Kaikki on menetetty, toteaa kuvan ulkopuolinen miesääni kirjoittaessaan läheisilleen jäähyväiskirjettä elokuvan All Is Lost (2013) alkuhetkillä.
Seuraa siirtymä kahdeksan päivää aiempiin tapahtumiin. Käy ilmi, että Intian valtamerellä yksin purjehtiva henkilö kokee elämänsä rysäyksen. Yllätys on sitä luokkaa, että tuttu sanonta on paikallaan: kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Robert Redfordin tähdittämä merellinen seikkailu- ja jännitysdraama tarjoaa täyslaidallisen fyysistä elokuvaa. Toiminta on J. C. Chandorin käsikirjoittamassa ja ohjaamassa leffassa keskittynyt täysin elokuvan ainoan henkilön ponnistelujen ympärille. Puhe rajoittuu muutamaan lauseeseen tai tokaisuun.
Lähtökohta on riisutumpi kuin Tom Hanks -filmissä Cast Away – Tuuliajolla (2000), johon juttu helposti rinnastuu. Puitteet ovat äärimmilleen pelkistetyt: kuvauksen kohteena on yhden ihmisen eloonjäämiskamppailu ylivoimaiselta tuntuvien luonnonvoimien armoilla. Hollywood-tähteä enemmän elokuvan varsinainen pääosanesittäjä on sen aihe.
Juonikuvion etenemiselle ja kerronnan tiivistunnelmaisuudelle aihe on haastava: kantaako tarina kunnialla kestonsa?
Sanoisin, että riippuu katsojan intresseistä ja mieltymyksistä. Vaikkei leffa mikään huippututtavuus olisikaan, niin itse en ehtinyt pitkästyä kertaakaan. Mikä parasta, lopetus on aika näppärä. Se täsmentää tarinaan muotoutuvaa yleispätevää symboliikkaa siitä, miten elämässä voi ottaa joskus todella koville.
Kaikki voi luhistua, tai sitten ei.
All Is Lost
Teema Fem pe 1.9. klo 21.00.