Hallitus on julkaissut vuoden 2018 talousarvionsa. Talous näyttää pitkästä aikaa elpymisen merkkejä. Tästä hallitus ottaa mielellään ansion, mutta tosiasiassa Suomen talouden nousu johtuu kansainvälisestä talouden piristymisestä ja sitä kautta viennin kasvusta. Voisi sanoa, että Suomen talous onneksi kasvaa hallituksen toimista huolimatta. Talouden käänteestä pitää kuitenkin olla iloinen.

Hallitus on reilun kahden vuoden taipaleellaan kohdellut heikoimmassa asemassa olevia äärimmäisen kovalla kädellä. Hallitus on leikannut kaikkia kansaneläkkeisiin sidottuja etuuksia. Nämä leikkaukset ovat koskeneet niin työttömiä, eläkeläisiä, vammaisia kuin opiskelijoitakin. Siis juuri heitä, joilla ei ole muutoinkaan, mistä ottaa. Leikkaukset jatkuvat, sillä hallitus on jo aiemmin päättänyt olla tekemättä perusetuuksien indeksitarkistuksia koko hallituskaudella.

Hallituksen painostuksesta ovat myös työntekijät joutuneet kokemaan ennennäkemätöntä kohtelua. Kilpailukykysopimus vei ennen kaikkea pienituloisilta julkisen alan työntekijöiltä huomattavan osan vuosiansioista. Sama veisuu jatkuu edelleen, ja nyt edellytetään palkansaajilta nollaratkaisua tai ainakin äärimmäistä palkkamalttia. Näinhän se on aina ollut. Huonoina aikoina ei ole varaa maksaa, ja hyviä aikoja ei saa vaarantaa palkankorotuksilla.

Hallituksen tulee vaihteeksi pyrkiä pienentämään tuloerojamme.

Hallitus on perustellut toimiaan talouden alamäellä. Pääministeri Sipilä vetosi, että kaikkien tulee olla talouden talkoissa mukana. Tähän asti taantuman maksajina ovat olleet pienituloiset. Entä nyt talouden alkaessa kasvaa? Onko niin, että kaikista köyhin kansanosa ei pääse tälläkään kertaa nauttimaan talouden kasvusta?

Hallituksen tulee vaihteeksi pyrkiä pienentämään tuloerojamme. Perusturvaan kohdistuneet leikkaukset pitää perua. Tämä kaventaisi tuloeroja sekä tukisi kotimaista kysyntää ja sitä kautta talouskasvua.

Olisi myös kohtuullista tarkastella viimeinkin kriittisesti yritystukiviidakkoamme. Kritiikkiä tehotonta yritystukijärjestelmää kohti on tullut paljon myös yrittäjien puolelta.

Köyhyyden ja syrjäytymisen lisääntyminen ei ole mikään luonnonlaki. Poliittisilla päätöksillä olemme saaneet suuren osan kansalaisistamme todella ahtaaseen asemaan. Toisenlainen politiikka on kuitenkin mahdollista, ja mielestäni se olisi kokeilemisen arvoista. Tämä suunta on jo nähty.