Oman elämän hallinta ja tunne siitä, että omilla valinnoilla on merkitystä, vaikuttavat voimakkaasti siihen, miten turvalliseksi tai turvattomaksi ihminen tuntee olonsa. Nykyisin ammatillinen koulutus ei turvaa enää työtä, mutta se on kuitenkin välttämätön työn saamisen kannalta. Toki nyt pulpahtelee esiin ammatteja, kuten tubettaja tai nettipelaaja, joilla saattaa hyvällä lykyllä onnistua tienaamaan elantonsa, mutta niihin liittyy suuria riskitekijöitä.

Työmarkkinat ovat huonontuneet entisestään sitten professori Juha Siltalan Työelämän huonontumisen lyhyt historia -kirjan. Siltalan uusi kirja Keskiluokan nousu, lasku ja pelot kuvaa hyvin taloudellisen epävarmuuden ihmisissä aiheuttamaa pelkoa. Työelämästä putoaa koko ajan ihmisiä turvaverkon väleihin, joista on vaikea kammeta itseään takaisin.

Kuilu työnantajien vaatimusten ja vasta koulutuksen saaneen tai työnsä menettäneen välillä – puhumattakaan kouluttamattomasta nuoresta –, on syventynyt entisestään. Yhä enemmän on merkitystä sillä, onko itsellä tai vanhemmilla suhteita, joiden kautta voi päästä näyttämään osaamistaan.

Kuilu työnantajien vaatimusten ja työnhakijoiden välillä on syventynyt.

Kenen tehtävä ja vastuu olisi kaventaa kuilua? Työnantajia ei kiinnosta enää täydennyskouluttaa työntekijöitä omiin tarpeisiinsa, vaan työvoimapulasta valittavat odottavat, että kokeneita ja ammattitaitonsa uusineita työhakijoita on ovella odottamassa pitkä liuta. Vastavalmistunut ei pääse mihinkään töihin ilman työkokemusta. Valtiota ei kiinnosta antaa työkokemusta, sillä työvoimapolitiikan rahoitusta on koko ajan leikattu. Kunnat tuskailevat pitkäaikaistyöttömyydestä maksettavien työttömyyssakkojensa kanssa. Vaikka viralliset tilastot näyttävät pitkäaikaistyöttömyyden vähentyneen, kuntien Kelan maksuosuudet vain kasvavat. Tänä vuonna Oulun kaupunki tulee maksamaan työttömyyssakkoa yli 25 miljoonaa euroa eli kaksi miljoonaa enemmän kuin viime vuonna.

Olemme siis pahassa kohtaanto-ongelmassa, joka ei tunnu olevan kenenkään vastuulla. Hallitus keksi arvojensa mukaiseksi ratkaisuksi työkykyisen työnhakijan rankaisemisen ilmaisilla ja liian pitkään kestävillä työnäytöillä. Valitettavasti ne vain lisäävät ongelmia. Eihän työnantajan kannata enää palkata työntekijää, kun oven takana on odottamassa rivi ilmaista työvoimaa. Kohtaanto-ongelman vastuun raskas viitta näyttää jäävän yksin työnhakijan harteille.