Lehtikuva/Emmi Korhonen

Ingmar Bergmanin elokuvaan perustuva ooppera lunastaa odotukset.

Kansallisoopperan Suomen juhlavuodeksi tilaama Sebastian Fagerlundin Höstsonaten, Syyssonaatti on kaunis ja koskettava mestariteos, taiteellisesti korkeatasoinen uusi suomalainen ooppera. Se on viiltävä tulkinta Ingmar Bergmanin kulttielokuvasta, perustuen sen käsikirjoitukseen.

Fagerlund on säveltänyt modernin, kauneutta kumartavan, melodramaattisen, kaksinäytöksisen kamarioopperan. Hän on syvällisesti perehtynyt Bergmanin vuonna 1978 ensi-iltansa saaneeseen tuskaiseen, syvältä ihmismieliä luotaavaan elokuvaan. Gunilla Hemmingin libretosta hän on ammentanut musiikkiin väljyyttä, rytmiä ja haasteita.

John Storgårdsin johtama Kansallisoopperan orkesteri jylisee uhkaavasti ja raivoisasti oopperan tunnemyrskyjen tuoksinassa seestyen harmonisemmissa kohtauksissa kauniiseen laveaan, melodisesti hehkuvaan sointiin solistien mielenmaisemia myötäillen.

Syyssonaatti on väkevä psykologinen draama, jossa hienoa kansainvälistä pianistin uraa tekevä äiti ja hänen elämäänsä pettynyt tytär kohtaavat yön pimeydessä kipeiden muistojen ja tunteiden päästessä valloilleen. Charlotte on saapunut lyhyelle vierailulle tyttärensä emännöimään pappilaan, seitsemän vuoden poissaolonsa jälkeen. On tilinteon aika. Voiko pettymykset ja tunnekylmyyden antaa anteeksi, onko toisen ihmisen hyväksyminen ja ymmärtäminen mahdollista?

Ehjä ja itsenäinen

Myönnän, että epäilin hienoisesti, kuinka Bergmanin elokuvan väkevä tunnelma kääntyisi oopperaksi. Epäilyni osoittautui turhaksi. Elokuvaa kunnioittavasti kumartava, mutta ei kaikilta osin myötäilevä ooppera on itsenäinen ja ehjä teos. Elokuvan juoni saa yllättäviäkin käänteitä oopperan suomin vapauksin.

ILMOITUS

Ranskalaisen Stéphane Braunschweigin ohjaus on tarkka ja oivaltava paljonpuhuvassa pieneleisyydessään. Hänen tyylikäs lavastuksensa on pelkistetty ja toimiva antaen tilaa draamalle. Kaiken keskiössä on flyygeli, joka ikään kuin kutsuu pääosan esittäjän, tuskaisen Charlotten suojaansa. Houkutellen maailmankuulun pianistin glamourinhohtoiseen suojaansa, loitolle perheen ja maailman aiheuttamalta tuskalta ja häpeältä.

Loisteliaasti laulava kuoro myötäilee Charlotten taitelijankutsumusta houkutellen häntä maailman turuille.

Von Otter täyttää odotukset

Luulisi, että Bergmanin luottonäyttelijöitä, ihanaa Ingrid Bergmania ja kohtalokasta Liv Ullmannia on oopperalaulajien vaikea korvata. Mitä vielä, Charlotte Andergastin roolin laulaa valovoimainen laulajien tähtikaartiin kuuluva Anne Sofie von Otter viiltävän upeasti. Ruotsalainen mezzosopraano debytoi ensimmäistä kertaa oopperaroolissa Suomen kansallisoopperassa täyttäen kaikki odotukset. Vähäeleinen, syvällinen ja koskettava Charlotten rooli kimmeltää helmenä hänen upean uransa taitelijakruunussa.

Alkukohtauksessa Charlotte tekee näyttävän entréen valloittavan tyylikkäänä, glamouria hehkuvana kansainvälisenä tähtenä, joka viis veisaa perheestään. Mutta vähitellen glamourin takaa paljastuvat pelot, tuskat ja pettymykset, elämän kaikkinainen raadollisuus.

Tavattoman hyvin ja ilmaisuvoimaisesti laulaa ja väkevästi tulkitsee myös Syyssonaatin papin rouvan, Eevan, roolin niin ikään ruotsalainen solisti, Erika Sunnegårdh. Arkisesta ja säyseästä ruustinnasta kehkeytyy yön tunteina äitiään raakalaismaisesti suomiva parjaaja, joka ei anteeksiantoa ja ymmärrystä äidilleen suo.

Ikuisuuskysymysten äärellä

Evan puoliso, Viktor, hyvin laulava, kaunisääninen Tommi Hakala pysyttelee äidin ja tyttären yhteenotosta loitolla. Uskossaan kamppailevan pastorin jumalsuhde on koetuksella pariskunnan menetettyä traagisesti poikansa Erikin tapaturmassa.

Kuten Bergman lähes kaikissa elokuvissaan, Syyssonaatissakin hän pohtii uskoa ja suhdettaan pappi-isäänsä. Viktorin rooli on pieni, mutta ikuisuuskysymyksiä syvällisesti pohtiva sekin.

Pappilaan on laitoksesta tuotu myös Charlotten vammainen sisar Helena, joka Evan tavoin ikävöi ja odottaa tapaavansa Charlotten. Helena vuoteeseen kiinnisidotun, traagisen roolin laulaa – jälleen kerran hienon roolin tekevä – ihana Helena Juntunen. Juntusen ääni ja sanattomat ääntelyt puhkeavat heleään kukkaan, kun hän kokee ihmeparannuksen ja laulaa tapahtumien kulusta ja sairautensa syystä kauan sitten.

Myös Charlotte on kohdannut kuoleman menetettyään miesystävänsä Leonardon. Nicholas Söderlund Leonardon roolissa ilmestyy tuon tuostakin haudan takaa kommentoimaan tapahtumia. Hienon roolin tekee hänkin. Solistikaarti on kauttaaltaan erinomainen. Harvoin roolitus, kuten koko ooppera onnistuu näin täydellisesti.

Suomen kansallisooppera. Sebastian Fagerlundin Höstsonaten-ooppera- Kantaesitys 8.9.2017 Libretto Gunilla Hemming, Ingmar Bergmanin käsikirjoituksen pohjalta. Musiikinjohto John Storgårds, ohjaus ja lavastus Stéphane Braunschweig, puvut Thibault Vancraenenbroeck, valaistus Marion Hewlett. Osissa Anne Sopfie von Otter, Erika Sunnegårdh, Tommi Hakala, Helena Juntunen, Nicholas Söderlund. Suomen kansallisoopperan kuoro ja orkesteri.