Eroica-romaanin nykyhetki kestää 45 minuuttia, saman verran kuin Beethovenin kolmannen sinfonian esittäminen.

Mitä syntyy, kun samaan tarinaan yhdistetään Kuuban presidentti Machadon 1930-luvun diktatuurin synnyttämä opiskelijaterrorismi, Beethovenin kolmas sinfonia ja havannalainen prostitioitu Estrella? Lopputuloksena on kuubalaisen Alejo Carpentierin (1904 – 80) romaani Eroica. Siinä on ainoastaan kolme päähenkilöä: konserttitalon lipunmyyjä, prostituoitu Estrella sekä arkkitehtiopiskelijaterroristi, jota kutsutaan takaa-ajetuksi ja pakenijaksi.

Näiden kolmen henkilön yhdistävänä lankana toimii Beethovenin vuonna 1804 Napoleon Bonapartelle omistama kolmas sinfonia, jonka nimeksi on vakiintunut Eroica, eli herooinen ja sankarillinen. Beethoven poisti omistuksen samana vuonna Napoleonin kruunautettua itsensä keisariksi. Toinen yhdysside on väärennetty seteli.

Romaanin nykyhetki kestää 45 minuuttia, saman verran kuin Beethovenin kolmannen sinfonian esittäminen. Kerronta mukailee Beethovenin kolmiosaista teosta. Juuri ennen kapellimestarin aloitusmerkkiä lippuluukulle ryntää ulkoa mies, sujauttaa setelin lipunmyyjälle ja ryntää konserttisalin pimeyteen. Hänen jälkeensä livahtaa lippuluukun ohi saliin kaksi miestä, ovet sulkeutuvat ja konsertti alkaa.

Kerronta mukailee Beethovenin kolmiosaista sinfoniaa.

Kuuban presidentti Machadon 1925-33 harjoittama Mussolinia imitoinut diktatuuri soitti myös vallan sinfoniaa, mutta ei kovin sankarillista. Ajanjakso kuului pahimpiin hirmuhallintoihin, joita Latinalaisessa Amerikassa harjoitettiin 1900-luvun alkupuolella.

Tuolloin sanottiin, että Kuuba oli paratiisi ulkomaalaisille suursijoittajille ja orpokoti maan omille kansalaisille. Talouslaman runtelemassa Kuubassa puhkesi yleislakko ja Machado joutui pakenemaan Yhdysvaltoihin 1933.

ILMOITUS

Rappeutuva Havanna

Machadon diktatuuri synnytti aktivistiryhmiä, joilta puuttui selkeä ideologia ja täsmällinen päämäärä. Ryhmät muuttuivat vähitellen rahan- ja vallanhimoisiksi gangstereiksi, jotka toimivat palkkioita vastaan milloin kenenkin poliitikon laskuun.

Havannan yliopiston piirissä syntyneet terroristissolut kohdistivat iskunsa sortopoliisin päälliköihin sekä joihinkin presidentti Machadon lähimpiin luottomiehiin, kuten senaatin puhemieheen, mutta epäonnistuivat yrityksissään diktaattorin surmaamisessa.

Väkivallalla kaupanteon sivujuonteena olivat terroristiryhmien väliset taistelut ja ilmiannot, sekä omien toverien teloittaminen, jos jotakin epäiltiin ilmiannoista. Näin tapahtuu myös Eroica-romaanissa. Kaiken tämän keskellä Yhdysvallat tuki vankasti sille mieleistään diktaattoria.

Carpentier kuvaa melankolisesti arkkitehtiopiskelijan kautta rappeutuvaa Havannaa, kun kaupunki on lopullisesti hylännyt antiikin normien mukaiset pylväät. Ne ovat kuumuudessa rapistuneet, peittyneet kaikenlaisella saastalla ja luovuttaneet tukilaattansa pesuloiden, parturinliikkeiden ja limonadikioskien mainoskylttien kiinnityspaikaksi friteerauskäryn leijaillessa pylväiden varjossa piirakka-, jäätelö- ja mehukojujen keskellä.

Terrorismi kauhun byrokratiana

Carpentier kirjoitti romaaninsa vuonna 1955. Romaanin tapahtumat ajoittuvat Jörn Donnerin syntymävuoteen 1933. Päivittäisuutisointi kertoo kuitenkin 84 vuoden jälkeen maailmalta aivan samankaltaisista tapahtumista, kun terrorismi on edelleen päivittäin kuuma puheenaihe, ja terrorismin syyt on mahtipontisesti säilytetty ennallaan.

Eroica-romaanissa terrorismi kuvataan sisältäpäin, politiikan ja rahamaailman aiheuttamien syy-seuraus-suhteiden kautta, eikä minkään mystifioidun pahan akselin tuotteena:

”Askel askeleelta ja yhä toimeliaammin häntä kiskottiin keskelle kauhun byrokratiaa. Alkuaikojen kiihko, kostonvalat joita vannottiin, kun rinnalta kaatui kumppaneita, HOC ERAT IN VOTIS (tämä oli toiveeni), joka palautui mieleen, kun nähtiin iskuissa kuolleiden kuvia; kaikki tämä muuttui vähitellen nopeita voittoja tarjoavaksi, korkeiden tahojen suojelemaksi liiketoiminnaksi.”

Maagisen realismin edustaja

Ranskalaisen isän ja venäläisen äidin lapsena Pariisissa 1904 syntynyt Carpentier vietti lapsuutensa Kuubassa, ja opiskeli musikologiaa. Hän lähti maasta 1928, mutta palasi vuoden 1959 vallankumouksen jälkeen pysyvästi Kuubaan. Hänestä tuli yksi Castron hallinnon diplomaateista ja hän oleskeli pitkään Ranskassa, Haitissa ja Venezuelassa.

Hän on maagisena realismina tunnetun suuntauksen varhainen edustaja. Itse hän totesi kirjojensa edustavan Latinalaisen Amerikan taianomaista todellisuutta. Carpentier kuvaa aina maanosansa historian todellisia, joskin uskomattomia vaiheita. Ja yksi niistä oli presidentti Machadon diktatuurin aika Kuubassa karmeine seurausilmiöineen.

Carpentierilta on aiemmin suomennettu teokset Kadotetut askeleet (1958), Valaistujen vuosisata (1986) sekä Barokkikonsertto (1995).

Alejo Carpentier: Eroica. Suomentanut Jyrki Lappi-Seppälä. Aviador 2016. 170 sivua.