All Over Press/Tim Sloan

Pintaa syvemmältä

Syyskuun 11. päivän tapahtumat tulivat Yhdysvaltojen uuskonservatiiveille kuin lahjana taivaalta, arvioi yhdysvaltalaisprofessori David Ray Griffin tuoreessa kirjassaan Bush and Cheney: How they ruined America and the world (Kuinka Bush ja Cheney tuhosivat Yhdysvallat ja koko maailman).

Tusinan verran kirjoja 9/11-tapahtumista kirjoittanut Griffin keskittyy uusimmassa teoksessaan vuoden 2001 syyskuun jälkeisiin tapahtumiin Yhdysvalloissa ja maailmalla.

Uuskonservatiivien sotapolitiikka jatkui myös Obaman presidenttikaudella.

9/11-iskujen ansiosta uuskonservatiiviset sotahaukat onnistuivat varapresidentti Dick Cheneyn johdolla ottamaan haltuunsa maan ulkopolitiikan. Seurauksena on ollut sotia ja pommituksia, kansalaisoikeuksien rajoituksia sekä pelon ja valvonnan lisääntymistä, ei vain Yhdysvalloissa vaan myös muualla maailmassa.

Pelkästään Afganistanissa ja Irakissa sodat ovat johtaneet miljoonien ihmisten kuolemaan. Irak, Libya ja Syyria tuhottiin täydellisesti ja ajettiin yhä jatkuviin sisällissotiin.

Griffinin mielestä uuskonservatiivien ajama sotapolitiikka jatkui myös Barack Obaman presidenttikaudella ja jatkuu edelleen myös Trumpin aikana. Obaman presidenttikaudella Yhdysvallat pommitti sekä Libyaa että Syyriaa ja teki moninkertaisesti enemmän lennokki-iskuja kuin George W. Bushin ollessa presidenttinä.

ILMOITUS

Reaktiona syyskuun 11. päivän iskuihin Yhdysvallat hyökkäsi ensin Afganistaniin ja myöhemmin Irakiin. Terrorisminvastaisen sodan nimissä Bushin hallinto lanseerasi käsitteen ennaltaehkäisevistä sodista.

Griffinin mukaan Yhdysvaltojen sotateollisuus on elänyt kulta-aikaa samalla kun Afganistanissa ja Irakissa on kuollut ainakin 8 000 amerikkalaissotilasta ja yli 50 000 on haavoittunut.

Griffinin mielestä myös lisääntynyt islaminvastaisuus Yhdysvalloissa ja Euroopassa on suoraa seurausta syyskuun 11. päivän tapahtumista ja Bushin hallinnon vastatoimista. Isisin synty oli puolestaan seurausta Irakin sodasta, ja sen myötä myös terrori-iskut useissa Euroopan maissa. Viime vuosien pakolaiskriisi taas on Griffinin mukaan pitkälti seurausta Syyrian, Irakin ja Afganistanin sodista.

Vain reilu kuukausi 9/11-iskujen jälkeen Yhdysvaltojen kongressi hyväksyi Patriot Actina tunnetun 342-sivuisen valvontalain, joka antoi viranomaisille oikeuden salakuunnella puhelinkeskusteluja ja valvoa ihmisten verkonkäyttöä. Valvontalaki on edelleen voimassa, vaikka se Griffinin ja monien muiden mielestä on perustuslain vastainen.

Uuskonservatiivien valtakaudella Yhdysvallat on ollut Griffinin mukaan valmis sotimaan hallitusten vaihtamiseksi omien strategisten etujen ja öljynsaannin turvaamiseksi. Samalla Yhdysvallat on onnistunut vesittämään kansainvälisiä sopimuksia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Mitä pidemmälle kirjassa päästään, sitä enemmän Griffin antaa viitteitä siitä. kuinka Yhdysvaltojen hallitus on manipuloinut mediaa ja muokannut yleistä mielipidettä saavuttaakseen tavoitteensa.

Osama bin Laden nimettiin miltei välittömästi 9/11-iskujen suunnittelijaksi, vaikka jälkeenpäin hänen syyllisyydestään ei ole esitetty todisteita. Liittovaltion poliisi FBI ilmoitti vuonna 2006, ettei sillä ole pitäviä todisteita Osama bin Ladenin roolista syyskuun 11. päivän tapahtumissa. Syksyllä 2001 levinnyt video, jossa bin Ladenia muistuttava mies puhuu iskuista, osoittautui väärennökseksi.

Osama bin Ladenin syyllisyydellä kuitenkin perusteltiin hyökkäystä Afganistaniin ja talebanien ajamista vallasta.

Patriot Act -valvontalaki hyväksyttiin kiireellisenä pian sen jälkeen kun Yhdysvalloissa kohuttiin pernaruttoitiöitä sisältävistä kirjeistä. Pernaruttokirjeiden uskottiin olevan al-Qaidan lähettämiä, ja bakteerien väitettiin olevan peräisin Saddam Husseinin Irakista. Ilmeisesti kirjeet kuitenkin lähetettiin Yhdysvaltojen armeijan tarttuvien tautien tutkimuslaitoksesta.

Hyökkäystä Irakiin perusteltiin Saddam Husseinin joukkotuhoaseilla ja mahdollisella roolilla 9/11-iskuissa. Molemmat väitteet osoittautuivat keksityiksi.

Libyaa vastaan puolestaan hyökättiin sen jälkeen kun mediassa levisivät väitteet Viagran voimalla naisia raiskaavista Gaddafin sotilaista, jotka suunnittelivat omien kansalaisten joukkomurhaa.

Oma lukunsa ovat syyskuun 11. päivän tapahtumia koskeneet selvät valheet, joita Griffin käsittelee kirjansa lopussa.

Bushin hallinto esimerkiksi väitti iskujen tulleen täydellisenä yllätyksenä Yhdysvaltojen ilmapuolustukselle. Edellisen kolmen vuoden aikana Yhdysvalloissa oli kuitenkin järjestetty ainakin 15 eri sotaharjoitusta, joissa kaapatuilla matkustajakoneilla iskettiin Valkoiseen taloon, YK:n päämajaan tai World Trade Centeriin pilvenpiirtäjiin.

Griffin kirjoittaa myös WTC-tornien tuhoutumisesta, joka ei hänen mukaansa vastannut sitä, mitä olisi voinut odottaa lentokoneiden törmäyksistä ja niiden aiheuttamista tulipaloista. Kolmanteen romahtaneeseen tornitaloon WTC-7:ään ei edes osunut mitään lentokonetta.