Kai Hirvasnoro

Metsien monimuotoisuus heikkenee huolestuttavaa vauhtia, viestitti metsien monikäytön ekologian professori Anne Tolvanen äskettäin, Suomen luonnon päivän merkeissä.

Uhanalaisia lajeja on metsissämme satamäärin. Ja esimerkiksi superterveellisen mustikan määrä on laskenut roimasti muutamassa vuosikymmenessä. Ihmisen lisäksi tästä kärsivät monet linnut.

Tolvasen mukaan ainoa keino edistää monimuotoisuutta tehokkaasti on se, että metsätaloutta hoidetaan monimuotoisuutta edistävästi. Se tarkoittaa esimerkiksi avohakkuiden sijaan metsän jatkuvapeitteisyyttä ja lisää lahopuita. Pelkkä suojelu ei Tolvasen mukaan riitä hidastamaan monimuotoisuuden häviämistä. Hän korostaa, että monimuotoinen puustorakenne suosii muutakin monimuotoisuutta.

Sipilän hallituksella on kuitenkin aivan toinen suunta biotalousvisioissaan. Vuotuista hakkuumäärää aiotaan nostaa nykyisestä 68 miljoonasta kuutiosta 80 miljoonaan, jotta sellutehtaille riittää puuta. Näköpiirissä siintävät avohakkuilla korjattavat yhden puulajin puupellot ovat kauhistus monimuotoisuudelle.

Yli puoli vuosisataa metsätaloudessamme on tunnettu oikeastaan vain yksi hyväksytty keino. Se oli avohakkuut, joiden puolesta metsänhoito-yhdistykset liputtivat. Noihin yhdistyksiin metsänomistajien oli pakko kuulua. Vuonna 2014 saatiin uusi metsälaki, joka lopetti pakkojäsenyyden.

ILMOITUS

Nyt metsänhoidossa puhaltavat uudet tuulet. Jatkuva kasvatus kiinnostaa yhä useampia metsänomistajia, mutta virallinen Suomi ja sen mukana metsäalan organisaatiot ja metsäammattilaiset elävät yhä yhden totuuden aikaa. Metsänomistajat kaipaavat monipuolisempaa tietoa metsänhoidon vaihtoehdoista.

Tasaikäisessä metsänkasvatuksessa puut kaadetaan 60–80 vuoden välein. Jatkuvassa kasvatuksessa eli eri-ikäisessä kasvatuksessa hakkuita tehdään tiuhempaan, 15–25 vuoden välein. Metsätalouden suunnittelun professori Timo Pukkala Itä-Suomen yliopistosta on sitä mieltä, että jatkuva kasvatus säästää sekä luontoa että metsänhoitokuluja.

Taloudellisuudesta asiantuntijat kiistelevät keskenään. Toiset katsovat että korjuukustannukset kasvavat eri-ikäiskasvatuksessa. Toisaalta rahaa säästyy esiharvennuksista. Taloudellisuuden selvittäminen kaivannee lisää tutkimusta.

Se on joka tapauksessa selvää, että liian suuria hakkuumääriä ei muuteta kestävämmiksi hallituksen haluamalla metsäkasvatustavalla. Biotaloushankkeiden toteutuminen edellyttää paljon nuorta puuta. Miten käy kestävän kehityksen?

Suomi on sitoutunut YK:n biodiversiteettisopimukseen. Sen mukaan luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen on pysäytettävä vuoteen 2020.

Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma eli Metso käynnistettiin vuonna 2008. Hallitus leikkasi viime vuonna Metso-ohjelman rahoitusta tuntuvasti. Kuitenkin juuri vanhempien talousmetsien asettaminen suojeluun olisi keino, jolla biotalouden suurvallaksi pyrkivä Suomi voisi pelastaa sen, mikä vielä on pelastettavissa. Pelastaa elinvoimaisen ja monimuotoisen metsäluonnon tulevillekin polville.

Pienet korjaukset suojelurahoihin eivät nyt riitä, vaan metsien koveneva käyttö vaatii myös roimasti lisää rahaa metsäluonnon suojeluun.