All Over Press/YAY Media AS / Alamy

Omistamisen haluun ja tarpeeseen perustuva talousjärjestelmä tekee nykyisestä kuluttamisen ympärille rakennetusta elämäntavastamme kestämättömän. Monessa mielessä omistaminen on turha, mutta välttämätön osa nykyistä tavaroiden ja hyödykkeiden käyttöoikeuksien hallintatapaa. Haluamme omistaa kaiken, mitä käytämme, ja sitten emme tiedä, mihin sen panisimme silloin, kun sille ei ole mitään käyttöä.

Suurimman osan ajasta omistamamme asiat ovat joutokäynnillä eli ne ovat hallussamme, mutta emme todella käytä niitä. Oletko esimerkiksi käyttänyt kaikkia T-paitojasi tai sukkiasi vuoden aikana? En minäkään. Siellä ne makaavat kaapissa pölyttymässä, ja käytössä on noin viikon pyykkäyskierrossa oleva vaatetus, jonka sisältö vaihtelee yllättävän vähän.

Omistamisen ongelma jäi ratkaisematta, kun hyvinvointivaltioon pyrkinyt yhteiskunnallinen kehitys ja kerskakulutusyhteiskunnan nousu kehittivät teollistuneista maista nykyisenlaiset versionsa teknologistuneesta porvarisutopiasta. Kaiken keskellä sykkii edelleen järjetön halu omistaa, vaikka käyttöoikeuksien hallinta olisi tehokkaampi keino kuluttajan ja yhteiskunnan kannalta.

Kaiken keskellä sykkii edelleen järjetön halu omistaa.

Liukuhihnalla uutta syytävä teollisuus ja ylikulutusta rahoittavat pankit ovat ainoat tahot, jotka todella hyötyvät rajoittamattomasta kulutuksesta ja kuluttajan näennäisestä valinnanvapaudesta. Esimerkiksi ruokakaupan varrasleivistä on valittavana kaksi identtistä saman liukuhihnan tuottamaa tuotetta, joista toinen on brändi ja toinen ei. Ainoana erona ovat pakkauksen kuoret ja omistamiseen vaadittava hinta.

Emme ole päässeet kauas 1800-luvun porvarisyhteiskunnan arvomaailmasta, vaikka yhteiskunnallinen vapautuminen, sukupuolten tasa-arvoisuus ja erilaisuuden suvaitseminen ovat edenneet. Porvarillisen keskiluokan elämää ohjasivat raha, uskonto ja ”korkea moraali”, ja se ihannoi omalla työllään menestyviä yrittäjiä. Varallisuuden ja siitä saatavan statuksen kasaaminen olivat elämän keskeisiä tavoitteita. Hiki, laittamattomuus, käytetyt tavarat ja omistamattomuus olivat merkki huonosta työväenluokkaisesta elämäntavasta, johon porvariston ei pitänyt sotkeutua.