Veturinkuljettajien runsaan vuorokauden mittainen työnseisaus käynnistyy maanantaina kello 18 alkaen. Se päättyy tiistaina yöllä, joten tiistaina junat eivät kulje lainkaan.
Vasemmistoliiton puheenjohtajan Li Anderssonin mukaan iltapäivälehtien pelottelu “liikennekaaoksella” on tyypillinen esimerkki siitä, miten lakoista yleensä uutisoidaan. Keskiössä ovat ongelmat, eivät mielenilmausten syyt, hän kommentoi Facebookissa maanantaina muutama tunti ennen mielenilmauksen alkamista.
Veturimiesten liitto pysäyttää junat vastalauseena ministeri Anne Bernerin ja hallituksen suunnitelmille pilkkoa VR:ää ja avata rautatiematkustajaliikenne kilpailulle. Mielenilmauksella on Anderssonin mukaan vasemmistoliiton tuki.
”Suomen ongelma on ratojen huonokuntoisuus ja ruuhkaisuus, joka helposti aiheuttaa ongelmia ja myöhästymisiä.”
Andersson kirjoittaa, että raideliikenteen yksityistämiseen ja kilpailun avaamiseen myönteisesti suhtautuvat tahot, ”kuten Berner, hallitus ja vihreät linjaavat nyt kaikki että kilpailun avaamisen myötä lippujen hinnat laskevat, laatu paranee ja yhteydet palaavat hiljaisimmille vuoroväleille”.
Anderssonin mukaan yhtälö on mahdoton, sen ovat esimerkit eri puolilta Eurooppaa osoittaneet.
Suomen ongelma on ratojen huonokuntoisuus ja ruuhkaisuus, joka helposti aiheuttaa ongelmia ja myöhästymisiä. Se ratkaistaan lisäämällä investointeja ratainfraan, ei avaamalla monikansallisille konserneille mahdollisuutta tehdä rahaa suosituimmilla reiteillä ilman investointeja, kirjoittaa Andersson.
”Siirtymäaika hyödynnettävä”
Hänen mukaansa riski matkustajaliikenteen kilpailulle avaamisessa on se, että yksityiset firmat pystyvät hyödyntämään asemansa kermankuorintaan, samalla kun valtio edelleen vastaa niin kustannuksista kuin koko palveluinfran toimivuudesta.
”Vasemmistoliiton kanta on, että kilpailun avaamisessa on edettävä rauhallisesti ja järkevästi, hyödyntäen täysimääräisesti Merja Kyllösen Suomelle neuvottelema siirtymäaika. Junaliikennettä ei pidä kiirehtiä kilpailuttamaan sen enempää, kuin EU:n neljäs rautatiepaketti vaatii.”
Andersson jatkaa, että ”raideinfrastruktuurin parantaminen ja matkustajamäärien kasvattaminen edellyttää lisäinvestointeja, jonka lisäksi on järkevää selvittää maakuntien mahdollisuuksia olla keskeinen toimija kehittämässä kaupunkiseutujen ja haja-asutusalueiden raideliikennettä”.