Jarmo Lintunen

Göstä Sundqvist lauloi heikommassa asemassa olevista, mutta kielsi olevansa erityisesti kenenkään puolella.

Gösta Sundqvist (1957-2003) kosketti tekemänsä musiikin ja radio-ohjelmien kautta monia kuuntelijoita ja koskettaa yhä. Taiteilijan syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi kuusikymmentä vuotta, jonka vuoksi häntä muistetaan eri tavoin. Yksi tavoista on Timo Kalevi Forssin kirjoittama kirja Göstä Sundqvist – Leevi and the Leavingsin dynamo.

Teoksen mielenkiintoisinta antia ovat kuvaukset Gösta Sundqvistin varhaisnuoruudesta ja siitä, miten hittejä takonut Leevi and the Leavings syntyi. Kiinnostava ja omaehtoinen oli myös Göstan tapa tehdä musiikkia. Kirjan mukaan yhtyeen muut jäsenet saivat kuulla kappaleet vasta, kun levyt olivat valmiita.

Gösta Sundqvistin luoma musiikki elää ja voi edelleen hyvin. Leevi and the Leavingsin levyjä myydään yhä, niistä otetaan säännöllisesti uusia painoksia ja alkuaikojen tuplasinglet ovat arvossaan. Ainakin yhtyeen suurimmat hitit tunnetaan läpi
useamman sukupolven, ei mikään mitätön saavutus yhtyeeltä, joka ei koskaan keikkaillut.

Göstan piiskasta saivat niin muusikot kuin toimittajatkin.

Leevi and the Leavingsien kappaleista Tuhannen markan seteli tuli tutuksi Urheiluruudun tunnusmusiikkina, Vasara ja nauloja puolestaan soi pitkään Rautian mainoksissa.

Katkeilevaa kerrontaa

Forssilla on ollut kiehtova persoona käsiteltävänään. Göstan musiikin ja radio-ohjelmien parissa kasvaneet odottavat teokselta paljon.

ILMOITUS

Paikoitellen kirja onnistuu vastaamaan odotuksiin, mutta se ei varsinaisesti ala missään vaiheessa vetää.

Teoksessa on tehty monia ratkaisuja jotka tekevät sen lukemisesta raskasta ja katkeilevaa. Osittain tämä johtuu siitä, että aina varsinaisen elämäkerran alkaessa vetää Forss keskittyykin kirjoittamaan levyarviota Göstan levyistä.

Ongelmallista se on jo siksi, että levyarvio itsessään on mielipidekirjoitus, joka ei välttämättä vastaa lukijan käsitystä, näkemystä ja kokemusta levystä.

Pahimmillaan Gösta Sundqvist jää sivuosaan omassa elämäkerrassaan. Ongelmallinen on myös kirjan ajoittainen tautologisuus, samoja asioita toistellaan uudelleen ja uudelleen teoksen eri osioissa.

Tähän kun vielä lisätään usein toistuva transvestiitti-sanan käyttö ja sellaisten käsitteiden kuin ”ideoiden nussiminen” ja ”dissaus” käyttö, on pakko miettiä onko kustannustoimittajaa käytetty ollenkaan.

Kirjan parasta antia on se, että parhaimmillaan se nostaa esille muistoja, jotka kytkeytyvät Göstan tuottaman taiteen ympärille.

Hahmoja ja ihmisiä

Gösta Sundqvistin lisäksi kirja esittelee monia hänen kanssaan työskennelleitä ihmisiä. Myös Sundqvistin radio-ohjelmaan luodut hahmot saavat oman paikkansa.

Tunnetuin hahmoista lienee laulava ratikkakuski Aarne Tenkanen, joka muuntui radio-ohjelmien myötä levyttäväksi ja keikkailevaksi artistiksi.

Kirjassa avataan kyllä muiden Göstan luomien hahmojen esittäjät, mutta jostain syystä Tenkasesta puhutaan kuin aivan oikeasti olemassa olevasta ihmisestä. Myös Tenkasta esittävää Kai ”Kaide” Järvistä on haasteltu, mutta häntä ja Tenkasta ei missään vaiheessa varsinaisesti yhdistetä toisiinsa.

Ristiriitainen Gösta

Kirja esittelee Göstan monimutkaisena persoonana, joka mielellään hämmensi itsestään syntyneitä kuvia. Hän kirjoitti lauluja laitapuolenkulkijoista, heikommassa asemassa olevista ja sukupuoli-identiteettiään etsivistä.

Haastatteluissa, joita hän antoi vuoteen 1995 asti, hän kuitenkin kieltää tai ainakin kiertää sen, että olisi heikomman puolella. Päinvastoin hän antaa hyvinkin jyrkkiä kommentteja aiheisiin liittyen.

Gösta rakensi muutenkin itsestään ristiriitaista kuvaa, todennäköisesti vain siksi, että se oli mahdollista. Oman annoksensa Göstan piiskasta saivat haastatteluissa niin muusikot kuin toimittajatkin. Hän saattoi myös yhden haastattelun aikana puhua itsestään ja näkemyksistään hyvin ristiriitaisesti.

Gösta Sundqvist – Leevi and the Leavingsin dynamo hyödyntää paljon Göstan antamia haastatteluja.

Kirja muuttuu aina vain raskaammaksi lukea loppua kohden, jättäen jälkeensä olon venytetystä tarinasta ja tarpeettomasta nimien tiputtelusta. Tiivistettynä ja toimitettuna Gösta Sundqvist Leevi and the Leavingsin dynamo olisi ihan kelvollinen kuvaus koko kansan taiteilijasta.

Timo Kalevi Forss: Gösta Sundqvist – Leevi and the Leavingsin dynamo. Into 2017. 368 sivua.