Presidentti Urho Kekkonen sanoi vuonna 1967: ”Maailmanrauha on kaukainen päämäärä, mutta se ei toteudu, ellei sen eteen tehdä työtä. Yhteiskunnan silmissä rauhantyö on tunnustettava yhtä isänmaalliseksi, kuin mikä tahansa jalo tehtävä.”
50 vuotta myöhemmin valtiot ovat taas kilpavarustelukierteessä heikentäen uskoa aseidenriisuntaan niin idässä kuin lännessä. Maailmankuvamme on kaaoksessa, viholliskuvat vahvistuvat, turvattomuus lisääntyy, kovat arvot syövät pehmeitä. Valtiot harjoittelevat aseitten käyttöä sodan varalta.
EU perustettiin rauhanprojektiksi: ei koskaan enää sotia Euroopassa. Nyt se on liukumassa asevarusteluun, jota Yhdysvallat esittää vaatimalla kahden prosentin lisäystä EU-maiden puolustusmenoihin .
Asevarustelu on yksi suurimpia kehitystä jarruttavia tekijöitä. Se rohmuaa Iuonnonvaroista yhä suuremman osuuden ja lopulta se on uhka kaikkien ihmisten ja kansakuntien tulevaisuudelle. Rauhantyö parantaa kykyä yhteistyöhön ihmiskunnan yhteisen perinnön ja kehityksen suojelemiseksi. Rauhantyö on iloinen asia.
Seppo Koskima
Tampere