Lehtikuva/Vesa Moilanen

Rautateillä kulkevien hermoja ja maalaisjärkeä on kuluneena kesänä koeteltu.

Ensin VR lakkautti sarjalippujen myynnin kesäkuussa. Samassa kuussa VR ja Helsingin seudun liikenne HSL yhdessä lopettivat lipunmyynnin pääkaupunkiseudun lähiliikenteen junissa. Lähiliikenne kulkee Helsingistä Tampereelle saakka eli kyse on merkittävästä määrästä junavuoroja.

Lippuautomaatit toimivat miten sattuu, eikä niitä vieläkään ole saatu kaikille asemille korvaamaan konduktöörejä. Lastenlippujen osto on hankaloitunut, automaateista ei saa lippua ilman pankkikorttia, eikä VR:n mobiilisovelluksella saa lippuja lähijuniin vaan siihen pitää olla HSL:n oma puhelin-applikaatio ja niin edelleen.

Sen sijaan, että olisi palauttanut konduktööreille lipunmyyntioikeuden, HSL palkkasi opiskelijoita myymään lippuja asemalaitureille. Pähkähullua.

Tällä viikolla VR kertoi palauttavansa sarjaliput myyntiin maanantaina 14. elokuuta.

ILMOITUS

Sarjalippujen paras ominaisuus eli joustavuus on kuitenkin poistettu ja näin tehty siitä hyödytön juuri niille ihmisille, jotka tarvitsisivat sarjalippuja.

Pakollisia, erikseen ja etukäteen tehtäviä paikkavarauksia on perusteltu matkustusmukavuudella, turvallisuudella ja sillä, että VR voi niiden avulla varautua paremmin ruuhkahuippuihin ja lisätä kalustoa niiden mukaan.

Kaksi ensiksi mainittua ovat tietenkin silkkaa markkinointi-jargonia, kolmas herättää lähinnä ihmetystä: eikö VR:llä muka tähän asti ole ollut tietoa sarjalippulaisten eli pääasiassa työmatkalaisten eniten käyttämistä junavuoroista?

Jokainen VR:n lipunmyyntiin, hinnoitteluun tai junavuoroihin viime vuosina tehty uudistus on käytännössä heikentänyt palvelua ja monien junamatkustajien, siis asiakkaiden, asemaa.

Joko hinnat ovat nousseet, hinnoittelu monimutkaistunut, lipun ostaminen hankaloitunut, junavuoroja tai lipunmyyntipisteitä lakkautettu – joskus kaikkea tätä yhtäaikaa.

Että tsemppiä vaan VR:n asiakaspalveluun. Ei ole siellä työskentelevien vika, että kritiikkiä sataa. Sitä annetaan aiheesta, ja olisi virkistävää, jos se otettaisiin vakavasti niissä pöydissä, jossa näistä uudistuksista päätetään.

Palautteeseen ei auta vastaaminen johonkin aivan muuhun kuin siihen, mistä asiakas puhuu eikä kritiikkiä pidä väännellä ”someraivoksi”. Asiakas voi nimittäin olla oikeassa häntä koskevissa asioissa. Miettikääpä sitä.