Torstaina 24.8. presidentti Petro Porošenko antoi Lvivissä ilmestyvän paikallislehden Ratušan päätoimittajalle Mikola Savileville Ukrainan kansantoimittajan arvonimen. Savilev on päätoimittanut Ratušaa vuodesta 2005, ja hän on usein ajautunut tukkanuottasille vallanpitäjien kanssa. Poliitikkoja ovat ärsyttäneet jutut hintojen noususta ja yksityistämishankkeista, ja liike-elämää korruptiopaljastukset. Ukrainassa nämä kaksi ryhmää ovat usein yhtenevät.

Erityisesti Savilev on ottanut yhteen Lvivia vuodesta 2006 hallineen Andrei Sadovyjin kanssa, joka on myös omaa media-imperiumiaan hallitseva oligarkki ja Ukrainan parlamentin kolmanneksi suurimman Samopomoštš (itseapu) -puolueen puheenjohtaja. Yhteen on otettu esimerkiksi Lvivin jätehuollosta. Toukokuussa 2016 Lvivin huonokuntoinen kaatopaikka jouduttiin sulkemaan tulipalon seurauksena. Sadovyj yritti vierittää vastuuta lääninhallinnon ja hallituksen niskaan.

Savilev on haastettu usein oikeuteen kunnianloukkauksesta, jutut ovat kaatuneet. Yhteyksiensä avulla Sadovyj on evännyt Savilevilta sekä myyntipaikkoja että mainostuloja. Lehti pysyy kuitenkin pystyssä kaupungin rahoituksella, se on jäänne neuvostokäytännöstä jossa kaupungeilla oli omat lehtensä. Siksi sen linja on kriittisempi kun sen kahden paikalliskilpailijan, Ekspresin ja Visokiy Zamokin. Kerran kunta antoi Savileville potkut, mutta hän kamppaili työpaikkansa takaisin oikeusteitse.

Nyt julkisomisteista lehdistöä ollaan kieltämässä lailla.

Nyt julkisomisteista lehdistöä ollaan kuitenkin kieltämässä lailla. Savilevin on löydettävä lehdelleen uusi rahoitusmalli viimeistään vuonna 2018. Savilevin mukaan toimittajien omasta pussista ei löydy rahaa, sitä tarvitaan jostain muualta. Ukrainassa kotimaiset investoijat ovat kuitenkin aina oligarkkeja, joiden toiminta on yhteenkietoutunutta poliittisen vallankäytön kanssa. Savilevilla on syitä pelätä, että hänen lehtensä ajautuu monen muun median tavoin oligarkkien pelinappulaksi.

Lakia perustellaan EU:n kilpailulainsäädännöllä. Se rajoittaa kuntien toimintaa mediamarkkinoilla, mutta on vaikeaa ymmärtää miksi tämä pitäisi kokonaan kieltää. Julkisten lehtien kielto Ukrainassa voi olla esimerkki Suomessa tutuksi tulleesta käytännöstä, jossa EU-harmonisoinnin nojalla ajetaan lakeja joita EU ei oikeasti edellytä.

Kirjoittaja on matematiikan maisteri Venäjän kansojenvälisen ystävyyden yliopistosta.