Väkivaltaisen radikalisoitumisen tie on hyvin yksilöllinen. Eriarvoisuus, syrjintä, toivottomuus, toiseus ja turvattomuus voivat altistaa radikaaleille ajatuksille. Myös poliittinen päätöksenteko voi olla laukaiseva tekijä. Etenkin, jos yksilö kokee päätökset epäoikeudenmukaisina. Sisäministeriön mukaan terrorismi on aina väkivaltaista ekstremismiä, mutta kaikki väkivaltainen ekstremismi ei ole terrorismia.
– Turun puukotuksen kaltaiset tapaukset ovat monelle liikkeelle mahdollisuus viedä eteenpäin omaa ideologiaansa kääntämällä tapaus oman agendansa kielelle, kertoo Radinet-hankkeen projektipäällikkö Jani Kaisto.
Radinet-hanke auttaa radikalisoituneita yksilöitä irrottautumaan väkivallasta ja ääriajattelusta.
Vastakkainasettelu ruokkii ääriajattelun maaperää.
Kaiston mukaan väkivaltaisesta ryhmästä irtautumiseen liittyy sekä vetäviä että työntäviä tekijöitä. Joku on esimerkiksi saattanut liittyä militanttiin äärijärjestöön toiveenaan päästä rakentamaan ihanneyhteiskuntaa. Kun omat kuvitelmat kiehtovasta radikaalista elämästä eivät täyty, syntyy pettymys. Myös pettymys liikkeen johtoon tai sokki väkivallan ja tappamisen todellisuudesta saattavat järkyttää, ja henkilö haluaa irti.
– Pyrimme sosiaalityön ja ohjauksen menetelmillä lisäämään mahdollisuuksia, joita ihmisen ulottuvilla on. Jos ei ole mahdollisuuksia mielekkääseen tekemiseen tai kuulumiseen muihin yhteisöihin, saattaa yksilö vetäytyä takaisin menneeseen elämään, sanoo Kaisto.
Terapeuttista muutostyötä
Radikalisoitumisen uhan alla olevilla on samanlaiset tarpeet kuin muillakin. Radinetin työntekijät pohtivat, millä osa-alueella elämän kokonaisuudessa he voivat parhaiten auttaa: kuinka saada yksilölle mielekkäitä sisältöjä elämään, kuten koulutus tai työ. Kaisto summaa, että hyvin arkiset asiat voivat pitää irti radikalisoitumisesta.
– Autamme siinä, kuinka lähteä rakentamaan uutta kestävää elämää, jonka pohjana ei ole väkivaltainen ideologia. Käytännössä se on terapeuttista muutostyötä, joka liittyy nimenomaan siihen ajattelun ja elämänmuutokseen mitä ihmiset ovat hakemassa silloin, kun ovat irtautumassa jostakin ideologiasta tai liikkeestä joka on ollut heille totta, kertoo Kaisto.
Monet turvapaikanhakijat tulevat maista, joissa sota ja kriisit ovat näytelleet vuosikymmenien ajan keskeistä osaa elämästä. Väkivallan tausta on hyvin vahva, ja monet ovat olleet läheisesti tekemisissä väkivallan kanssa.
– Ei ehkä itse väkivallan tekijänä, mutta väkivallan kokijana ja näkijänä. Se luo melkoista trauman taakkaa, mutta traumatausta tai kielteinen turvapaikkapäätös ei suoraan johda väkivaltaisesti radikaaliin ajatteluun tai toimintaan.
Vastakkaiset ääriliikkeet vahvistavat toisiaan
Vastakkaiset ääriliikkeet provosoivat toisiaan ja voimistuvat yhdessä. Yhteistä näille on vihapuheen käyttäminen, jotta kannattajat aktivoitaisiin rajummin oman ideologian pariin. Kun puheet kovenevat, kovenevat otteet ja teot. Samalla myös tekoja hyväksyvät puheet kovenevat, ja jälleen otteet muuttuvat rajummiksi. Ekstremistinen väkivalta kiihdyttää itseään. Se rohkaisee samanmielisiä väkivaltaan ja provosoi muita väkivaltaisia ääriliikkeitä vastaiskuihin.
Äärioikeisto on luonut Eurooppaan muslimeista viholliskuvan. Äärioikeiston ideologia ja väkivaltainen jihadismi ovat molemmat omiaan lisäämään yhteiskuntien epävakautta. Jyrkkä polarisaatio ”meihin” ja ”niihin” palvelee sekä ääri-islamistien että äärioikeiston kasvua. Samalla vastavoimana se sulkee muslimiväestön ja kulttuurin ulos koko yhteiskunnasta sekä henkisesti että fyysisesti. Isisin viesti onkin: muslimit eivät voi elää länsimaissa, koska heitä ei hyväksytä niiden täysivaltaisiksi jäseniksi. Vihapuhe ja pelkoa lietsova uutisointi levittävät tätä sanomaa ja siten toimivat yhtä lailla ääri-islamistien tavoitteiden mukaisesti.
– Vastakkainasettelu ruokkii ääriajattelun maaperää. Jos esimerkiksi Turun tapauksen jälkeen eri ihmisryhmiä asetellaan vastakkain, se voi suoraan vaikuttaa maahanmuuttajataustaisten ihmisten tunteeseen tulla hyväksytyksi osaksi yhteiskuntaa tai ”meitä”. Mahdollisuus ulkopuolelle jäämiseen on olemassa. Se on yksi selittävistä tekijöistä radikalisoitumisen taustalla, kertoo Kaisto.
Suvaitsemattomuus suurin uhka
Myöskään Helsingin poliisin ennalta estävä yksikkö ei näe suurimpana uhkana Suomelle muutaman henkilön radikalisoitumista vaan koko yhteiskunnan muuttumisen aiempaa suvaitsemattomammaksi ja rasistisemmaksi.
Mikäli maahanmuuttovastaiset tahot ja rasismi pystyvät määrittelemään politiikan ja julkisen keskustelun suuntaa, johtaa tämä kierteeseen, jonka loppupäässä musliminuori syrjäytyy yhteiskunnasta lisää ja ekstremismin uhka kasvaa.
– Jos yksilö kokee, ettei voi koskaan olla täysin sen kulttuurin jäsen, johon on syntynyt ja jossa on kasvanut, eikä myöskään pysty jakamaan sitä, mitä vanhemmat ovat menneisyydessä jakaneet, se jättää vajaaksi ja tilauksen syvemmälle kuulumiselle johonkin, kertoo Kaisto.
Turun puukotusten jälkeen rasismi on muuttunut entistä hyväksyttävämmäksi, ja kasvaessaan se johtaa maahanmuuttajien ulkopuolisuuden tunteen lisääntymiseen.