.
Arktinen neuvosto
Perustettu vuonna 1996 Ottawan-julistuksella
Tarkoituksena parantaa yhteistyötä Arktisen alueen valtioiden välillä
Alkuperäiskansojen kuulemisella ja kestävällä kehityksellä tärkeä rooli
Arktinen alueen sulaminen nähdään ihmiskunnan herätyskellona ilmastonmuutoksen hillitsemiseen.
Jäsenvaltioina Kanada, Suomi, Tanska, Yhdysvallat, Islanti, Norja, Ruotsi ja Venäjä
Tarkkailijajäseninä useat maat sekä kansalaisjärjestöt
Kiertävä kahden vuoden puheenjohtajuus
Suomen puheenjohtajuuskausi vuonna 2017